I can't make you love me /// Dramione fan fiction

Luku 1

Tylypahkan juna oli valmiina lähtemään. Kyydissä oli paljon nuoria velhoja ja noitia, jotka odottivat innolla seuraavaa seitsemää vuotta Tylypahkassa. Olin yksi heistä, minä Hermione Granger, olin tohkeissani päästääkseni jättämään jästi maailman taakseen. Vanhempani, jästejä, olivat ylpeitä minusta. Tiesin pelätä yhtä asiaa, kiusaamista. Olen jästi syntyinen, kura verinen, saastainen. Tiesin, että koulussa tulee olemaan kiusaajia, jotka eivät voi sietää kura verisiä.

Olin oikeassa. En selvinnyt ilman teennäisiä kiusaajia, on viides vuoteni täällä ja pahimmat kiusaajani ovat luihuisessa, Draco Malfoy ja hänen "kaverit". Kukaan ei välttynyt hänen haukuiltaan, varsinkaan kura veriset kuin minä. Hänen mielestään kura veriset ovat alempi arvoisia ja roska sakkia. Itse hän on puhdasverinen ja luule omistavansa koulun.

Heräsin aamulla koukkujalan kehräämiseen vieressäni. En ollut varma mitä kello on, mutta aurinko oli jo noussut. Vaihdoin koulupukuni ja harjasin hiukseni. Kävelin makuusalista portaat alas.

Näin Harryn ja Ronin. Istuin sohvalle Harryn viereen. "huomenta, lähetäänkö aamupalalle" kysyin. "joo, mulla on hirvee nälkä" Ron huudahti. Naurahdin ja lähdimme kävelemään kohti suurta salia. Näin Dracon tulevan meitä kohti vahingoniloinen virne kasvoillaan. "mitäs potta, köyhä ja kuraverinen" tuo naurahti. Hymyilen hänelle ja näytin keskaria. "en tiiä, kannattaa kysyy sun luikeroiltas" sanoin ja Draco katsoi minua vihaisesti. Harry "vahingossa" osui hänen olkapäähänsä.

Kävelimme voittajan näköisinä aamupalalle. Silti sisimmässäni oma tuntoni kolkutti. Ihan kuin, olisin säälinyt Dracoa. Mutta ei se niin mennyt! Eihän? Istuin pöytään Harryn viereen ja tuijotin tuon silmiä. "huhuu hermione?" Havahduin ja otin leipää. Tunsin kuinka punastuin ja Harry tuli hieman lähemmäs minua. Olin varmasti aivan punainen.

Ensimmäinen tunti oli Kalkaroksen, luihuisen kanssa, jee! Kun pääsimme luokkaan, siellä oli enää kaksi pulpettia vapaana. Harry ja Ron menivät yhteen. Annoin heille murhaavan katseen ja istuin vapaaseen paikkaan. Vilkuilin ympärilleni nähdäkseni ketä puuttui. Tietenkin Draco ja joudun istumaan hänen vieressään.

"noniin, tänään sen sijaan että pitäisimme pistokokeen, jonka olisinkin halunnut pitää. Te saatte tehdä jotain aivan turhaa, kirjoittakaa essee vieressänne istuvasta ja kertokaa hänestä jotain.. no jotain? Kalkaros selitti ja hänen ilme pysyi tuimana. Vilkaisin Harryyn ja Roniin jotka näyttivät tyytyväisiltä.

Sitten tajusin, olevani Malfoyn vieressä. "Tämä idea ei sitten ollut minun, vaan professori McGarmivan" Kalkaros lisäsi. Pyöritin silmiäni Malfoylle, jotta tuo tietäisi, että en halua häntä parikseni. Se oli aika selvää muutenkin.

Kun paperit ilmestyvät eteemme, voimme alottaa. Miettisin kauan, mitä kirjoittaisin Malfoysta. "hänellä on ihanat hiukset" laitoin ensin paperiin. Olin kumittamassa sitä pois, mut tuo ehti jo nähdä sen. "noh, kiitti vaa granger" tuo kehuskeli ja hipelöi hiuksiaan.