I can't make you love me /// Dramione fan fiction

Luku 2

Nonii elikkäs ennen ku jatkan, nii toivon et tykkäätte tästä ja TIEDÄN että Dramione on sellane shippi jost jokane ei tykkää. Tiiän kans et se ei oo tapahtunu oikeesti, mut c'moon onha se nyt aika söpöö❤😩

Kuin yhtäkkiä asioita Malfoysta rupesi tupsahtelemaan mieleeni ja kohta olin kirjoittanu jo kaksi sivua. Vilkaisin Dracoa joka istui vieressäni. Hänellä oli katse paperissaan, jossa luki "hermione on kaunis". Punastuin ja käänsin pääni toiseen suuntaan.

Kävelin luokasta ulos Harry ja Ron vierelläni. Yhtäkkiä tunnen käden koskettavan olkapäätäni ja käännyin. Se oli Malfoy. "jos aijot haukkuu taas Hermionee, ni sitä ei kiinnosta" Harry tiuskaisi. Heilutin kättäni sen merkiks, et nuo kaksi menisivät. Jäin käytävälle Malfoyn kanssa kahdestaan. "ni oliks sul jotain" kysyn.

Tuo nyökkää ja aloittaa "et sit kerro kenellekkään, mitä kirjotin susta" hän tiuskaisee. "ja miks mun pitäis totella sua" totean. "koska, koska se on totta ja jos joku sais tietää mut varmaa potkittais ulos luihusest" tuo mutisi ja vilkuili ympärilleen. "siis, oon sun mielestä kaunis" kysyin varovasti. Malfoy ei vastannut mitään.

Kävelin rohkelikkotorniin ja ajattelin Malfoyn sanoja. Seuraava tunti olisi ennustamista. ^punurmio on niin rasittava^. Olin niin ajatuksissani, että törmäsin Harryyn ja kaaduin tuon päälle. Makasimme oleskeluhuoneen lattialla, noin minuutin. Huoneessa oli täysin hiljaista ja siellä ei ollu muita.

Hetken päästä Harry painoi huulinsa omilleni. Vastasin suudelmaan. Nousimme noloina ylös ja tuijotin Harrya. "sua suuteleminen, oli no, se oli, et ollut huono" Poika mutisi. "no et säkään sen pahempi ollut" vastasin.

Tilanne kävi liian noloksi, joten nousin portaat ylös, tyttöjen makuusaliin.

Täst tuli aika lyhyt, alle 300 sanaa, koska mul on hyvä idea, mut toteutan sen vast ens luvussa:) toivottavasti tykkäsitte, voutatkaa!💗