Epätäydellisesti Täydellinen

Kahdeskymmenestoinen luku

Olin levännyy koko eilisen päivän huoneessani, ja käynyt vain alakerrassa syömässä. Nyt olin valmistautumassa kouluun.

"Amber, meidän pitää lähteä, tai myöhästyt!" Hailey huusi keittiöstä. Harjasin hiuksiani eteisen peilin edessä, ja pyörittelin silmiäni.

"Täti, en minä myöhästy. Lakkaa huolehtimasta", vastasin ja yritin saada hiukseni tasoittumaan.

Vilkaisin kelloa seinällä.

Paitsi että kyllä myöhästyisin.

Harja putosi lattialle, kun syöksyin keittiöön. "Vauhtia, olen jo myöhässä!" Puhahdin kun jarrutin pyödän viereen. Andrés nosti katseensa murokulhostaan, ja kohotti toista kulmaansa. Mulkaisin veljeäni, sillä eihän hänellä tietystikkään ollut minnekkään kiire, hänellä alkaisi koulu vasta kymmeneltä.

"Mitä minä sanoin", Hailey sanoi, ja huomasin että hän pidätteli omahyväistä hymyä.

"Joo joo, olit oikeassa. Mennäänkö nyt?" Tuhahdin, ja vedin tätini ulos keittiöstä käsivarresta kiinni pitäen. Vedin nopeasti kengät jalkaan, ja farkkutakin päälle - vaikka ulkona satoikin taas lunta. Juoksin ulos ovesta tätini autolle ja hyppäsin etupenkille. Hailey tuli perässäni takki puoliksi auki ja liukui viereeni ratin taakse.

Täti oli tarjoutunut ajamaan minut kouluun tänään, ja olin oikeastaan kiitollinen sillä en ollut varma mitä olisin kertonut Jacksonille jos hän olisi hakenut minut kouluun mustalla autollaan.

Nojasin kyynerpäälläni ikkunaan, ja annoin ajatuksieni vaeltaa vapaana päässäni. Mietin, milloin kerkeäisin tavata Sierraa uudestaan. Mietin, olisiko Caitlyn koulussa. Mietin, mitä uutta kidutusta opettajat tänään keksisivät. Ja silloin muistin; historian parityö! Ja parinani oli Jackson, emmekä olleet edes aloittaneet sitä.

Silloin saavuimme koulun pihalle, ja avasin oven ja hyppäsin ulos autosta mutisten kiitoksen Haileylle. Katselin, kun täti ajoi pois koulun pihasta ja suuntasin sitten oville, vaikka kellot eivät olleet vielä edes soineet. Koulun käytävillä välttelin katsekontaktia kenenkään oppilaan kanssa, ja käännyin helpottuneena kulmasta seuraavalle käytävälle, sillä kukaan ei ollut vielä kiinnittänyt minuun huomiota.

Ja silloin näin Elijahksen. Ja Filipen. Tai, no näin heidät yhdessä. Painautuneena käytävän lokeroita vasten, lähellä toisiaan, Elijahksen kädet Filipen ympärillä, ja...

No, älysitte varmaan loput.

Ei sillä, että se olisi minua haitannut. Ei, olin jo päässyt yli Elijahksesta ja tiesin nyt millainen hän todellisuudessa oli. Mutta tämä tilanne muistutti huomattavasti jotain aiemmin kokemaani, nimittäin yhdissä tietyissä bileissä... Filipen bileissä.

Ja silloin totuus iski minua, ja käteni puristuivat nyrkkiin.

Filippe oli blondi. Se tyttö, jonka näin bileissä Elijahksen kanssa oli blondi.

Ja Filippe oli väittänyt minulle, että se tyttö jonka Elijahksen kanssa näin oli Caitlyn, mutta eihän Caitlyn ollut blondi. Hänellä oli vaaleanpunaiset hiukset.

Ja olin syyttänyt Caitlyniä - josta vain vähän ajan sisällä oli tullut minulle hyvin tärkeä - koko jutusta!

Eipä ihme, että Caitlyn oli ollut niin hämillään kun olin ollut hänelle raivoissani. Seisoin keskellä koulun käytävää, ja ihmiset tunkivat ohitseni luoden minuun paheksuvia katseita. Mutta tuijotin vain vihaisena Filippeä, ja kaikki tuntui taas menevän järkeen.

No, ainakin nyt ymmärsin miksei Caitlyn tullut Filipen kanssa toimeen, hän oli paljastunut kaksinaamaiseksi idiootiksi, joka varmasti nautti draaman luomisesta. Ja Elijah ei ollut yhtään sen parempi, en voinut käsittää mitä olin joskus nähnyt hänessä.