The Perfect 10 - Marcus and Martinus || ✓

20. Hiljaisuus? [Ei som deg-🎶]

Minulle tuli yöllä tunne, että haluan käydä kävelyllä. Yritin mennä ulos herättämättä poikia.
"Melissa?"
Käännyin ja näin Marcuksen heränneen.
"Käyn vaan kävelemässä, en muuta", yritin, mutta Marcus kinusi mukaani.
"Okei, tuu sitte."
Lähdimme huoneesta ja Marcus laittoi oven kiinni. Menimme ovesta pihalle ja heti aloin kuulla ääniä rannalta. Siellä paloi tuli. Ajattelin hetken oliko tuli päässyt irti, mutta huomasinkin tulen ympärillä istuvia hahmoja. Tartuin Marcuksen käteen ja aloin hiipimään lähemmäs.
"Eiks tossa oo pari leiriläistä?" kysyin ja tunsin hämärässä Marcuksen nyökkäävän. Tulen ympärillä oli kolme henkilöä. Tunnistin Lukaksen, Rianin ja Leonan.

Kuuntelin korvat tarkkana puun takana mistä he puhuivat.
"Nii, eiks ois parempi, jos me tehtäis se viimesenä päivänä?"
"No kai."
"Ne ei tiiä mikä niihi iski", Lukas sanoi ilkeästi nauraen.
"Rauhotu nyt. Kohta kaikki herää ja tulee ihmettelee. Tehän ette haluu et niin tapahtuu?" Leona kysyi pelottavasti koukistaen sormeaan.
"Mitähä ne suunnittelee?" kysyin pitäen kaksin käsin Marcuksesta kiinni. Päästin irti, kun hän ei sanonut mitään.
Mähän melkeen kuristin sen.
Marcus päästi ähkäisyn ja sillä hetkellä Rian heitti kepin meitä kohti. Se osui puuhun.
"Kuka siel on?" Lukas kysyi.
"Ei kukaan." Tungin melkein koko nyrkkini Marcuksen suuhun. Otin sen kuitenkin ulos ällöyden takia. Marcus alkoi yskimään melkein tukehduttuaan. Jäisimme kiinni, jos en tekisi jotain. Jäisimme ehkä muutenkin kiinni. Katsoin ääntelevää poikaa ja tein ainoan asian, mikä saisi hänet ehkä hiljaiseksi. Suutelin häntä huulille ja meidän kummankin onneksi hän hiljeni. Tartuin Marcuksen käteen ja vedin hänet mukaani. Katsoin taakseni ja näin Rianin ja Leonan lähteneen peräämme. Lukas jäi pomppimaan tulen ympärille. Juoksin melkein ovea päin, mutta avasin sen ja yritin sulkea perässäni, mutta sille ei ollut aikaa. Juoksin vain niin lujaa kuin pystyin. Menin vain isompaan saliin ja kiipesin ylös. Kauhukseni liaani oli edelleen alhaalla.
No niin, nyt sitte jäädään kiinni.
Onneksi kyseessä ei ollut kuitenkaan Merja. Löysin kuitenkin pahvinpalan, jonka taakse menin Marcuksen kanssa. Rian juoksi ohitsemme ja nousin ylös. Portaat alas ja melkein törmäsin Leonaan. Hän melkein sai meidät kiinni, mutta pääsimme pakoon. Suuntasin huoneeseemme ja yritin aukaista oven kortilla. Yritin. Koko muovinen kortti katkesi ja sai minut potkaisemaan oveen. Huoneesta kuului ääniä ja tiesin Martinuksen heränneen. Leona oli kuitenkin tulossa. Lähdimme juoksemaan keittiötä kohti ja Martinus avasi oven. Leona taisi melkein törmätä siihen huudon perusteella. Teimme lenkin ja palasimme ovellemme, jolla Martinus odotti. Menimme vain huoneeseemme ja minä menin sänkyni alle. Oveamme alettiin hakata.
"Siis mitä te teitte?" Martinus kysyi melkein huutaen. Marcus selitti norjan kielen taidollaan kokemamme. Hän ei tietenkään maininnut suudelmasta. Martinus löi käden otsalleen.
"Miks sä et ollu hiljaa?" Sen Martinus taisi kysyä. Marcus alkoi selittelemään nyrkistä suussaan. Martinus alkoi nauraa ja minä olin ihan pihalla heidän jutteluistaan. En muutenkaan kuullut mitään oven hakkaajien takia. Tulin pois sängyn alta ja pelkäsin edelleen kaikkien muidenkin tulevan hakkaamaan oveamme.

Ja niinhän siinä kävi. Marcus aukaisi jo ikkunaa, jotta pääsisimme pois. Hän sai sen onneksi auki. Otimme kamamme ja menimme rantasaunaan. Siellä oli kylmempi kuin leirikeskuksessa, mutta ainakin hiljaisempaa.

Sanoja: 561

500 lukukertaa rikki❤❤ Kiitos kaikille lukijoille!

Mitä tykkäätte First Kissistä? Oma mp on se, että on se ihan kiva, mut ite en tykkää hirveesti tommosista 'rauhallisista' (paitsi Without You, mut se onki semmone surulline ja se Macin räppi on aikas cool).

Paitsi kyl kun tätä kuuntelee samalla kirjottaessa nii siit tulee aina vähä parempi joka kerta. Eiks Martinus laulanu ihan tossa loppupuolella? Marcus taitaa kuitenki laulaa isoimman osan. Tykkään Without Yousta myös siks, koska Martinus saa laulaa kertsin.