Rakas sydän, älä päästä häntä lähelle

22

"Hei James, tuutko käymään täällä? Mulla on asiaa", viirusilmä pyytää. Sydämeni tuntuu pysähtyvän, mitä hän oikein haluaa? Ehkä parisuhde neuvoja Juudaksen kanssa.

"Okei?" sanon hiukan kysyvästi ja poistun Liamin vierestä. Seuraan Ericiä aulaan. Aulassa ei ole muita.

"Mä tiedän, että sun sisko kuoli. Sen täytyi olla tosi rankkaa", Eric sanoo ystävällisesti. Mistä helvetistä Eric sen muka tietää?

"Häh?"

"Liam kerto mulle.. Se puhu susta aika paljon pahaa", Eric selittää pahoillaan. Katson häntä hiukan hämmentyneenä.

"Mitä se sanoi?"

"Puhu jotain siitä miten oot säälittävä itkupilli ja et sun ois parempi kuolleena", Eric kertoo varovasti. Pitäisikö minun uskoa vai ei? Mistä Eric muuten tietäisi Emilyn kuolleen?

"Sitten se kertoi miten se halasi sua keskellä rantaa kun sä pillitit säälittävänä ja miten se suuteli sua, mut se oli sen ällöttävin kokemus", Eric jatkaa. Miksi Liam sanoisi noin? Mutta miten Eric muuten tietää asioita, mitä vain Liam tietää? Varsinkaan kun Eric vasta tuli.

Epäilys kalvaa mieltäni. Molempia kohtaan. Ajatukseni ovat sekaisin pääni sisällä ja en tiedä mitä uskoa.

"Sitten se kertoi susta et sä oot ruma, ärsyttävä, sun jutut on tylsiä, sä oot hirveä ja oksettava"

"Se vain puhu siitä miten kukaan ei pidä susta", Eric lopettaa puheensa. Tuijotan häntä. Hänen sanansa sattuivat enemmän, kuin tahdon edes myöntää. Enkä osaa edes määritellä, kuinka paljon sattuu ajatus Liamista sanomassa noin.

Mä ajattelin, että joku välittää musta, mut ehkä mä olin väärässä. Ehkä kukaan ei voi välittää minusta.

=========

"Sä puhuit Ericin kanssa musta?" kysyn kireästi. Liam näyttää hämmentyneeltä, mutta se on varmaan vain kulissia. Hän pudistaa päätään.

"Mä en oo puhunut Ericin kanssa", Liam väittää, sen on pakko olla valhe. Sen huomaa hänen kasvoistaan. Hän valehtelee. Hän valehtelee ilmiselvästi.

"Oothan! Se tietää asioita mitä vaan sä tiedät", sanon ääni sortuen. Tunnen Liamin katseen itsessäni, siirrän katseeni lattiaan.

"Mä en oo puhunut Ericin kanssa", Liam toistaa.

"Älä valehtele!" huudan. Tärisen, en ole varma kylmästä vai vihasta vai mistä. Tuuli puhaltaa vasten kasvojani.

Seisomme puutarhassa, kukat kukkivat kauniisti ja ympäristö ei ole todellakaan ole yhtä ruma, kun ajatukseni juuri nyt.

"James, usko mua", Liam pyytää pehmeästi. En pysty katsomaan häntä silmiin. Tiedän hänen valehtelevan. Hän petti minut, päästin hänet lähelleni ja näin siinä kävi. Enkä päästä ketään, en ketään, enää ikinä lähelleni.

"Okei, mä saatoin puhua Ericin kanssa, mutta en susta", Liam väittää. Ai, nytkö hän myöntääkin jo puhuneensa Ericin kanssa? Seuravaksi hän varmaan myöntää puhuneensa minusta. Sen jälkeen hän myöntää puhuneensa pahaa minusta.

"Sä väitit ettet puhunut sille!" mä karjun.

"En mä puhunut susta.." Liam puolustautuu, mutta jos hän valehteli äsken, hän valehtelee varmasti lisää. Katson hänen kasvojaan enkä osaa sanoa valehteleeko hän vai ei.

"Mene pois", pyydän kylmästi. Sain tarpeekseni. En halua enää puhua tästä hänen kanssaan. En halua puhua hänen kanssaan enää mistään.

"James.."

"Mene pois!" toistan kovempaa. Liam ei liikahdakaan.

"Painu vittuun, mä en tarvii sua. Okei? Mene!" karjun. Olen niin vihainen.

"James, mä vaan.."

"Enkö mä käskenyt jo sun häipyä?" kysyn ilkeänä. Liam tuijottaa minua kulmat kurtussa.

"Luota muhun, mä en ikinä, en ikinä voisi puhua susta sellaista", Liam vakuuttaa eikä kuulosta valehtelevan, mutta mistä muuten Eric tietäisi mitä tapahtui?

"Jätä mut rauhaan", sihahdan.

"Mä yritän olla sun tukena James, mutta ehkä meistä ei voikkaan tulla mitään jos sä et luota muhun", hän sanoo surullisena. Vihani laantuu, mutta en sanaa suustani. Ja hän lähtee.

Jäljelle jää vain minä ja särkynyt sydämeni. Tai niin minä luulen, kunnes näen pusikossa viirusilmät ja virneen.