Epätäydellisesti Täydellinen

Kolmaskymmenestoinen luku

Olin vaihtanut vaatteeni nopeasti Sierralla ja jättänyt myös laukkuni sinne, ja istuin taas hänen autossaan matkalla bileisiin. Olin melkein yhtä innoissani kuin Sierra, ja se kertoi paljon. Voisin kerrankin päästää irti kaikesta huolesta ja stressistä.

Ajomatka ei onneksi ollut pitkä, ja olimme perillä nopeasti. Hyppäsin ulos autosta ja tutkailin taloa, jonka edessä seisoin, uteliaana. Se ei todellakaan ollut lähelläkään miltä Filipen talo oli näyttänyt, mutta se näytti silti ihan hienolta.

Ikkunoista ei loistanut kamalasti valoa, mikä oli odotettua kun kyseessä oli bileet. Musiikin saattoi kuulla ulos asti, ja pihalla lojui jo muutamia punaisia muovikuppeja.

"Mennään sisään", Sierra hihkaisi, ja tönäisi minua hellästi kylkeen. Hymyilin, ja nyökkäsin ystäväni tarttuessa käteeni ja vetäessä minut perässään talon etuovelle ja sisään. Ulkona olikin ollut vähän kylmä, sillä en ollut ottanut takkiani mukaan, koska olisin kuitenkin päätynyt unohtamaan sen lähtiessämme.

Vastustin halua peittää korvani kovan musiikin pauhatessa, ja katselin ympärilleni hieman hermostuneena. Vähän matkan päässä oli portaikko, joka johti yläkertaan ja vasemmalla näkyi vilaus keittiöstä sekä jostain olohuoneen tapaisesta.

"Tälläkertaa pysytään yhdessä", Sierra nauroi ja sävähdin muistolle viime bileistäni.

Lopeta ajattelemasta sitä, Amber. Tämä on ihan eri paikka.

Sierra tarttui käsikynkkääni ja veti minut perässään kohti keittiötä, jossa ihmiset istuivat pöydillä ja nauroivat kovaan ääneen. Samanlaisia punaisia muovikuppeja kuin pihalla lojui myös ympäri asuntoa.

"Saisiko neidille olla juomista?" Sierra kysyi kikattaen, ja ennen kuin kerkesin vastata hän oli jo kaatanut kaksi kuppia täyteen pöydällä olevaa, minusta hiukan epäilyttävältä näyttävää juomaa. Hän ojensi toisen minulle, ja peittelin irvistystäni kun hän tyhjensi oman kuppinsa muutamalla kulauksella.

Vein kupin huulilleni, ja otin pienen hörpyn. Vaikka se polttelikin hiukan kurkussani, jatkoin juomista. Sierra oli siirtynyt jo seuraavaan kuppiin ja katsoin häntä silmiäni pyöritellen.

Kun vihdoin sain tyhjennettyä oman kuppini, näin Sierran jo täydessä vauhdissa flirttailemassa jonkun pitkän pojan kanssa. Hän räpytteli silmiään ja nauroi oikeissa kohdissa. Mutta juuri kun poika näytti valmistautuvan kysymään jotain, Sierra kääntyi ympäri ja marssi takaisin luokseni.

"Saanko luvan tähän tanssiin, oi arvon neiti?", Sierra kysyi ääntänsä madaltaen, ja kumartaen syvään. Hän hymyili ilkikurisesti, ja pidättelin haluani pyöräyttää silmiäni.

"Se olisi kunnia", vastasin ja räpyttelin silmiäni matkien Sierraa.

Säntäsimme yhdessä ihmisjoukkoon ja aloimme valssata - epätavallisen huonosti - bilemusiikin tahtiin saaden oudoksuvia katseita.

"Mikset tanssinut sen pitkän pojan kanssa?", kysyin, kun vihdoin astuimme kauemmas toisistamme. Musiikki teki puhumisesta hankalaa, mutta onneksi Sierra silti kuuli.

"Eivät nämä ole mitkään tanssiaiset, vaan bileet. Sitäpaitsi halusin tanssia parhaan ystäväni kanssa, enkä jonkun tuntemattoman pojan", Sierra vastasi silmiään pyöräyttäen.

"No, se tuntematon poika katselee sinua aika kiinnostuneen näköisenä", huomautin, ja kohotin kulmaani. Se oli totta, poika nojasi baaritiskiin meitä päin vilkuillen.

Sierra vilkaisi taakseen, mutta kääntyi sitten takaisin puoleeni.

"Mutta minä tulin tänne pitämään hauskaa sinun kanssasi, en metsästämään poikia", hän ilmoitti.