I can't make you love me /// Dramione fan fiction

Luku 20

Söin ruokani loppuun ja nousin pöydästä. Viitoin huomaamattomasti Dracon suuntaan ja tuo huomasi minut. Hän nousi pöydästä.

Kävelin nurkan taakse suuren salin edessä. Kuulin askeleita takaapäin ja käännyin. "hei" sanoin hymyillen. "hei" tuo vastasi. Oli aivan hiljaista.

"hermione, hermione missä oot" kuului huuto, se oli Ginny. Painoin käteni Dracon suulle ja käskin olla hiljaa. Nojasimme pojan kanssa seinään vastaan. "se varmaan meni jo" kuiskasin ja päästin irti.

Käännyin katsomaan Dracoa. Lähestyin häntä hitaasti ja painoin huuleni tuon pehmeille huulilleen. Se oli kuin kaksi salaman iskua olisi kohdannut. En halunnut  päästää irti vaan jatkoin suutelua.

"mä meen nyt" sanoin ja pidin sormeani huulteni päällä. Olin aivan lumoutunut tuon otteeseen. Olin täysin rakastunut Dracoon.

Kävelin lumoutuneena takaisin Ginnyn, Ronin ja Harryn luokse. "Mione, missä oot ollu" Ron kysyi suu täynnä ruokaa.

"eh, kävin vain vessassa" sanoin ja irvistin Ginnylle. Sain aamupalani syötyä jo aikaisemmin, joten istuin pöydässä odottaen muita.

"hei, kenen kanssa oot menossa tanssiaisiin" Ron kysyi samalla kun olimme kävelemässä pimeyden voimilta suojautumisen tunnille. "Dracon" sanoin ja olin valmiina kuulemaan Ronin valitukset.

Tuo vain kohautti olkiaan ja hymähti "aha, mä meen Lavenderin kanssa" Nyökkäsin. "mä ja Ginny löydettiin täydelliset mekot meille Tylyahosta" sanoin hymyillen. "jep ja Hermione tulee näyttämään niin nätiltä Dracoa varten" Ginny sanoi. Löin häntä leikkimielisesti käteen ja rupesimme nauramaan.

Kaikki vaikutti olevan hyvin, olin välissä Harryn ja Ronin kanssa, he hyväksyivät Dracon ja Ginnystä oli tullut paras ystäväni.

Professori Lupin käveli sisään luokkaan ja tervehti meitä. Istuin viidesluokkalaisen puuskupuhin viereen, sillä tunti oli heidän kanssaan.

"aivan, huomenta luokka, tänään käsittelemme jotain mitä vain yksi oppilaista on käsitellyt" Lupin sanoi. Kaikki osasivat arvata ketä se oli. Päät kääntyivät takarivissä istuvaan musta hiuksiseen poikaan. Harryyn. Tuo punastui ja käänsi katseensa pöytäänsä.

"Kyllä, muutama vuosi sitten Harry Potter opiskeli kanssani kahdestaan suojelius loitsua" Lupin sanoi kun kaikki olivat kääntyneet takaisin eteenpäin.

Harry käänsi katseensa takaisin Lupiniin ja Lupin hymyili hänelle pienesti. "professori, en tiedä muistanko sitä enää" Harry sanoi. "oi Harry, kyllä muistat, tulehan sitten tänne eteen seisomaan" Lupin kehotti.

"osaakos kukaan teistä kertoa mikä idea tällä suojelius loitsulla on" Lupin kysyi. Tiesin tietäväni vastauksen joten nostin käteni tarmokkaasti ylös

"Suojelius on suojeliusloitsulla luotu myönteinen, positivisista tunteista koostuva voima, jonka avulla on mahdollista puolustautua ainakin ankeuttajia ja kalmolaskoksia vastaan. Suojeliusloitsu on erittäin edistynyttä taikuutta ja useilla taitavillakin velhoilla ja noidilla on vaikeuksia suojeliuksen loihtimisessa" sanoi ja luokka hiljeentyi.

"aivan oikein neiti Granger, en olisi voinut itse selittää asiaa paremmin, viisitoista pistettä rohkelikolle" Lupin sanoi hieman hämmentyneesti. Vilautin kasvoilleni pienen hymyn.

"elikkäs, teidän tarvitsee siis ajatella iloisinta muistoanne ja pitää se mielessä" Lupin selitti - "loitsu menee näin, odotum suojelius"

"Harry olisitko ystävällinen ja näyttäisit meille miten suojelius luodaan ja millainen sinun suojeliuksesi on" Lupin kysyi Harrylta. "joo okei" Harry sanoi ja kaivoi sauvansa ulos taskustaan.

kiitos kun luit, muista voutata ja kommentoida❤🙈