I can't make you love me /// Dramione fan fiction

Luku 14

"ja kääntäkää sivulle neljäkymmentä kirjastanne ja kirjoittakaa minulle kaksi sivua pergamenttiä, Tylypahkan historiasta ja sen perustajista" selitti Binns tunnin lopussa. Seinällä oleva kello tikitti hitaasti eteen päin ja katseeni vilkuili kokoajan Dracoa kohti. Tuo raapi päätään ja pyöritteli silmiä pari kertaa.

"olipas pitkästyttävä tunti" huokaisin tunnin kuluttua. "totta, mitä sul on seuraavaks" vastasi Draco. "mhh, loitsuja" mutisin. "meil on eri tunnit" Nyökkäsin harmissani. "hei tuutko nyt kattoo meijän huispaus harjoituksia" Draco kysyi. "joo tottakai" sanoin iloisena.

Kävelimme Dracon kanssa pitkin muodonmuutosten pihamaita kohti kenttää. Muutamat oppilaat kävelivät meitä vastaan tuijoittaen. Puhdasverinen ja "kuraverinen" ei varmaan minkään yleisin näky.

"meen tonne katsomoon, kannustamaan sua" hihkaisin. Poika nyökkäsi ja kiillotti samalla uusinta luutaansa Nimbus 2001. Harrylla toisaalta oli tulisalama, joka oli vielä uudempi. En halunnut pilata Dracon ylpeyttä, joten jätin sen mainitsematta.

Kentän reunalla minua vastaan käveli Harry ja Ron. Yritin olla huomaamaton, mutta se ei tuottanut tulosta. Harry vetäisi minua kaapuni hihasta. "Hermione, mitä teet täällä, luihusen harjoituksissa" tuo kysyi. "no sentään jotkut päästää mut mukaan katsomaan niiden harjoituksia" tiuskaisin takaisin.

Ron naurahti hieman. "voitko sit kertoo niiden kuviosta meillekin, jotta me voitetaan huispaus mestaruus" hän sanoi. "aargh, Ronald Weasley, älä ole niin tyhmä" huudahdin. Samaan aikaan löin kädelläni Ronin poskea aivan yllättäen. Käteni jäi kihelmöimään ja Ron piteli poskeaan. He lähtivät juosten pois eivätkä vilkaisseet taakseen. Tiesin, että tekoni oli väärin, mutta mielestäni he ansaitsivat sen.

Istuduin katsomoon ja laskin laukkuni vierelleni. Kentällä ei ollut vielä muita, kuin minä ja Draco, Draco ja minä. Poika nousi luudalleen ja syöksyi kohti taivaita. Hymyni kohosi myös taivaisiin, hän on niin täydellinen.

Draco liiteli taivaalla ja välillä teki äkkinäisiä syöksyjä maahan kohti. Nimbus kiilteli, kun aurinkon valo osui siihen. Lumi oli sulanut kokonaan Tylypahkan alueilta ja aurinkokin paistoi aamusta iltaan. Maaliskuu oli puolessa välissä ja tanssiaiset olisivat muutaman viikon kuluttua.

Hetken päästä muut luihuset astui kentälle ja hyppäsi luutiensa kyytiin. Ensin he lämmittelivät lentämällä kierroksia kenttää ympäri ja joka kerta kun Draco oli kohdallani tuo virnisti ja jatkoi matkaa.

Harjoitus peli alkoi ja Draco nousi korkealle etsijän paikalle. Vilkuilin ylöspäin ja näin kuinka tuo yritti nähdä vilauksen siepistä. Puuskupuhin pelaajat kiertelivät myös ilmassa. Pallot päästettiin vapaaksi ja ottelu alkoi virallisesti.

Luihusen jahtaaja sai kaadon ja heitteli sitä toiselle jahtaajalle. Puuskupuhin pitäjä meni sekaisin ja Marcus Flint heitti kaadon tolpan läpi. Kymmenen pistettä luihuselle. Taputin käsiäni varovasti, koska en tiennyt kannattaisiko minun taputtaa vai ei.

Peli jatkui samalla tavalla. Puuskupuh sai yhden kerran kaadon, mutta Marcus Flint ja Blaise Zabini pitivät kaadon itsellään.

Kumpikaan etsijöistä, ei ollut nähnyt vielä sieppiä. Tilanne oli 60-10 luihuselle. Yhtäkkiä Draco ampaisi syöksyyn kohti maata, tuo oli nähnyt siepin. Draco ja Cedric lensivät kiinni toisissaan, yrittäen napata sieppiä

Tuo kultainen pieni pallo lensi ympäriinsä ja sen perässä kaksi etsijää. Sieppi ei halunnut tulla napatuksi. Draco sai hieman etumatkaa ja oli nyt ihan siepin lähellä. Tuo kurotti kättänsä ja onnistui nappaamaan siepin.

Nousin seisomaan ja rupesin taputtamaan. Draco piteli sieppiä kädessään ja hymyili. "210-10, Luihuinen voittaa" kuului ääni.

««««««««««««««««««««««««««««
anteeks ku multa ei oo tullu pitkään aikaan uutta lukua, mut yritän jatkossa olla aktiivisempi;) kiitos kun luit💕