Rakas sydän, älä päästä häntä lähelle

23

"Sä oot jotenkin hiljainen?" Alex sanoo hiukan kysyvästi. Istumme oleskeluhuoneen sohvalla hänen sekä Gaelin kanssa, joka halusi ehdottomasti mukaan.

"Niinpä, ei yhtäkään vitsiä koko jakson aikana", Gael täydentää. Kohautan olkapäitäni. Miten voisin keskittyä, kun Liam on ainoa mikä pyörii mielessäni. Enkä saa ajatuksiani irti hänestä.

En ole ikinä tuntenut näin ketään kohtaan ja nytkö mä oikeasti menetin sen? Oliko se oikeasti siinä?

"Mä taidan mennä nukkumaan", ilmoitan ja nousen ylös.

"Mutta kellohan on vasta seitsemän?"

"Mua väsyttää", mutisen ja raahaudun huoneeseen, jossa on Jack ja Ben suutelemassa Jackin sängyllä. Jackin paita on vaarallisen ylhäällä, näyttäen siltä, kuin Ben aikoisi kiskaista sen pois minä hetkenä hyvänsä. Yskäisen.

Ben ja Jack irtaantuvat, Ben näyttää kamalan nolostuneelta.

"Menkää muualle nussimaan", pyydän hiljaa. Ben näyttää punastuvan vielä enemmän.

Mä heittäydyn sängylleni makaamaan.

"Kaikki hyvin?" Ben kysyy. Ei, mikään ei ole hyvin.

"Joo", vastaan. Kuulen miten ovi kolahtaa. Sukellan peiton alle, jaksamatta ottaa vaatteitani pois. Suljen silmäni ja toivon, että huomenna kun herään, niin kaikki olisi hyvin.

Herään jo neljän aikaan yöllä enkä saa enää uudestaan nukuttua. Juudas kuorsaa. Viereisestä huoneesta kuuluu naurua ja puhetta.

Olen yksin pimeässä ajatusteni kanssa ja yhtäkkiä haluankin uskoa Liamia. Haluan luottaa Liamiin, mutta pystynkö? Kaiken sen jälkeen mitä olen kokenut, pystynkö päästää enää ketään lähelleni?

Nousen varovasti ylös. En tiedä yhtään luotanko Liamiin vai en. Mielessäni käy Liamin kasvot.

"Kyllä mä luotan", kuiskaan itselleni. Hiippailen huoneen läpi ovelle ja raotan sitä varovasti. Kun pääsen ulos ovesta voin huokaista helpotuksesta, mutta minulla ei ole hajuakaan mitä olen tekemässä. Typerä idea kasvaa pääni sisällä ja jalkani lähtevät toteuttamaan sitä ilman lupaani. Ne johdattavat minut Liamin huoneen ovelle ja avaan sen hiljaa.

Kaikki huoneessa nukkuvat. Mitäs nyt?

"Liam", kuiskaan ja suunnistan pimeässä kohti hänen sänkyään.  Tunnustelen sitä ja tajuan, Liam ei ole täällä. Missä hän oikein voi olla keskellä yötä?

Kylpyhuoneen ovi aukeaa ja sieltä tulee valoa huoneeseen niin, että minä näen Liamin ja hän näkee minut. Hän näyttää hämmentyneeltä. Hän laittaa sormensa huulilleen ja osoittaa kohti ovea.

Nyökkään. Hiippailemme ovelle ja astumme ulos ovesta.

"Tuolla on tyhjä huone, jonka ovi on auki. Mennään sinne", Liam ehdottaa. Mä nyökkään purren huultani, tietäen, että kohta meiän on pakko puhua.

Me tullaan huoneeseen ja istutaan sängylle. Sitten me ollaan hetki hiljaa, koska mä en uskalla sanoa mitään.

"Mä oisin utelias tietämään mitä sä teit meiän huoneessa puol viiden aikaa yöllä?" Liam kysyy, katsoen ylhäällä olevaa seinäkelloa.

"Etsin sua", mutisen.

"Tähän aikaan?"

