The Perfect 10 - Marcus and Martinus || ✓

23. Salamointia [Slalom-🎶]

Kuulin ensimmäisen jyrähdyksen ja pojat tiukensivat otettaan. Sade piiskasi maata ja puut heiluivat. Yksi hento koivu kaatui pihalla ja aivan leirikeskuksen lähellä iski salama. Katsoin varovasti ulos ikkunasta ja näin Rianin ja Leonan juoksevan rannalta. Rannalla oli ollut varmaankin tuli, mutta sade oli sammuttanut. Kolme pölkkyä nökötti rannalla ja makeispussi kieppui tuulen mukana. Näin välähdyksen ja sitten kuului jyrähdys. Televisio ja valot sammuivat. Jääkaappi lopetti toimintansa samaan aikaan.
"Oisko puu kaatunu sähkölinjan päälle?"
"Varmaan", Marcus vastasi veljensä kysymykseen.

Kuulin oven ulkopuolelta megafoonilla vahvistetun Merjan äänen.
"Leiriläisemme Lukas on kadoksissa! Näköhavainnot tervetulleita!" Sitten tajusin nähneeni vain Rianin ja Leonan tulevan rannalta. Oliko Lukas edelleen ulkona? Nousin ylös sohvalta ja avasin huoneemme oven hiljaa.
"Minne oot menossa?" Marcus kysyi nousten ylös sohvalta Martinus veljeään seuraten.
"Meen ettimään Lukaksen", sanoin laitettuani lenkkarit jalkaani. Etsin kassistani sadetakin ja pujotin sen päälleni. Lähdin edeltä kohti lähintä ovea. Työnsin ovea, mutta se oli lukittu ulkopuolelta. Käännyin ympäri ja menin viereiseen huoneeseen. Pulut olivat lähteneet, mutta koko paikka oli sohvaa, seiniä ja leivänpaahdinta myöten pulun ulosteessa. Ikkuna oli edelleen auki ja se riippui puoliksi irrallaan. Se voisi hetkenä minä hyvänsä lähteä tuulen mukaan. Martinus ja Marcus tulivat huoneeseen ja katsoivat minua kummaksuen kiivetessäni ikkunalaudalle.
"Ovet on kiinni", sanoin ja jyrähdys sai minut tippumaan pihalle. Nousin kuralätäköstä märkänä ja surkeana.
"Ootko OK?" Marcus kysyi yläpuoleltani.
"No jotenki, jos tätä kuraa ei lasketa." Kaksoset hyppäsivät myös pihalle ikkunasta. Lähdimme kohti rantaa välähdyksen saattelemana. Kiersin käteni Martinuksen käsivarren ympäri.

Rannalla ei näkynyt ketään ja pölkytkin olivat lähteneet kierimään tuulen mukana. Jalan jälkiä ei näkynyt missään, sillä sade oli pyyhkinyt ne pois. Lähdin kävelemään pois päin rannasta kohti jalkapallokenttää. Sade vei jalan jäljet pian mukanaan niiden ilmestyttyä. Käteni kietoutuivat Martinuksen ympärille salaman osuttua parin sadan metrin päähän.
"Lukas!" huusin, mutta tuuli vei huutoni. Niiskautin sisään. Olin vilustumassa.

Etsimme poikaa pari kymmentä minuuttia, mutta emme löytäneet Lukasta metsäpoluilta tai hiekkatieltä. Se oli pelottavaa, sillä salama olisi voinut osua puihin milloin tahansa.Kävelimme sateessa kohti leirikeskusta.
"Kyl se viel löytyy", Marcus sanoi.
"Kysytään havaintoja Leonalta ja Rianilta", Martinus ehdotti.
"No sä saat mennä kysymään. Ne nylkis mut ja Marcuksen", sanoin ja sain kylmiä väreitä sanavalinnastani. Pääsimme parkkipaikalle ja juoksimme jyrähdyksen saattelemana etuovesta sisään. Saimme oudoksuvia katseita, kun menimme läpimärkinä leirikeskuksen läpi. Heitimme vaatteemme kuivaushuoneeseen ja menimme huoneeseemme. Laitoin veden kiehumaan ja katsoin kuinka Marcus ja Martinus menivät peittojen alle selaamaan puhelimiaan.

Toin pojille teetä ja aloin hörppimään omaani. Istuin sohvalle ja mietin miten kylmissään Lukas voisi olla tällä hetkellä. Missä hän edes oli? Minne hän oli lähtenyt? Oliko heillä ollut taas jokin kokous? Mitä he edes suunnittelivat?
Liian monta kysymystä vastattavaksi. Hörppäsin teetä ja laskin mukin pöydälle. Kävin hakemassa hakemassa peiton ja kääriydyin siihen. Join teen loppuun ja menin sänkyni päälle. Laskin pääni tyynylleni ja vedin peiton korvilleni. Suljin silmäni ja yritin tottua siihen, että hiuksieni kosteus siirtyi tyynyyni. Martinus tuli myös pian omaan sänkyynsä.
"Käyn huomenna kysymässä Lukaksesta", poika kuiskasi katsoen minuun.
"Hyvä. Öitä", sanoin osoittaen sen myös Marcukselle, joka saapui juuri oman sänkynsä luo. Hän lysähti pedilleen ja lausui hyvän yön toivotuksen.

Sanoja: 513

Kirjotin viimeset pari sataa sanaa sateessa, trampoliinilla...

Yli 800 lukukertaa!!!