Epätäydellisesti Täydellinen

Kahdeskymmenesneljäs luku

Loppu koulupäivä sujui kuin transsissa. En pystynyt keskittyä tunneilla lainkaan, ja sain opettajilta useita toruvia katseita ja huomautuksia. Kun kello viimein soi viimeisen tunnin päättymisen merkiksi nostin koululaukkuni ja laahustin ulos luokasta ajatuksieni pyöriessä aiemmassa välikohtauksessa.

Tunsin puhelimeni alkavan täristä housujeni taskussa ja vedin sen hitaasti esiin. Näytöllä näkyi tätini nimi, ja melkein arvaten mitä tuleman pitää nostin puhelimen korvalleni.

"Hei, Hailey", tervehdin.

"Amber, en pääsekkään hakemaan sinua. Minun täytyy jäädä ylitöihin ja sen jälkeen vielä hakea Andrés koulusta", tätini ääni kuului puhelimesta.

"Selvä, mutta miten minä sitten pääsen kotiin?" Kysyin huokaisten.

"Soita vaikka Sierra hakemaan sinut, tai pyydä Jacksonia viemään. Hänhän muutenkin kuljettaa sinua kouluun", Hailey sanoi. "Minun täytyy nyt lopettaa, kyllä sinä jotain keksit. Nähdään kotona, Amber!"

Ja sitten täti lopetti puhelun. Työnsin puhelimeni turhautuneena taskuuni, ja mietin miten saisin kyydin kotiin. Sierra oli vielä koulussa, joten ainoaksi vaihtoehdoksi jäi... Jackson. Itseasiassa minua ei olisi haitannut kulkea hänen kyydillään, mutta en tiedä tunsiko hän tällähetkellä samoin.

Niinpä kävelin hitaasti oppilasvirran mukana koulun ulko-oville ja työnnyin ulos, tietämättä mitä tekisin seuraavaksi. Seisoin parkkipaikan laidalla ja katselin kun oppilaat suuntasivat autoilleen ja mopoilleen. Muutama oppilas jäi koulun eteen portaikoille istumaan ja juttelemaan. Silloin huomasin tutun näköisen pään portailla istuvien oppilaiden välissä.

Kiiruhdin äkkiä eteenpäin ja olin kompastua jonkun tytön jalkoihin, mutta onnistuin pysymään pystyssä. Kun saavuin vihdoin tutun pojan luo, huomasin hänen sormiensa välissä jotain.

Tupakka!

Liu'uin hitaasti istumaan vähän matkan päähän Jacksonista, ja vilkuilin paheksuen kun hän puhalsi tupakan savua suustaan.

"Kyllä sinä tiedät, etten minä polta säännöllisesti", Jackson yhtäkkiä sanoi, ääni hiukan käheänä.

Nielaisin ja nyökkäsin, tuijotellen käsiäni.

"Siitä aiemmasta...", aloitin, mutta en kerennyt pitkälle kun Jackson jo keskeytti minut.

"Ei sinun tarvitse selitellä, Amber. Et ole minulle mitään velkaa, saat olla... ystäviä kenen kanssa sitten ikinä tahdotkin", Jackson sanoi hiljaa, ja sen jälkeen tamppasi tupakkansa maahan vetäen kätensä tummien hiustensa läpi.

"Mutta en minä ole-", yritin uudestaan.

"Amber, lopeta. En ole typerä, ymmärrän kyllä ilman selityksiäkin. Ei minua kiinnosta, kenen kanssa vietät aikaasi", Jackson keskeytti uudestaan, nyt paljon terävämmin kuin aikaisemmin. Sävähdin hänen terävää äänensävyään, ja purin alahuultani tuntien sydämessäni pienen pistoksen.

Kyllähän minä tiesin, ettei Jacksonia kiinnostanut kenen kanssa aikaani vietin, mutta silti tuntui pahalta kun hän sanoi sen niin suoraan.

En kehdannut enää ottaa esille minun kotiini viemistä, joten nousin ylös vetäen koululaukkuni perässä.

"Ei minulla sitten kai ollut muuta...", mutisin, enkä kohdannut pojan katsetta. Puikkelehdin nopeasti oppilaiden välistä takaisin kouluun ennen kuin Jackson ehtisi sanoa mitään. Sisällä koulussa istuin alas vasten seinää, ja vedin laukkuni viereeni, eikä pistos sydämessäni ollut vieläkään lähtenyt.

Kai minä sitten odotan, että Sierralla loppuu koulu...

~-~-~-~-~-~