"Mä halusin puhua sun kanssa", selitän epävarmasti.

"Miks puol viiden aikaan?" Liam naurahtaa. Tunnelma kevenee hieman, eikä ilma tunnu niin raskaalta.

"Ajattelin et tää ois hyvä ajankohta", vitsailen. Mutta vakavoidun sitten.

"Mä halusin vaa sanoa, etten mä usko sitä mitä Eric sano ja että mä luotan suhun", kerron hänelle hiljaa. Hän ei sano mitään, joten päätän jatkaa.

"Oli typerää edes epäillä sua", mä jatkan. Katson Liamia, hän näyttää miettivän jotakin.

"Mun pitää tunnustaa sulle jotain.."

Sydämeni tuntuu pysähtyvän. Okei, ei Liam todellakaan aio myöntää puhuneensa minusta pahaa. Ei todellakaan. Mä luotan nyt Liamiin. Hän aikoo sanoa jotain muuta.

"Eric on mun veli", Liam kertoo. "Mä en tykkää puhua siitä mun veljenä tai mitään, koska me vihataan toisiamme"

"Ai", onnistun sanomaan.

"Anteeks etten mä kertonut. Sen takia oon puhunut Ericin kanssa, enimmäkseen riidellyt, mutta en sanaakaan susta", Liam selittää.

"Ei se mitään", vakuutan. Liam hymyilee. Sitten välähtää, mähän kerroin Gaelille siitä mitä tapahtui. Siitä, että Emily kuoli, miten Liam halasi mua siellä rannalla ja miten mä ja Liam suudeltiin. Gael oli varmasti lipsauttanut vahingossa Ericille, joka oli jostain syystä halunnut pilata mun ja Liamin jutun.

"Miks Eric on.. Tollanen?" kysyn Liamilta. Liam miettii hetken.

"Se haluaa draamaa. Se on sen mielestä hauskaa", Liam kertoo. Jätän vastaamatta, mutta käännyn hänen puoleensa ja suutelen häntä varovasti, peläten hiukan, että hän työntää minut pois.

Liam kuitekin vastaa suudelmaan. Käteni liikkuu hänen paitaansa vasten. Hyvän olon tunne tulee taas ja tunnen, että ehkä voinkin kaiken tämän jälkeen olla onnellinen.

Suudelmasta tulee äkkiä paljon kiihkeämpia ja himokkaampi,  mutta olen täysillä mukana. Jokaikinen sekunti saa minut vain haluamaan lisää ja enemmän. Sitten Liam harmikseni irtautuu ja siirtää huulet kaulalleni. Ensin hän suutelee sitä hellästi liikkuen alaspäin, kunnes hän näykkää ihoani, saaden minut voihkaisemaan. Vatsanpohjassani myllertää hiukan jännitystä, enkä kerkeä miettimään mihin tämä johtaa, kun hänen kätensä jo ovat paitani helmalla ja kiskovat sen pois. Autan nostamalla käteni ylös.

Kiskon hänen paitansa pois ja sen jälkeen hän suutelee rintaani, laskeutuen kokoajan alemmas, kunnes hän on alavatsallani. Eräs asia muistuu mieleeni joten työnnän hänet pois.

"Mulla on vähän arpia... Mun jaloissa. Älä säikähdä", sanon.

"Mä haluan nähdä", Liam vastaa.

Olen epävarma. Varovasti otan housut pois jaloistani. Hänen katseensa liikkuu ihollani.

"James, mä en ennen sun tapaamista tiennyt, et poika voi olla kaunis. Mut nyt mä tiedän. Sussa on kaikki kaunista. Jopa sun arvet, niillä on kokonaan oma tarinansa ja mä kunnioitan sitä tarinaa. En tarkoita tällä sitä, että niiden tekeminen olis jotenkin hienoa, ei, mä en todellakaan halua että teet niin, mutta noi vanhat.. Ne on osa sua ja mä rakastan jokaista osaa sussa. Oon rakastanut siitä hetkestä lähtien, kun tapasin sut ekaa kertaa"

Olen sanaton.