I can't make you love me /// Dramione fan fiction

Luku 23

Toivottavasti ei haittaa, mut aijon vaihtaa imperfektistä preesenssiin koska on helpompi kirjottaa, eli aikamuoto vaihtuu🙈
"Ehkä, ehkä se on vain joku heidän pila"
sanon ja ojennan paperia takaisin Dracolle. Tuo ottaa sen ja tutkailee sitä. "Mitä me tehdään sillä" kysyn hetken päästä tuijottaen tuon silmiin. "Aijon pitää sitä vielä itselläni hetken, jos saan siitä jotain irti" Draco vastasi, rypisti paperin ja tunki sen taskuunsa.

"Yritä pysyä poissa ongelmista" sanon hymy huulillani ja annan pienen suukon Dracon poskelle. "Samat sanat" Draco vastaa ja virnistää. Pörrötän vielä tuon hiuksia ja lähden kävelemään poispäin.

Näen Harryn ja Ronin kävelemän vähän matkan päässä ja juoksen heidät kiinni. "Terve pojat" sanon ja virnistän. "Hermione, mihin sä aina katoat" Ron kysyy hieman pöllästyneen näköisenä. Vilkaisen Harrya joka naurahtaa. "M-mitä tää nyt on" Ron sanoo entistä hämmentyneenä ja lopulta yhtyy nauruun. Olen pitkästä aikaa iloinen ja minulla on monta syytä siihen. Yksi syy platinablondeineen hiuksineen ja täydellisten silmien kanssa, kuljeskeli tällä hetkellä Tylypahkassa ja toivon vain, että näkisin häntä useammin.

"Mikä tunti meillä on seuraavaksi" Ron kysyy hetkenpäästä kun kävelemme pitkin käytävää. "Taikajuomia mun mielestä" vastaan ajatuksissani samalla kun viimeistelen esseetäni.

Kävelemme portaat alas tyrmiin taikajuomien tunnille, yhtäkkiä Professori Verso tulee juoksu jalkaa. "Oppilaat suuressa vaarassa, kaikki suureen salia, äkkiä, nyt heti" Professori huutaa. Vilkaisen poikia ja lähdemme Verson perään ensimmäisinä.

"Noniin oppilaat, menkääs omienne tupien pöytiin" kimittää Lipetit, joka seisoo suuren salin ovella.

Istun pöytään, Harry oikealle ja Ron vasemalle puolelleni. Vilkuilen Luihuisten pöytään yrittäen löytää Dracoa. Pieni ääni päässäni sanoo kokoajan

"entä jos hänelle on käynyt jotain"

Lopulta näen hänet istumassa Crabben ja Goylen kanssa. Hymyilen pojalle pienesti ja käännän pääni kohti Dumbledorea, joka juuri astuu sisään suureen saliin.

Kaikkien katseet seuraavat Dumbledoren hitaita askelia. Tunsin läpikotaisin kuinka Dumbledore hymyili minulla, Ronille ja Harrylle. Lopulta hän pääsi salin eteen ja aloittaa puhumaan. "Koska te kaikki olette täällä turvassa, niin tiedätte varmasti, että jonkin täällä Tylypahkassa on vaaraksi oppilaille. Valitettavasti tutkinnat ovat vielä työn alla ja emme voi kertoa teille mitään liikaa, mutta muistakaa tämä, kukaan, ei siis kukaan saa lähteä pois oman tupansa oleskeluhuoneesta. Poikkeus ovat valvojaoppilaat, mutta silloinkin ainoastaan jos heitä kutsutaan" Dumbledore sanoo ja hänen ilmestään näkee, että on tosi kyseessä.

"Nyt sitten valvojaoppilaat, viekää tupalaisenne oleskeluhuoneiin ja sen jälkeen te tulette takaisin tänne, oletan että kaikki tottelevat tätä käskyä" Dumbledore sanoo hempeästi, mutta sanoilla on kuitenkin paljon merkitystä. Sieltä täältä kuuluu muutama myönteinen vastaus ja Percy, Ronin veli, myös valvojaoppilas huutaa "Rohkelikot, minun ja Katien kanssa"

Kaikki nousevat tuoleistaan ja salissa on hirveä meteli. Tajuan, että en ollut sanonut sanaakaan Harrylle ja Ronille, sen jälkeen kun saavuimme suureen saliin. "Mitä luulette, mistä tämä johtuu, tällä kertaa" kysyn painottaen kahta viimeistä sanaa. "Ei mitään ideaa, en ehkä haluakkaan tietää" Ron sanoo. Harry ei sanonut mitään ja pysyi hiljaisena. "Harry, ootko kunnossa" kysyn kun pääsimme Rohkelikon oleskeluhuoneeseen.

"Voldemort, hän on vihainen, tosi vihainen ja mielestäni hän on.. tulossa tänne, Tylypahkaan"

[words 526]

okei, anteeks ihan sikana, multa ei oo tullu uutta osaa varmaan kuukauteen, mut vihdoin sain🙈 syy siihen on että mulla ei oo ollu mitään ideaa / juonta tähän tarinaan, mut nyt keksin hyvän, joten yritän saada enemmän osia jatkossa!✨ Kiitos jos jaksat lukea tätä!!💗💗