Rakas sydän, älä päästä häntä lähelle

2

Tuntematon paikka saa minut melkein paniikkiin, mutta hyvästelen ohjaajan, jonka nimestä minulla ei ole mitään muistikuvaa ja astun ovista sisään.

Olen ajoissa, ainoastaan kaksi muuta poikaa on paikalla, yksi, joka on nenä kiinni puhelimessaan ja jätkä joka näyttää harvinaisen tutulta.

Pojalla on vaaleanruskeat hiukset ja sivusiili. Poika kääntyy minuun päin ja tunnistaisin nuo eri pari silmät, vaikka siitä olisi kulunut aikaa enemmänkin. Minulla ei ole epäilystäkään pojan henkilöllisyydestä, vaikka siitä on jo kaksi vuotta. Liam. Meillä on hetken katsekontakti, hänen ilmeensä on lähes tyrmistynyt. En haluaisi edes nähdä omaa ilmettäni.

Istun sohvalle, tunnen Liamin katseen itsessäni. Mitä hän täällä tekee, eihän hän ole homo, eihän?

Ovi käy ja huppupäinen poika astuu sisään ja kävelee myrtsin näköisesti nojaamaan seinää vasten. Silti en pysty luomaan häneen melkein yhtään ajatuksiani, koska Liam on ainoa jota pystyn nyt ajatella.

Katson Liamia, hän katsoo minua. Me katsellaan toisiamme, kumpikaan ei käännä katsettaan pois. Ovi käy, mutta en käänny enää katsomaan. En pysty katsomaan. Tuntuu, kuin siitä olisi pieni elämä, kun viimeksi näin hänet. Siitä on ikuisuus, kun hän viimeksi väläytti minulle hymyn. Nyt näen taas hänen hymyilevän.

Pakotan itseni kääntämään katseeni pois päin. Otan puhelimeni esiin ja alan selata sitä, vaikka en pysty edes keskittymään siihen.

"Noniin kaikki tänne niin pidetään nimikierros ennenkuin lähdetään", ilmoittaa mies. Kukaan ei kuitenkaan liiku yhtään lähemmäs. Laitan puhelimeni pois.

"Mä olen Juudas, tän retken pääohjaaja", mies esittäytyy.

"Mä olen Alex, toinen tämän paikan ohjaajista", nuorempi esittäytyy.

Katseet kääntyvät ensimmäiseen nuoreen, jolla on hämmästyttävän tyttömäiset piirteet. Vaaleanpunaiset hiukset, valkoinen T-paita ja valkoiset farkut, saavat hänet näyttämään joltain enkeliltä. Sädekehä vielä pään yläpuolelle.

"Mä olen Gael Lee", enkeli esittäytyy enkelimäisellä äänellään.

Kaikki kääntyvät tuijottamaan minua ja tajuan olevani seuraava. Olen niin hermostunut, että pelkään, etten saa sana suustani. Yritän miettiä äkkiä jotain hyvää vitsiä, jolla teen hyvän vaikutuksen, mutta mitään ei tule mieleen.

"Mä oon hajuherne", Ilmoitan nauraen. Kukaan muu ei naura, oli virhe sanoa noin.

"Hajuherne?" Oranssitukkainen poika toistaa, jolloin lopetan nauramisen ja yritän ryhdistäytyä. Mun piti tehdä hyvä vaikutus.

"Mun nimi on James Bien, vähän kuin Bean", ilmoitan vieläkin vähän omalle vitsilleni nauraen, jos joku muukin vaikka naurahtaisi. Mun viereinen poika pyöräyttää silmiään. Hänellä on huppu päässään ja katse lattiassa, vaaleat hiukset estävät näkemästä kunnolla hänen kasvojaan.

"Mä vittu vihaan nimileikkejä", hän ilmoittaa kiukkuisena. 

Hiukset heilahtavat hiukan, jolloin niiden takaa paljastuu siniset silmät. Hänellä on myös kulmalävistys vasemmassa kulmassa.

"Kerro vain nimesi", Juudas pyytää. Poika vaihtaa asentoa, yrittäen ilmeisesti painautua vielä syvemmälle hupparinsa sisään, jos se on edes mahdollista.

"Jack", poika vihdoin sanoo. 

"Oon Lucas", seuraava sanoo, hän näpyttelee puhelintaan. Tukkaa hänellä ei ole, tai no, hänellä on siili. Sen lisäksi hänellä on pyöreät lasit, jotka sopivat jotenkin hänen kasvojensa muotoon, vaikka toisaalta minä en tiedä laseista yhtään mitään.

"Mun nimi on Benjamin, mutta voitte sanoo Ben", vihreätukkainen poika esittäytyy. Hänellä on tumma juurikasvu ja hän on todella lyhyt. Pyöreyttä hänellä myöskin löytyy, mutta se sitä ei ole häiritsevän paljon. Pisamia pojalla on paljon ja ne sopivat hänen hammasrautojensa ja tummien silmiensä kanssa. Lopputuloksena poika on tosi söpö.

"Oon Liam Brooks!" Liam esittäytyy yli-innostuneena. Jack mutisee hänen vieressään jotain.

Seuraavana on patonkia syövä poika.  Sillä on mustat hiukset ja se huitoo käsillään, epäselväksi jää, mitä se huitomisellaan oikein tarkoittaa. 

"Oon Andrew ja kuten näkyy, niin rakastan ruokaa", hän kertoo, kun saa suunsa tyhjäksi.

Viimeisenä on puhelimella oleva jätkä, jolla on oranssit hiukset. Hiuksien päälle oli vedetty musta lippalakki, joka oli käännetty ympäri. Kun se kohottaa katseensa, niin huomaan sen silmien olevan todella vaaleanvihreät. Sen otsa kukoistaa finneistä, mutta se ei estä sitä näyttämästä hyvältä. Päällään sillä on nahkatakki, jonka alla on harmaa huppari. Jalassaan sillä on kuluneet farkut.

"Bruno", vihreäsilmäinen murahtaa nimensä.