I can't make you love me /// Dramione fan fiction

Luku 21

pitkästä aikaa uutta osaa, anteeks tosi paljon ku en oo saanu kirjotettua😫💘

-Eli jotta pystytte luomaan suojeliuksen, teidän pitää ajatella iloisinta muistoanne, Harry sanoi.

Hän kaivoi sauvansa kaapunsa taskusta ja astui eteen. "odotum suojelius" hän huusi, mutta taikasauvan päästä tuli vain sinistä valo nauhaa.

-ei se mitään Harry, en uskonut että olisit tehnyt sen heti ensimmäisellä kerralla. Lupin sanoi.

Harry nyökkäsi ja aikoi yrittää uudestaan. "ODOTUM SUOJELIUS" hän huusi, mutta vielä kovempaa.

Nyt sauvan päästä tuli samaa sinistä valo nauhaa ja sen jälkeen jokin, ikään kuin eläin muodostui ja lähti juoksemaan ympäri luokkahuonetta.

Kaikkien päät menivät suojeliuksen mukana. Harry näytti tyytyväiseltä.

-Loistavaa Harry, aivan upeaa! Kymmenen pistettä rohkelikolle. Lupin huudahti.

Hetken päästä Harryn suojeliuksen muodon saattoi tunnistaa, se oli uroshirvi. Se laukkasi pitkin luokka huonetta hohtaen hopean sinisenä.

-Kukas haluaa yrittää seuraavaksi? Lupin kysyi. -ja muistakaa suojielus on erittäin kokenutta taikaa, en oleta että onnistuisitte ensimmäisellä kerralla.

Koko luokka oli valmis harjoittelemaan suojeliuksen tekoa ja suojautuminen pimeyden voimilta, oli varmasti kaikkien lempiaine.

"muista sitten Neville, odotum suojelius ja ajattele iloisinta muistoasi" Lupin sanoi. Neville nyökkäsi ja nosti sauvansa esiin. "odotum suojelius" hän sanoi ja sauvan päästä tuli vain hopeaa nauhaa.

Tunnin jälkeen jokainen oli saanut ainakin jonkinlaisen suojeliuksen aikaan. Minun suojeliukseni otti saukon muodon.

"mikä tunti teillä on seuraavaksi" kysyn kun olimme kävelemässä lounaalle suureen saliin. "ennustusta" Harry ja Ron vastasivat yhteen ääneen. Huokaisin "niin mullakin"

Lappasin lautaselleni makkaroita ja perunamuusia. "eikö olekkin hirveää" sanoin. "ai mikhä ong hhirvehä" Ron sanoi suu täynnä ruokaa. "että koti tontut työskentelevät lukuisia tunteja keittiössä ja silti saavat hyvin vähän palkkaa" totesin. Harry kääntyi katsomaan minua. "hermione, ei mitenkään pahalla, mutta oon jutellu tästä Dobbyn kanssa ja se sanoi ettei koti tontut halua palkkaa yhtään enempää" tuo sanoi huvittuneena.

-Nähdään ennustuksen tunnilla, käyn kirjaston kautta hakemassa pari kirjaa, huikkasin pojille.

Kävelin portaita ylös päin kohti Tylypahkan lempi paikkaani. Kirjastossa oli harvoin ketään, joten siellä oli myös täysi rauha.

Astuin suurista ovista sisään paikkaan joka oli tullut minulle tutuksi viidessä vuodessani. Matami Prilli vaatii aina täyttä hiljaisuutta, joka on mielestäni ihanaa. Minulla oli kirjastossa oma pieni nurkkaukseni johon menin aina toisella vuodella piiloon Dracoa. Naurahdin hieman ääneen.

Kävelin monien kirjahyllyjen välistä. Yhtäkkiä pysähdyin yhden hyllyn väliin. Sen perällä istui poika, jolla oli platinan blondit hiukset ja vihreät kaavut. Draco.

Astelin hieman tuota lähemmäs. "hei" sanoin hiljaa. Tuo nosti katseensa minua kohti ja sanoi "ai, hei".

Istuin Dracon viereen ja kysyin "mitä teet täällä, et yleensä viihdy kirjastossa" Draco katsoi minua oudolla katseella ja sanoi lopulta. "mitä sä niinku luulet, meidän olevan tällä hetkellä"

"en mä tiedä" vastasin, "kavereita, ehkä" lisäsin vielä. Draco hymähti pienesti ja nousi seisomaan. "mulla on taikajuomien tunti, nähdään, ehkä" tuo sanoi ja katosi tuhansien kirjojen joukkoon.

Keräsin vielä muutaman kirjan mukaani, joita Ron ja Harry saattaisi tarvita läksyjen teossa.

"neiti Granger, olet koulumme ahkerin kirjastossa kävijä" Matami Prilli sanoi, "siitä hyvästä annan Rohkelikolle viisi pistettä".

"kiitos paljon, Matami Prilli" sanoin ja lähdin kohti ennustuksen tornia.

yritän saada tänään vielä toisen osan tänne ja yritän tehdä siitä vähintään 1500 sanasen😇 kiitos jo luit!💘