I can't make you love me /// Dramione fan fiction

Luku 6

Kävelin Dracon kanssa pitkin Tylyahoa. Oli mielestäni outoa kävellä vihollisen kanssa. Toisaalta, hän ei enää tuntunut viholliselta. Joskus hänen seurassaan oli jopa mukavaa.

Tallustelimme pitkin tietä ja vilkuilimme kauppojen lasi-ikkunoita. Kuljimme mm Hunajaherttuan, sekon pilapuodin ja velhovaatehtimo Helenen ohi.

"uskaltaako Granger mennä rääkyvään röttelöön" Malfoy kysyi ja naurahti. "uskaltaakos luihuisen prinssi itse" sanoin nauraen. "j-joo, mut mennääks eka toho kolmee luudanvartee" tuo ehdotti. Nyökkäsin.

"mitäis teille sais olla" ystävällinen tarjoilija kysyi. "yks kermakalja, kiitos" sanoin hymyillen. "mulle sama ku Hermionelle" poika sanoi. "no tehän ootte söpö pari" tarjoilija hymähti. "tiiän" Draco sanoi.

Punastuin ja katselin jalkojani. "oliks ne nyt nii noloa" Draco kysyi naurahtaen. Nostin pääni hänen kohdalleen. "ei ollu, tai sii-" Lauseeni jäi kesken, kun kermakaljat tuotiin pöytään. Kiitin ja hörppäsin.

Siellä me istuimme. Minä, Hermione Jean Granger ja Draco Malfoy. Viholliset, kermakaljalla.

"mihin haluut mennä seuraavaks" kysyin toiveikkaana. "mennääks nyt vaiks tohon Rääkyvään Röttelöön" Draco ehdotti. Nyökkäsin ja lähdimme kävelemään sinne päin. Rääkyvästä Röttelöstä on paljon huhuja, yksi niistä saa kumminkin ihokarvani nousemaan. Nimittäin, jotkut ovat sanoneet, että Rääkyvä Röttelö olisi Brittanian kummittelevin rakennus. En halunnut näyttää hermostuneisuuttani Malfoylle, joten pidin kasvoillani totisen ilmeen.

Astuimme vanhaan ja ränsistyneeseen taloon sisään. En nähnyt melkein ketään muuta. Talo oli sokkeloinen ja iso. "mihin suuntaan mennään" kysyin. "oikealle" Draco vastasi nopeasti. "vasemmalleppas" vastasin takaisin. "suoraan siis" poika naurahti ja lähti johtamaan meitä pitkin kapeaa käytävää.

Saavuimme käytän päähän, jossa oli kaksi ovea. Ovet näyttivät samanlaisilta. "entäs nyt" kysyin ja vilkaisin Dracoa. "öh, vasemmalle?" poika sanoi kysyvästi. Nyökkäsin ja avasin vasemmanpuoleisen oven.

Huone oli tyhjä ja sotkuinen. Otin muutaman askeleen eteenpäin, kunnes lattialankku narahti ja pelästyin.

Lattialla lojui kirja, joka ei ollut pölyssä, niinkuin kaikki muut asiat täällä. "joku on ollu täällä" kuiskasin hiljaa. "mitä, tai siis mistä tiedät" Draco kysyi ja tuokin oli astunut lähemmäksi. "kirjassa ei ole pölyä, joku on ollut täällä" vastasin. Avasin kirjam, jonka kannessa luki "taikamaailman salat, varoitus voit kärsiä seurauksista" Avasin kirjan varotuksesta huolimatta. Ensimmäisellä sivulla oli kuvia velhoista ja noidista sauvat kädessään. Käänsin sivua ja siihen oli liimattu artikkeli Tylypahkasta, noin sata vuotta sitten. Tökkäsin Dracoa olkapäähän ja osoitin sormellani sivua. "lue se ääneen, mut hiljaan" sanoin.

"Tylypahkan neljä löytäjää, Godric Rohkelikko, Helga Puuskupuh, Rowena Korvenkynsi ja Salazar Luihuinen, tulivat hyvin toimeen keskenään, hetken aikaan, ennen kuin kouluun rupesi tulemaan jästisyntyisiä, niin sanottuja kuraverisiä" Draco ei lukenut enempään vaan kääntyi minuun päin. "anteeks, niinku oikeesti" tuo sanoi hiljaisena. "ei se mitää" sanoin hymyillen.

Tuon kasvoille muodostui hymy, ekaa kertaa näin Dracon hymyilevän. "ehkä meijän pitäis lähtee" totesin. "joo, ollaan oltu tääl varmaa yli tunti" poika sanoi.

Vetäsin oven kahvasta, mutta ovi ei suostunut avautumaan. "tää on jumissa" sanoin hermostuneena. "anna mä yritän" Draco sanoi ja teki samoin kuin minä. "eihän tääl ollu kukaan ku me tultiin, eihän" kysyin hieman epävarmana. Draco heilautti päätään, sen merkiksi ettei talossa ollut muita kuin me. Tai, oli muita kuin me. Ovethan ei lukkiudu itsestään.

"onneks on loma, muuten jäätäis pois tunneilta ja se olis ihan kamalaa" sanoin. Olin niin turhautunut.

