Rakas sydän, älä päästä häntä lähelle

13

Sain laitokselta sekä Alexilta hirveät raget, mutta onneksi pääsin sen jälkeen nukkumaan. Aikaisemmin tänään leivoin Benin kanssa pullia ja me oltiin jauhosotaa. Se oli itseasiassa ihan kivaa.

Me istutaan Liamin kanssa vierekkäin oleskeluhuoneessa sohvalla. Alex puuhaa jotain ja Lucas on puhelimella.

"Oon ihan järkyttyvän väsynyt", valitan, vaikka nukuin yli yhdeksän tuntia. Meinaan kokoajan kuukahtaa pystyyn.

"Onko sulla koti-ikävä?" Liam kysyy varovasti. Kohautan olkapäitäni. Mikään paikka ei tunnu kodilta. Ei laitos varsinkaan.

"Ei mulla kai", vastaan, vähän epävarmana kuitenkin. Olisi outoa ikävöidä laitosta.

"Palapelit on tosi kivoja", Benin ääni huomauttaa, jolloin tajuan, että Alex tekee pöydän ääressä palapeliä. Se näyttää kivalta. Äkkiä mullakin alkaa tehdä mieli tehdä palapeliä.

"Mäki haluun tehä palapeliä", ilmoitan ja nousen Liamin vierestä.

"Niin mäkin", Liam ilmoittaa. Ihme matkija.

"Me huomattiin sen Benin kanssa ensin, joten mun mielestä mun pitäisi saada tehdä sitä Alexin ja Benin kanssa", Gael ehdottaa pienellä äänellä. Tietysti, mun mielestä mun pitäisi saada tehdä palapeliä, koska mä huomautin ekana, että haluan tehdä sitä. Ben vain huomautti, että ne ovat kivoja.

"James, ehkä sun pitäs koota ensin ittes, enneku alat kokoamaan palapeliä. Kaikkihan me ollaan huomattu, et sun vitsit on paskoja ja että et osaa pitää sun ärsyttävää suutas kiinni, vaan sun on aivan pakko avata se kokoajan. Kukaan ei jaksa kuunnella sua, enkä mä ainakaan jaksa sua muutenkaan", Lucas huomauttaa ilkeästi
Jähmetyn paikoilleni, koska sanat tuntuvat veitsiltä kehossani, silmäni alkavat vuotamaan ja kyyneleet pyrkivät epätoivoisesti valumaan.

Juoksen pois huoneesta itkien, juoksen ulos puutarhaan ja jään seisomaan jonnekin kasvien sekaan.

Kyyneleet lähtevät valumaan poskillani, alan nyyhkyttää ja koko kehoni alkaa vavahdella.

Alkaa sataa vettä. Sade kuvastaa hyvin mielialaani tällä hetkellä. Pisaroita valuu pitkin poskiani ja ne sekoittuvat kyyneleisiini.

Kastun kokonaan läpimäräksi, mutta en jaksa välittää.

Yleensä sateen ropina rauhoittaa minua, mutta ei tänään. Tänään se saa minut vain tuntemaan oloni huonommaksi, kuin aikaisemmin.

Yritän rauhoittaa itseäni, mutta Lucaksen sanat kaikuvat korvissani.

"Kaikki me ollaan huomattu, että sun vitsit on paskoja"

Sitäkö mä oikeasti vain olin? Naurettava pelle, joka on rasittava? Joka saa kaikki pyörittämään silmiään ja ärsyyntymään. Mä en vain halua enää, en jaksa enää. Hengittäminen tuntuu vaikealta, kädet tärisevät taas ja kaikki tuntuu jotenkin unelta. Kehoni vapisee kylmästä ja itkusta, kurkkua kuristaa.

Miksi olen tälläinen? Suljen silmäni hetkeksi ja kun avaan ne uudestaan, näen hahmon tulevan luokseni. Pyyhkäisen nopeasti kyyneleet silmistä ja käännän katseeni maahan. Pidättelen itkua. Toivon, ettei se ole Lucas. En halua millään nähdä häntä juuri nyt.

"James, ei hätää", Liamin ääni kuiskaa ja hetkessä olenkin hänen halauksessaan ja purskahdan uudelleen itkuun. Yritän työntää hänet pois, mutta hän pitää minua tiukasti otteessaan. En halua olla tässä. En halua itkeä hänen nähdensä.  En halua hänen halaavan minua, en halua näyttää hänelle tunteitani.

"Päästä irti!" käsken, mutta en saa ääntäni pysymään vakaana. Liam ei kuitenkaan päästä irti. Rimpuilen, mutta hän jatkaa halaamistani.

"Päästä mut!" huudan muka vihaisena, mutta hän ei vieläkään lopeta. Jalkani eivät kanna enää, lysähdän maahan polvilleni vetäen Liamin mukanani alas.

Liam, miksi et mene pois? Yritän vielä työntää häntä käsilläni kauemmas, mutta niissä ei ole voimaa juuri nyt.

Painan pääni hänen rinnalleen. Hän alkaa silitellä hiuksiani. Koko kehoni on valahtanut veltoksi.

En halua olla tässä. En halua, en halua. Liam pitää minua heikkona, itkupillinä. Liam inhoaa minua, Liam varmasti inhoaa minua.

"James, hengitä välillä", Liam huomauttaa, jolloin tajuan vetää henkeä kunnolla.

"Mä en jaksa olla olemassa", kuiskaan hänelle. Tärisen häntä vasten. En edes tiedä miksi menin sanomaan noin, miksi paljastin hänelle jotain tuollaista?

"Kyllä sä jaksat, mä tiedän, että sä jaksat", Liam vakuuttaa. Mutta kun, en jaksa. En jaksa, vaikka yritän.

"Sä oot vahva", Liam vakuuttaa minulle. Sade hiljenee, kunnes vain tihuttaa.

Suljen silmäni ja keskityn Liamin rahoittuvaan tuoksuun, joka ympäröi minut kokonaan.