Rakas sydän, älä päästä häntä lähelle

7

Tilanne on jotenkin kiusallinen, kun menen Jackin luo ja varovasti painan huuleni hänen huulilleen. Ei sovi, meidän huulet eivät vain käy yhteen.

Palaan paikalleni ja pyöräytän pulloa, se osuu Gaeliin.

"Totuus vai tehtävä?" kysyn. Gael näyttää epävarmalta.

"Tehtävä", se sanoo varovasti. Voisin laittaa sen pussamaan jotain, mutta se olisi tylsää. Tai voisin laittaa sen halaamaan jotain, mutta se olisi vielä tylsempää.

Mietin kuumeisesti, kunnes saan loistavan idean.

"Mee sanomaan Alexille tai Juudakselle, että se on kuuma ja että haluat nukkua sen vieressä", käsken nauraen. Gael näyttää järkyttyneeltä, mutta katoaa sitten oleskeluhuoneesta.

Puhelin alkaa soimaan taskussani ja otan sen esille. Kaikki tuijottavat minua. Miksi kaikki soittavat minulle tänään?

Se on Nathan, mitä helvettiä?

Tuijotan ruutua ja mietin lyönkö luurit. Vihaan Nathania, mutta olen utelias. Hän ei ole puhunut minulle eron jälkeen.

Kävelen pois oleskeluhuoneesta aulaan, mikä on onneksi tyhjä.

"Mitä sä haluat?" kysyn heti, kun vastaan puhelimeen.

"Mä oon niin niin pahoillani", Nathan itkee, joka saa minut hämmentyneeksi. Hän sammaltaa ja pystyn kuvittelemaan Nathanin juuri nyt hoipertelemassa jossain yksin kadulla.

"Hei, missä sä oot?" kysyn lempeästi, olen hiukan ehkä huolissani.

"Mä en ansainnut sua", Nathan parkuu.

Okei eli tilanne on tämä, juttelen eksälleni, joka sattuu seurustelemaan jätkän kanssa joka todennäköisesti inhoaa minua, ja en ole puhunut eksälleni puoleen vuoteen ja nyt hän soittaa minulle kännissä ja pyytelee anteeksi. Selvä. Kaikki on liikaa ajatuksilleni.

"Missä sä oot?" toistan kysymykseni, kun en saanut vastausta ensimmäisellä kerralla.

"Mun huoneessa", Nathan vastaa nyyhkäisten. En tiedä mitä mä sanon seuraavaksi.

"Vihaatko sä mua, James?" se kysyy tärisevällä äänellä, minä vedän syvään henkeä.

"No tota.." aloitan, mutta en osaa sanoa lausetta loppuun, minulla käy Nathania sääliksi juuri nyt.

"Et sä oikeasti ole ruma, se oli niiden mielipide", Nathan sopertaa minulle.

"Keiden?"

"Tai no tarkkaan ottaen niiden mielestä sä et ollut tarpeeks suosittu ja hyvännäköinen mun maineelle ja mä halusin kuulua siihen porukkaan niin paljon", Nathan selittää, mutta tuntuu, ettei mikään hänen puheessaan käy järkeen.

"Ja mua pelotti, että alan nyyhkyttämään tai jotain, niin jätin sut viestillä enkä uskaltanut puhua sulle enää, kun pelkäsin, että satutin sua", Nathan jatkaa epäselvää kertomustaan.

"Ketkä käski sun jättää mut?" mä kysyn.

"Mun kaverit, ne jotka aina mulkoili sua", Nathan selittää ja sitten kuuluu kauhea kolahdus. Nathan kiroaa.

"Mua pelottaa, että tyrin sen mitä mulla on Lucaksen kanssa. Mä oikeasti rakastan Lucasta", Nathan kertoo ja purskahtaa taas itkuun. En tiedä yhtään mitä sanoa.

"Miks sä tyrisit kaiken?" mä kysyn, kun en muutakaan keksi. Alex tulee aulaan, mutta kulkee sitten oleskeluhuoneeseen.

"Mä olin hirveän mustasukkainen ja riitelin Lucaksen kanssa. Nyt se vihaa mua", Nathan pillittää. "Niinkun säkin vihaat mua"

"En mä sua vihaa", valehtelen, mutta alan itsekkin olla epävarma. Vihaanko tosiaan Nathania?

"Kylläpäs vihaat!"

"Kuule, mä voin yrittää puhuu sen kanssa", lupaudun, vaikka pelkkä ajatuskin kauhistuttaa. En mä osaa puhua ihmisille.

"James, sä oot ihan paras!" hehkuttaa Nathan innoissaan.

"Joo, mutta käy sä vaan lepäämään", pyydän. Nathan huokaisee.

"Hyvä on, moikka", se myöntyy.

"Moikka", vastaan ja lopetan puhelun. Kävelen takaisin oleskeluhuoneeseen, jossa Alex istuu sohvalla ja tuijottaa, kun Andrew pyöräyttää pulloa.

"Lucas, voidaanko me puhua?" pyydän, minua jännittää hiukan.

Lucas näyttää vastahakoiselta, mutta suostuu silti tulemaan aulaan kanssani.

"Mä juttelin Nathanin kanssa äsken", kerron, jolloin Lucasin ilme muuttuu vihaiseksi.

"Miks sä juttelet mun poikaystävälle?" se kysyy vihaisena. No, koska se soitti mulle itse, ääliö.

"Mut teillä oli vissiin riitaa ja Nathan on ihan poissa tolaltaan", mä jatkan. Lucas tuhahtaa.

"En usko", se ilmoittaa. "Kumminki vaan ilonen"

"Nathan itki ja se oli ihan humalassa", selitän Lucakselle, joka kalpenee hiukan.

"Oikeesti?"

"Joo", vastaan. Lucas näyttää epäröivän.

"No mä puhun sen kanssa huomenna, mutta sä et sitä vie, okei?" Lucas ilmoittaa, saaden lauseen lopun kuulostamaan vihamieliseltä.

"Ei hätää, ei tulisi mieleenkään", vakuutan.

Joku oma hömppä kommentti:

Virheitä varmaan kuusisataa...

Mp Nathan?

🍉Vanileea🍉