Epätäydellisesti Täydellinen

Kolmaskymmeneskuudes luku

Onneksi viikonloppu oli ohi nopeasti, ja pääsin vihdoin ulos talosta. Vaikkakin sitten pelkästään kouluun,  sillä sekin oli parempi vaihtoehto kuin pysyä kotona missä saatoin törmätä isään joka kerta kun menin alakertaan.

Olin suoraansanoen hermostunut kouluun palaamisesta, koska en ollut aivan varma olimmeko minä ja Caitlyn edes hyvissä väleissä.

Ja sitten oli myös minä ja Jackson. En tiennyt miten selittäisin miksi olin yhtäkkiä alkanut vältellä häntä, mutta aioin tehdä sen jotenkin. Tiesin, että totuus kuulostaisi säälittävältä, mutta en kehtaisi myöskään valehdella.

Joten ainoa vaihtoehtoni taisi olla totuuden kertominen, vaikka en tykännytkään avautua ihmisille. Edes Sierra ei tiennyt tämänhetkisestä tilanteesta, koska olin aika varma että jos hän olisi tiennyt hän olisi alkanut vihata Andrésia. Enkä halunnut sitä, sillä vaikka Andrés oli pilannut minun ja Jacksonin välit, en aikoisi tippua hänen tasolleen ja laittaa Sierraa vihaamaan häntä.

Minun pitäisi oikeasti selvittää, mitä Andrésin ja Sierran välillä on...

Ajatukseni katkesivat, kun Hailey kutsui minua ulko-ovelta. Vilkaisin nopeasti peiliin ja yritin tasoitella hiuksiani tuloksetta, kunnes lopulta kiiruhdin tädin perään hänen autolleen. Hyppäsin etupenkille, ja tuijotin ulos ikkunasta auton nytkähtäessä liikkeelle.

Matka kouluun kävi nopeasti, ja olisin halunnut sen kestävän hiukan pidempään jotta olisin voinut miettiä mitä sanoisin Jacksonille kun näkisin hänet.

Nousin kuitenkin ulos autosta Haileyn pysähtyessä parkkipaikalle, ja hymyilin hänelle kun hän toivotti hyvää koulupäivää. Kävelin sisään kouluun yrittäen näyttää itsevarmalta mutta luultavasti epäonnistuen.

Olin helpottunut nähdessäni Caitlynin lokeroni edessä, ja myös siksi ettei Jackson kävellyt matkallani sinne minua vastaan. Halusin hieman aikaa miettiäkseni anteeksipyyntöäni.

"Hei, Caitlyn. Kuule, anteeksi-", aloitin, mutta Caitlyn keskeytti minut kapsahtamalla kaulaani, ja rutistaen minua tiukasti.

"Ei se mitään. Vihaan riitelyä", hän ilmoitti, ja päästi minut vihdoin halauksestaan.

Välillä en ymmärtänyt, mitä hänen päässään oikein liikkui.

"Olen ollut huono ystävä, mutta lupaan että se korjaantuu nyt", sanoin, ja virnistin. Caitlyn vastasi hymyyni.

Kellot soivat, ja lähdimme yhtä matkaa tunnillemme.

En voinut keskittyä ollenkaan opettajan puheisiin, koska olin liian uponnut ajatuksiini siitä, mitä tulisin sanomaan Jacksonille. Se oli melkein säälittävää, mutta en jaksanut välittää.

~-~-~-~-~-~

En törmännyt Jacksoniin kertaakaan ennen ruokatuntia. Hän oli luultavasti lintsannut, koska en nähnyt häntä edes meidän yhteisillä tunneilla.

Olin kävelemässä kohti ruokalaa, koska tapaisimme siellä Caitlynin kanssa, mutta sitten näin tutut kasvot oppilaiden välissä. Nielaisin, ja valmistauduin pysäyttämään hänet.

Jackson ei taaskaan vilkaissutkaan minua, ja oli kävelemässä ohitseni kädet taskussaan mutta pysäytin hänet tarttumalla kiinni hänen käsivarteensa.

Hän näytti yllättyneeltä, ja se tuntui pahalta koska sen ei pitäisi olla niin. Hänen ei pitäisi olla yllättynyt, jos haluaisin puhua hänelle.

"Mitä?" Jackson kysyi vihdoin, ja hänen äänensä oli kylmä. Hänen silmänsä tuijottivat omiani, ja minusta tuntui että siitä oli niin pitkä aika, kun hän viimeksi katsoi minua.