Rakas sydän, älä päästä häntä lähelle

17

"Noniin, tän kerran yhteinen toiminta on vähän erilainen", Juudas selittää. Seison Liamin vieressä, jonka katse on lattiassa. Kätemme hipovat toisiaan.

"Eli tarkoituksena on tehdä jonkin näköinen esitelmä, joka esitetään retken viimeisenä päivänä", Alex jatkaa Juudaksen jälkeen. Minun on vaikea keskittyä, kun Liamin käsi koskettaa kokoajan vahingossa omaani.

"Parit on arvottu etukäteen. Ja esitelmän aihe on joku asia, mistä molemmat pitävät tai molemmat inhoavat", Alex selittää. Toivon, että saisin Liamin. Uskallan puhua hänelle eniten.

"Noniin eli parit on James ja minä, Liam ja Gael, Juudas ja Lucas, Jack ja Ben ja Bruno ja Andrew", Alex ilmoittaa. Ben, Gael ja Andrew näyttävät kauhistuneilta. Minä en juurikaan, Alex oli ainakin ystävällinen ja mukava.

"Eikö näitä voi vaihtaa?" Gael anelee. Yritän muistella kenen kanssa se oli, mutta ei tule mieleen. 

"Auta mua", Ben lausuu minulle äänettömästi. Laitan etusormen ja keskisormen vasten ohimoani ja leikin ampuvani.

Gael tarttuu hupparini hihasta, kyllä, minulla on kerrankin huppari ja vetää minut kauemmas. Hän näyttää hätääntyneeltä.

"Älä puhu jooko Alexille mitään siitä mitä eilen puhuttiin", Gael pyytää hennolla äänellään.

"En kerro", lupaan. Gaelin ilme muuttuu helpostuneeksi.

"Edes vitsillä?" Gael varmistaa.

"No en", vakuutan. Gael näyttää luottavan sanaani, sillä hän jättää minut rauhaan, niin, että pääsen puhumaan Alexin kanssa.

"No mistä sä tykkäät?" Alex kysyy, kun pääsen hänen luokseen.

"Jalkapallosta", vastaan sen enempää miettimättä. Alex näyttää miettiväiseltä. Vastustan kiusausta ottaa Gael puheeksi. Haluaisin nähdä hänen reaktionsa, jos kysyisin onko hänellä ja Gaelilla jotain.

"Mistään muusta?" Alex kysyy minulta. En mä oikeastaan pidä mistään.

"Skamista", kerron. "Isakista ja Evenistä", jatkan.

"Niin mäkin", se sanoo yllätyneenä. Se on minulle vielä suurempi yllätys, kuin hänelle. Hänhän on minua vanhempi.

Mieleni tekisi selittää hänelle kaikkea turhaa siitä, mutta sen sijaan nyökkään tyynesti.

"Tehdäänkö me sitten Skamista?" kysyn. Alex nyökkää hymyillen.

"Voidaan tehdä ennen aloittamista erittäin raskasta työtä pitämällä jaksojen katsomismaratooni ja syömällä sipsiä?" Alex ehdottaa.

"Kuulostaa hyvältä", mutisen. Tavallaan ymmärrän miksi Gael pitää Alexista, hänestä on vaikeaa olla pitämättä. En siis tarkoita, että olisin ihastunut häneen vaan Alex nyt vain sattuu olemaan aika mukava ja hänen seurassaan tulee hyvä olo. Vähän kuin Liaminkin.

"Kuinka vanha sä olet?" kysyn uteliaana. Alex naurahtaa.

"Kahdeksantoista", Alex vastaa juuri, kun puhelimeni alkaa soida. Vastaan puheluun tervehtimällä, laitos soittaa.

"Tom tässä hei, mun pitää puhua sun kanssasi", vieras ääni pyytää. Hän on taas joku tuikki tuntematon ohjaaja.

"Okei", töksäytän.

"Tän kuuleminen voi olla vaikeeta, mutta Emilyllä oli tosi huonot pari päivää.." Tom selittää minulle. Voin ihan tuntea sydämeni pysähtyvän ja pelon raastavan rinnasta, kuin terävin kynsin.

"Missä Emily on nyt?"

"Voi James, Emily on poissa", Tom sanoo, kuulen sääliä hänen äänestään. Järkytys lyö naamaani. En voi uskoa sitä.

"Pärjäätkö siellä vai haluutko tulla tänne?" Tom kysyy perään.

"Pärjään täällä, mun pitää tota mennä", vakuutan ääni täristen.

"Okei, soita jos tarvit jotain"

"Moikka", vastaan ja lyön luurit. Ryntään puutarhaan ja melkein tiputan puhelimen kädestäni, kun juoksen.

Puhelin soi uudestaan, Nathan soittaa.

"Moi", se vastaa puheluun ja on selvästi hyvällä tuulella. En pysty sanomaan mitään, koska pelkään, että purskahdan itkuun.

"James?" Nathan huhuilee.

"Emily on kuollut", onnistun sanomaan. "Emily on kuollut, ei herranjumala, Emily on kuollut"

"Voi James, mä oon niin pahoillani", Nathan kuiskaa. Se saa minut ärsyyntymään.

"Sä oot pahoillas? Mitä vittua Nathan, sä kuvittelet voivasi ryömiä mun elämään takasin, kuin joku pieni limainen mato, mutta sä et voi. Koska jos mä näen susta vilauksenkaan niin mä liiskaan sut mun kengän alle. Ymmärrätkö? Mä en halua olla sun kaveri. Sä olet kusipää, eikä mikään, ei mikään, mitä sanot tai teet, voi muuttaa sitä faktaa, joten jätä mut jo rauhaan!" huudan. Nathan hiljenee.

"Mä en jaksa tätä enää, en sua, enkä mitään", jatkan. "Enkä mä nää enää syytä miks yrittäisinkään. Tää oli tässä Nathan, älä tuo kukkia mun haudalle"

"James kuuntele, älä jooko tee mitään tyhmää", Nathan anelee, mutta lyön hänelle luurit. Tungen puhelimen taskuun ja lahden kävelemään kohti rantaa.