Epätäydellisesti Täydellinen

Toinen luku

Paluumatka kotiin poliisiasemalta oli hiljainen. Andréskin oli mukana, hän oli kuulemma vaatinut päästä Haileyn mukaan. Hän yritti koko ajan luoda katsekontaktia kanssani, mutten halunnut kohdata hänen anteeksianovia silmiään.

Niinpä vain tuijotin ulos auton ikkunasta.

Hailey ei ollut puhua pukahtanut koko matkalla, ja kun hän yhtäkkiä avasi suunsa, olin pompata ulos nahoistani.

"Sinä vaihdat koulua."

Nyt minun oli pakko kääntää katseeni pois ikkunasta, mutta tällä kertaa minä en ollut se, joka vältteli katsekontaktia.

Andrés tuijotteli kenkiään, ja täti edessä olevaa tietä.

"Mitä? Miksi?", henkäisin, päästäen ulos ilman, jota olin huomaamattani pidättänyt. "Tiesitkö sinä tästä? Andrés, katso minuun", puhuin veljelleni tietämättä mitä ajatella.

Viimein Andrés nosti katseensa ja hän näytti epätoivoiselta.

"Koska sinut erotettiin nykyisestäsi", Hailey vastasi kylmän rauhallisesti kysymyksiini.

Naamani venähti, ja katsoin Andrésta mieli tyhjänä.

Minä vaihdan koulua, ja hän saa jäädä? Onko se reilua? Hänhän sen koko retken suunnitteli!

"Anteeksi", hän muodosti suullaan, mutta minä vain käänsin katseeni pois.

Tottakai olin iloinen, ettei Andrés tai Sierra jääneet kiinni, mutta että minä vaihdan koulua ja he saavat jäädä? Vain koska jotkut typerät kengännauhat juuttuivat rautalanganpätkään? No, minulla on näköjään epätavallisen huono tuuri.

"Koulun nimi on MacDermot's Academy." Hailey kertoi, silmät yhä tiehen jämähtäneinä. Minusta tuntui, kuin hän olisi halunnut lisätä jotain, kuten: "Siellä opetetaan kuria ja käytöstapoja", mutta hän pysyi hiljaa.

Tuijottelin jalkojani loppumatkan, katkerana kohtalostani. En kuitenkaan aikonut alkaa kapinoivaksi teiniksi, menisin kouluun mukisematta, mutta en varmasti tulisi viihtymään siellä.

Nyt oli sunnuntai-ilta, joka tarkoitti, että koulu jatkuisi huomenna. Tai, no, muilla se jatkuisi, minulla se alkaisi.

~-~-~-~-~-~

Aamulla heräsin poikkeuksellisesti aamuauringon säteisiin. Tosin en niin kuin elokuvissa, lintujen lauluun ja mukavasti venytellen, vaan vetäen peiton pääni ylitse ja mutisten puoliunessa.

"Amber, herätys, tänään on ensimmäinen päiväsi uudessa koulussasi!"

Yritin vielä hetken paeta todellisuutta pysyttelemällä peiton alla, kunnes tädin hoputukset alkoivat käydä hermoilleni ja heitin peiton vastahakoisesti jalkoihini.

"Niin sitä pitää, minä vien sinut tänään, katsotaan miten toimimme tästä eteenpäin", Hailey kertoi hymyillen.

No, ainakin hän on leppynyt.

Nousin syvään haukotellen ylös, ja vedin päälleni ensimmäiset vaatteet jotka sattuivat käteeni. Ei sillä ole väliä miltä näytän, enhän aikonut tutustua siellä keheenkään.

Hailey oli jo hävinnyt alakertaan, kun minä laahustin kylpyhuoneeseen.

Kiharaiset hiukseni sojottivat jokaiseen suuntaan, ja päätin olla edes yrittämättä kesyttää niitä.

Pesin vain nopeasti hampaani ja sipaisin kevyen kerroksen meikkiä, kunnes laahustin alas.
Pöydällä oli valmiina lautasellinen muroja, ja katsoin niitä nenääni nyrpistäen.

"Täti, minulla ei ole nälkä", ilmoitin, vieläkin muroja vilkuillen.

"Syö nyt vain, muuten ne menevät hukkaan. Andréskaan ei voi syödä niitä, hänen täytyy herätä vasta tunnin päästä."

Mutristin huuliani lapsellisesti. Olin kuitenkin salaa helpottunut, että Andrés ei heräisi ennen kuin olisin jo koulussa, sillä minä en todellakaan halunnut katsella hänen anteeksianovia katseitaan heti aamusta. Niin tylyltä kuin se kuulostaakin.

Istuin pöydän ääreen ja vastahakoisesti lastoin muutaman lusikallisen muroja suuhuni, kunnes nousin ylös.

"Unohdin pestä hampaat", valehtelin välttyäkseni syömiseltä. Sitten loikin ylös kylpyhuoneeseen jossa suihkautin muutaman kerran hajuvettä, ja istuin sitten odottamaan lähtöä.

"Amber, nyt lähdetään jos et halua myöhästyä!" Vihdoin tädin huudahdus kaikui alakerrasta, ja nousin ylös. Astelin hitaasti alas, esittäen että lähtisin hyvin vastahakoisesti, vaikka oikeastaan olin hieman innoissani.

En siksi, että saan uusia kavereita, koska sitä ei tule tapahtumaan.

Vedin kengät jalkaani, (toisessa oli vieläkin pieni reikä) ja kävelin autolle. Liu'uin etupenkille ja annoin Haileyn ajaa, enhän minä vielä osannut reittiä koululle.

Ajomatka oli nopea, oikeastaan olin hämmästynyt miten lähellä koulu oli.

Kun parkkeerasimme koulun pihalle, nielaisin sen koosta.

En ikinä opi kulkemaan tuolla.

"Noniin, ensimmäiseksi menet rehtorin kansliaan, hän antaa sinulle lukujärjestyksesi, ja sitten suuntaat vain ensimmäiselle tunnillesi.", Haileyn sanat keskeyttivät ajatukseni, ja nyökkäsin vaisusti hymyillen.

Nousin ulos autosta ja vedin laukkuni olalleni. Lähdin hitaasti kävelemään kohti koulun pääovia, huokaisten itsekseni.

Tavoite 1. Selviä ensimmäisestä koulupäivästä.

•

Heii! Joo, tiiän, tää luku oli vähän lyhyenpuoleinen ja laaduton. Ens luvusta tulee pitempi, lupaan.

Mutta kiitoksia kun luit, votee ja kommentoi, älä ole hiljainen lukia! (: