The Perfect 10 - Marcus and Martinus || ✓

32. Särkynyt sydän [Without You-2]

Ekaa kertaa kirjotan tähän alkuun😃
Mutta siis tässä teille hieman pidempi '2K spessu' luku. Pistin koko Without Youn sanat tonne niin 306 sanaa on vaan niitä lyriikoita. Ja halusin tän kappaleen tähän First Kissin tilalle, koska tää sopii tähän liian hyvin! First Kiss seuraavassa luvussa. Ja voitte varmaankin jo arvata mitä tässä luvussa tulee olemaan 😭

Istuin salin lattialla pidellen päätäni käsien välissä. Odotin vain Merjan lopettavan puheensa kuinka mukavaa meillä oli leirillä.
Jos rikollinen, vuotava teltta, rangaistukset, pulun kakka ja Suomen kesä on mukavia niin...
Niistä kuitenkin selvittiin ja rikollinenhan oli aika jännittävä juttu. Aloin miettiä näitä hyviä muistoja ja minut valtasi haikea ja lämmin tunne.
Leiri olisi ollut niin typerän tylsä ilman entisiä fanituksen kohteita ja nykyisiä liian hyviä ystäviä.
Vilkaisin kaksosia hieman ja katseeni osui Martinuksen vieressä oleileviin Rianiin ja Leonaan. Molemmat nojasivat toisiinsa ja poika oli kietonut toisen kätensä tytön ympärille. Hymähdin ja kaksoset käänsivät kasvonsa minuun päin. Käänsin kuitenkin molempien päät kohti Merjaa, jotta säästyisimme turhilta huomautuksilta.

"Lapset, nämä eivät ole hyvästit ainakaan toivon mukaan kenellekkään teistä. Meillä kaikilla oli mukavaa, vaikka ongelmia löytyikin", Merja sanoi katsoen meitä kolmea viimeisten sanojen kohdalla ja jatkoi puhettaan.
Viimein Merja kuitenkin lopetti saarnansa. Katselin salia haikeana.
"Se eka päivä", sanoin ja muistot siitä tulvahtivat mieleeni. Koko huonejärjestely oli räjähtänyt käsiin ja myöskin Martinuksen entinen sänky. Myös Martinuksen pianonsoitto oli mielessäni Marcuksen askeleiden opettelun yhteydessä.
Kello oli viittä vailla yksi, kun kävelimme kolmestaan kohti kellaria.
"Tänne me tultiin sillon ku karattiin siltä hirveeltä retkeltä", Marcus naurahti ja sai minut värähtämään siitä kylmyydestä, jonka silloin koimme.
"Ja kun tuotiin puhelimet tänne. Ei siinä ollu kyllä mitään järkee", Martinus huomautti ja vilkaisin tuohon yhteen laatikkoon.
Menimme pihalle, autokatokselle.
"Light It Up", sanoin ja muistelin sitä päivää, jolloin olimme saaneet hirveän rangaistuksen. Olimmehan me sotkeneetkin hieman. Jalkapallokenttä oli seuraava kohde.
"Humalapärinät."
Martinuksen lausuma sana kuvasi useimpia tekosiamme. Olin ehkä menettänyt järjen hippusia yhdessä kuukaudessa tavallista enemmän.

Kävelin laituria pitkin. Ensimmäinen uinti ja migreeni nousivat ajatuksiini. Pysähdyin ihan sen päähän ja mielikuva Martinuksen katseesta ja vesipullojen putoamisesta täytti mieleni. Ensisuudelmani Martinuksen kanssa välähti mielessäni ja pian sain mieleeni myös Marcuksen punaisen naaman. Pidin oikealla kädelläni vasemmasta kyynärpäästäni kiinni ja katsoin puupintaa allani. Tunsin käden olkapäälläni ja kohtasin Marcuksen katseen.
Hän heilautti päätään ilmeettömänä lähtömerkiksi. Kävelin poikien välissä tuntien molemmilla olkapäilläni käden.
Jäin hetkeksi rantaan ja piirsin hiekkaan sydämen. Molemmat pojista kirjoittivat yhden M-kirjaimen ja tekivät minun omastani molemmat puolikkaan. Hymyilin ja halasin molempia tukahduttaen tunteeni heti.
Toistelin mielessäni Merjan sanoja.
Nämä eivät ole hyvästit. Eivät ole hyvästit.
Pidin kolmea sanaa piilossa, mutta ne tulivat silti mieleeni.
Ainakaan toivon mukaan.

Rantasaunasta oli jäljellä vain kylmä muisto, olihan nuorempi veli menettänyt äänensäkin siellä.
Menimme leirikeskukseen tuosta tutusta sivuovesta. Keittiön ohi kulkiessa muistin vaahtokarkit. Samalla hauska ja ällöttävä muisto. Naurukohtauskin muistui mieleen.
Sitten oli Martinuksen kanssa piileskely avainkorttien säilytyspaikassa.
Isompi sali muistutti minua liaanista ja putoamisen pelosta.

Huonetta lähestyessämme muistin Toten, Martinuksen aamuherätykset, hippaleikin ja sen ilon määrän. Kurkkubaekin pääsi ajatuksiini. Laahustimme huoneeseemme ja huomasin pakanneeni viiden kassin tavarat kolmeen kassiin. Kohautin olkiani ja vein kaikki kassit etuovien viereen, niiden ulkopuolelle Leah seuraten perässäni. Sain hieman pelkoa herättäviä katseita, mutta en antanut niiden häiritä. Kaksoset tulivat kantamustensa kanssa perässäni heittäen tavaransa minun tavaroideni päälle ja istuivat penkille, jonne minäkin menin. He puhuivat jotain norjaksi ja Martinus painoi sormen huulilleen veljensä nyökytellessä. Marcus heilautti päätään ja sipaisi hiuksensa pois silmien edestä.
Miten mä kestän elää ilman näitä?
Huokaisin haikeasti ja annoin kyyneleiden vain valua. Mitä sitä pidättelemään tunteitaan, kun sille olisi hyvä aika ja paikka.
Marcus silitti selkääni ja Martinus halasi minua kuiskien, ettei minulla ollut mitään hätää. Mutta minulla oli vessahätä. Nousin ylös ja lähdin kohti lähintä vessaa. Leah tassutteli perässäni vessaan kysyvä ilme naamallaan. Vuodatin kyyneliä farkkuilleni.