I can't make you love me /// Dramione fan fiction

Luku 12

"Ha-harry, en tiiä mitä sanoa" sanoin suudelmamme jälkeen.

"etkö tuntenu mitään, et mitään kemiaa meidän välillä" Harry kysyi. Pudistin päätäni - "en oikeastaan, mä meen nyt nukkumaan" sanoin ja lähdin hiljaisena pois.

Vetäsin päiväpeittoni pois sänkyni päältä. Tuijottelin kattoa. En enää tiennyt mitä tunnen ketään tai mitään kohtaan. Draco oli särkenyt sydämmeni miljooniksi palasiksi. Harry ja Ron ovat myös käyttäytyneet oudosti.

Seuraavana aamuna heräsin päänsärkyyn. Kello oli jo kahdeksan ja makuu-salissa ei ollut muita. Nousin varovasti ylös, toivoen että päänsärky lakkaisi.

Puin nopeasti vaatteet päälle ja tein hiuksiini letin. Päätin lähteä kohti sairaalasipeä matami Pomfreyn luokse.

"mielestäni, on parempi että lepäät tämän päivän, ilmoitan Dumbledorelle tästä" Pomfrey totesi. "entäpäs kun minulla pitäisi olla tänään jälki-istuntoa?" Kysyin nopeasti.

"noh, riippuu olostasi, katsotaan sitä sitten" tuo vastasi. Nyökkäsin ja jäin yksin sairaalasiipeen.

Yritin saada unta, mutta aurinko paistoi suoraan naamalleni ja en nähnyt mitään.

Ovi narahti ja aukesi hieman, joku astui sisään. Suljin silmäni, jotta näyttäisin nukkuvalta.

Askeleet lähestyivät vuodettani ja lopulta saavuttivat sen. En tiennyt ketä seisoi edessäni ja se sai minulle kylmiä väreitä.

"oon pahoillani, kaikesta" tunnistin puhujan heti. Draco.

"en haluis valehdella sulle, kumpa uskoisit mua" hän sanoi ja otti kädestäni kiinni. Tuon lämmin iho minua vasten, täydellistä.

"oot varmaan mielummin Harryn ja sen Weasleyn kaa, ku mun" tuo jatkoi ja minun teki mieli hymyillä. Mutta olinhan "nukkumassa".

Draco silitteli kättäni ja istui vierelläni. Avasin varovasti silmäni.

Draco tuijotti minua hiljaisena. Nousin istumaan sängylleni, tunsin kuinka raskaasti poika hengitti. Tiesin, että meidän suhteemme olisi väärin. Tiesin, että sitä ei hyväksyttäisi. Tiesin, myös että rakastin Dracoa. Se oli ainoa asia, jota en voisi kiistää.

"hei" kuiskasin. Tuo nosti päätään moikatakseen. "m-mitä teet täällä".

-hermione, mun oli piti nähdä sut, Draco sanoi.

-hei, en haluu sua tänne jos oot sen Parkinsonin kaa, tiuskaisin. Vaikka se tuntuikin pahalta, tiesin että hän ansaitsi sen.

-e-en mä tai siis, ei me olla mikää juttu, Draco vastasi hätääntyneenä.

-c'moon, älä esitä ja voitko lähteä, jooko! -sanoin ja kuulostin vihaiselta.

Dracon silmissä oleva kiilto ei ollut enää lämmin ja välittävä vaan ilkeä, niinkuin lukuvuoden alussa. "noh, kuraverisellä ei oo varmaan paria tanssiaisiin" Draco sanoi yhtäkkiä.

yrittikö Draco just pyytää mua tanssiaisiin?..

yaas, uutta osaa taas, kiitos kun luit❤ koitan julkasta tänää viel toisen osan😽 kirjotin tän koulussa jote laatu voi olla huonompaa ku yleensä, mut toivottavasti tykkäsitte🙂 muistakaa voutata!!🔥