Lyyhistin polvilleni selkä ovea vasten ja painoin pääni polviin. En kuullut ääntäkään. Ellen olisi suostunut Tylyahoon menemisestä Dracon kanssa, en olisi lukkiutuneena Rääkyvään Röttelöön. "onks sul sun sauva mukana" kuului ääni pitkän hiljaisuuden jälkeen. Nyökkäsin ja vedin laukustani sauvani.

Sauvani on noin 10 tuumaa, lohikäärmeen sydänjuurta ja viinipuuta. "alohomora" sanoin. Mitään ei tapahtunut, lukko ovessa vain nytkähti, mutta ei suostunut avautumaan.

"joku on lumonnu tän avaammattomaks" sanoin ja tuijotin Dracoa. "kyl must tuntuu et ne tarkistaa nää huoneet enne ku tää sulkeutuu" Draco vastasi tyynenä. En tajua, miten tuo voi aina näyttää niin rauhalliselta ja tyyneltä. Pojan silmissä on yleensä kiiltänyt ilkeys, mutta nykyään, tuon silmiin voisi uppoutua tunneiksi.

hermione mitä sä oikein aattelet..

Istuin huoneen kulmassa tuijotellen kattoa. Huoneessa oli erittäin kylmä ja lattialla oleva pöly ei auttanut asiaa. "onks sul nälkä" kysyin varovasti. "on vähä, mut ei meil oo ruokaa" Draco sanoi. "mul on muutama suklaasammakko, haluuks" ehdotin ja vedin laukusta kaksi suklaasammakkoa.

"ole hyvä" sanoin hymyillen ja mutustelin suklaata. Draco istutui viereeni ja laittoi kätensä käteni päälle. Tuon käsi oli niin pehmeä ja hellä ote sai sydämmeni sykkimään. "mistä tää kaikki johtuu" kuiskasin tuon korvaan tarkoittaen Dracon käytöstä ja kuinka pidämme käsistämme kiinni. "hei, en mä koskaan vihannu sua, tai halunnu ilkkuu sulle, mut mun oli vähän niinku pakko tai sillee, mun isä on nii tiukka ja vihaa kurave-, siis jästisyntyisiä. En tiiä se on kai vähän niinku Malfoyiden tapa" Draco selitti.

En tiennyt mitä sanoa, tuijotin vain poikaa. "oon pahoillani, kaikesta" tuo lisäsi vielä. Väänsin kasvoilleni hymyn ja pidättelin kyyneleitä. En tiedä olivatko ne onnen- vai surullisuuden kyynelet.

Olimme olleet huoneessa ainakin kaksi tuntia ja kellon ajasta ei ollut tietoakaan. "tehääks jotain ajan kuluks" ehdotin. "uhm, okei, ollaan vaiks totuutta ja tehtävää" Draco sanoi. "joo, vaiks, mä voin alottaa, totuus vai tehtävä" sanoin. "tehtävä, en oo nössö" tuo naurahti. "joo et nii, eiku siis, okei kerro mikä on sen jästi laitteen nimi jolla pystyy soittamaan ja lähettää viestei yms." sanoin nauraen, sillä tiesin ettei Draco tiedä vastausta. "oon kuullu tän, tai siis kyl mä tiiän" tuo väitti. "no kerro sitte" hoputin poikaa. "ööhh, eiks se oo joku hupelin, pehulin" Draco sanoi itsevarmana.

Purskahdin hillittömään nauruun joka sai myös Dracon nauramaan. Kun sain viimein hillittyä itseni, Draco tiputti aikamoisen pommin. "oot aika söpö ku naurat" hän sanoi raapien niskaansa. "kiitti" sanoin ja tunsin punastuvani. "jatketaan, mun vuoro, Hermione, totuus vai tehtävä" Draco kysyi.

Eikö kuulostakkin oudolta kun se tulee mun suusta, voisin tottua siihen, et Draco kutsuis mua Hermioneks kuraverisen tai Grangerin sijaan. "uhm, joo otan totuuden" sanoin hiljaisesti. "tykkäätkö kenestäkään tai tiiätkö, että tykkääks joku susta" Draco kysyi ja sanat jäivät korviini soimaan. "no siis, en tykkää kenestäkään,

tuo on vale ja tiesin sen itsekkin

,mut must tuntuu et Harry tykkää must" sanoin ja odotin näkeväni Dracon ilmeen. Se oli kirkas kuin aamuaurinko, en tosin tiennyt miksi.

"nonii Draco, totuus vai tehtävä" kysyin toivovani, että ovi aukeutuisi pian. "otan täl kertaa totuuden" tuo sanoi. Nyökkäsin ja rupesin miettimään sopivaa kysymystä. "ootkos itse ihastunu keneenkään" sanoin itsevarmana. "itseasiassa oon ja tiiät ehkä keneen" tuo sanoi.

Tunsin kuinka Draco lähestyi minua ja kohta oli vain muutaman sentin päässä. Pystyin kuulemaan tuon hengityksen. Käänsin pääni Dracoa päin ja jumituin tuon silmiin, tuijotin niitä kuin timantteja. Laitoin käteni pojan niskan taakse ja silitin tuon hiuksia. Ne olivat pehmeät ja geelillä laitettu taaksepäin.

Olin painamassa huulia tuon huulilleni....

[ words 1051 ]

hahaa, cliffhanger:D mutta vähän pidempää osaa kerranki ja hiukan jottai tapahtuki🔥 kiitos paljon vouteista ja kommenteista❤ ootte ihania💓 voutatkaa ja kertokaa mp⚡