I can't make you love me /// Dramione fan fiction

Luku 16

Aamut olivat ruvenneet tuntumaan yksinäisiltä, sillä Harry, Ron ja Ginny lähtivät joka aamu kolmestaan huispaus harjoitukseen. Ymmärrän kyllä, että huispaus mestaruus on tulossa pian, mutta eivät he edes huomioi minua.

Puin kaapuni päälle ja vedin mustat balleriinat jalkoihini. Kampasin vielä pörröiset hiukseni peilin edessä.

Haukottelin samalla kun tallustelin pitkin suurta portaikkoa. Kello oli lähellä puoli kahdeksaa, kun minua vastaan juoksi Argus Voro ja tuon perässä kiisi Severus Kalkaros. Luihuisen tuvan johtaja antoi minulla taas kerran tuiman katseen ja jatkoi matkaansa.  Heidän perässään käveli professori McGarmiva. "anteeksi professori, mistä on kyse" kysäisin. "neiti Granger, huispaus, on kyse huispauksesta" McGarmiva vastasi ja jatkoi matkaansa. Tiesin, että tuo oli suuntaamassa kohti huispaus kenttää, johon en saisi juuri nyt mennä.

Juoksin nopeasti syömään aamupalan suureen saliin. Istuin Nevillen viereen joka pyöritteli kädessään muisti palloa. "hei" sanoin hengästyneenä ja siirsin hiuksiani pois naamaltani. "ai hei Hermione" Neville sanoi surkeana. Hän oli varmaan taas unohtanut, mitä oli unohtanut.

Lappasin puuroa lautaselleni ja kaadoin mehua mukiini. Söin aamupalan mahdollisimman nopeasti, mutta en halunnut näyttää epäilyttävältä, joten jäin vielä muutamaksi minuutksi vain istumaan.

Vilkaisin kelloa joka oli ranteessani. Se näytti 8.01. Ensimmäinen tunti alkaisi siis 59 min päästä. Lähdin pois suuresta salista. Vastaani tuli joukko Korpinkynsiä ja muutama Puuskupuhikin. Hetken päässä muutama porras ylempänä seisoi joukko Luihuisia. Crabbe, Goyle, Pansy, Theo ja Draco. Kaikki he olivat kerääntyneet Dracon ympärille. Naurahdin pienesti, sillä näky oli säälittävä. "kura-verinen, mitäs sä täällä yksin, missä potta ja puna pää" Pansy sanoi ivallisella äänellään ja pakotti muut nauramaan hänen jutuilleen.

"ne on varmaan tekemässä jotain järkevämpää mitä sä tuut koskaan elämässäs tekemään" töksäytin ja tuijotin tuota mustahiuksista tyttöä suoraan silmiin. "en kestä miten jotkut, voi olla noi säälittävän pienen roskan kanssa" Pansy kivahti.

"niin no en mäkään, mut sentään mulla on oikeita ystäviä, itse hengaat tollaset tekopyhien puhdasveristen paskojen kanssa" sanoin ja toivoin ettei se loukannut Dracoa. Olin kuitenkin väärässä, sillä tässä kohdassa Draco astui peliin. Ja menetin kokoajan aikaa. Vilkaisin taas kelloa. 8.12, aika vain vähenee kokoajan.

"granger, miten sä kehtaat puhua mul- meille noin" Draco tuhahti, hän yritti kuulostaa vihaiselta, mutta kuulosti enemmän söpöltä.

hermione, ei nyt, älä ajattele Dracoa

"no Malfoy, mä vaan kehtaan" sanoin ja raivasin tien käsilläni noiden Luihuisten läpi. Lähdin juoksu jalkaa kohti rohkelikko tornia. "nii Granger, juokse vaan, pakoon, koska pelkäät nii paljon" Pansy vielä huusi perääni.

"satuvalot" Muotokuva avautui ja juoksin ylös makuusaliin. Oleskelu huoneessa ei ollut kuin muutama ykkösluokkalainen.

Vetäsin matka-arkkuni sänkyni alta ja avasin sen. Arkussa oli jotain mitä tarvitsisin ja se oli aivan pohjalla. Rupesin penkomaan arkkua, heitin sänkyni päälle vaatteni, kirjat, harjan ja muutaman rohkelikko julisteen. Arkun pohjalla oli myös Krum-figuuri huispauksen maailman mestaruus kisoista.

Viimein tuli vastaan se, mitä olin etsinyt. Korurasia. Enemmin sen sisältö, mutta kuitenkin. Avasin korurasian ja siellä oli muutama rannekoru, kaulakoruja ja ponnareita. Noiden tavaroiden alla on salainen säilytys paikka, jossa pidän tätä.

Viimein löysin ajan kääntäjäni. Laitoin sen kaulastani roikkumaan kaapuni alle. Enää oli kaksi asiaa, mitä tarvitsisin. Tiesin mistä löytää, ne mutta jos Harry saisi tietää, hän ei ikinä antaisi anteeksi. Näkymättömyys viitta ja kelmien kartta ovat Harrylla.

[words 522]

kiitos kun luit, muista voutata ja kommentoikaa mitä tykkäätte tästä tarinasta!💙💦