Rakas sydän, älä päästä häntä lähelle

8

Tuuli puhaltaa vasten kasvojani ja hiekka rahisee jalkojeni alla, kun kävelen eteenpäin. Kaikkialla on kaunista, puutarha on lempipaikkani täällä. Istun puiselle penkille, suljen silmäni ja annan itseni keskittyä rauhoittavaan musiikkiin, joka täyttää korvani. Keskityn hengittämään syvään ja yritän rentoutua.

Kyllä mä jaksan vielä, kyllä tää tästä.

"Mitä sä teet?" ääni kysyy, keskeyttäen ärsyttävästi rentouttavan hetkeni. Nostan katseeni Liamiin ja pakotan itseni vetämään kuulokkeen korvaltani. Liam näyttää pahoittelevalta.

"Juudas käski etsiä sut, meillä on kuulemma jotain kivoja leikkejä", Liam toteaa.

Ihan kuin nämä kyseiset ryhmäleikit olisivat ikinä kivoja. Ne ovat aina vain stressaavia ja ärsyttäviä, eikä kukaan jaksa niitä. Jäisin mielummin puutarhaan, joka tuntuu vetävän minua puoleensa. Jäisin mielummin tuntemaan oloni kevyeksi, vaikka pystyn aistia synkät ajatukset yhä jossakin siellä mielessäni.

"Mahtavaa", totean sarkastisesti ja nousen ylös. Seuraan Liamia aulaan, jossa kaikki muut jo ovatkin Beniä lukuunottamatta. Meidät laitetaan piiriin, joka ei tiedä hyvää. Luotan itseeni tässä, piirit ei ikinä tiedä hyvää.

"Noniin ja jokainen kertoo vuorotellen asian mistä pitää ja oman nimensä", Alex ohjeistaa. Huokaisen. "Andrew aloittaa"

"Mun nimi on Andrew ja mä pidän Brunosta", Andrew ilmoittaa kovaan ääneen ja Bruno näyttää siltä, että haluaisi vähintään murhata hänet, jollakin mahdollisimman tylpällä puukolla.

"Mun nimi on Bruno ja tykkään ihmisistä, jotka ei joka sekunti yritä iskee mua", Bruno sanoo ärtyneenä.

"Mä oon James ja mä pidän jalkapallosta", totean, mutta Bruno eikä Andrew ei edes vaikuta kuuntelevan, niillä on katsekontakti ja sanaton keskustelu.

"Mä oon Liam ja pidän koripallosta", Liam kertoo, vuoron siirtyessä seuraavalle.

"Jack, enkä mä pidä mistään", Jack murahtaa.

"Kai sä nyt jostain pidät?" Juudas kysyy hiukan varovaisesti.

"En", se töksäyttää.

"Oon Gael ja eläimistä ja baletista", Gael kuiskaa varovasti, kuin uskaltamatta korottaa ääntään.

"Lucas ja videopeleistä", Lucas kertoo.

"Nimi on Alex ja pidän retkistä", Alex sanoo vuorollaan hymyillen.

"Juudas ja nuorten ohjauksesta", Juudas lopettaa leikin. Vihdoin, mutta yhteinen toiminta ei ole ärsytyksekseni siinä.

"Voinko mä mennä käymään vessassa?" kysyn, kun ajatukset seikkailee mun pään sisällä ja ahdistus käy sietämättömäksi.

"Joo tottakai", Juudas vastaa ja jatkaa sitten seuraavan leikin selittämistä. Mun oli vaan pakko päästä hetkeksi pois.

Vessassa huuhtelen kasvojani kylmällä vedellä. Tungen pääni hanan alle, kylmä vesi tanssii ihollani. Pisarat pistelee ja jäätävä vesi tappaa ajatukseni tehokkaasti. Pyyhin kasvoni käsipaperilla ja kävelen takaisin aulaan, vielä yksi viileähkö vesipisara valuu otsaani pitkin.

"Mennään oleskeluhuoneeseen", Juudas sanoo heti, kun saavun paikalle. Oleskeluhuoneessa on pöytä täynnä saksia, lehtiä ja kartonkia.

Juudas jakaa meille kortit, minun omassa lukee: Sisäinen aurinkosi. Meidän pitää kuulemma leikata ja liimata asioita kartongille, jotka liittyy saamaamme korttiin.

Minä lähden leikkaamaan lehdistä positiivista sanoja, kun taas Andrew vieressäni keskittyy kaivamaan taskustaan karkkia. Eikö hänellä ikinä lopu rahat?

Liimaan positiiviset sanat keltaiselle kartongille ja olen ensimmäisenä valmis. Väritän kehnon oranssin auringon.

"Valmis", ilmoitan.

"Sitten voi lähteä tekemään omia", Alex sanoo. Rentoutumiseni on jokatapauksessa pilalla, joten menen takasin huoneeseen.

=====

"Mitä sä teet sun kaikki päivät?" Liam kysyy multa, kun me maataan vierekkäin sängyllä ja katsotaan kattoa.

"Nussin", vastaan vitsillä. Liam ei vastaa siihen mitään, mutta olen varma, että hän kuuli mitä sanoin.

"Ei, vaan oikeasti"

"Mietin, kuuntelen musiikkia, tuijotan kattoa, nukun", luettelen. Ja selviydyn, joka päivä on selviytymistä.

"Kuulostaa aika ykspuoliselta", Liam huomauttaa. Nyt on minun vuoroni olla vastaamatta.

Jack tulee huoneeseen, mutta hän naputtelee puhelintaan.

"Mua väsyttää", valitan ja suljen silmäni. Möngin niin, että pääni on Liamin vatsan päällä. Minua väsyttää kaikilla mahdollisilla tavoilla.

"Niin muakin", kuulen Liamin vastaavan.

"Ja mua", Jack ilmoittaa saaden minut avaamaan silmäni ja katsomaan häneen.

Hänellä on taas huppu päässään ja hän istuu sängyllä jalat suorana, selaten puhelintaan.

"Ja ihan helvetisti", Jack jatkaa. "Sitten tiiätkö sen tunteen, ku ihastus ei vastaa viesteihin ja kehitellette mielessänne typeriä ideoita siitä, miks se ei vastaa?"

"Tiiän, vaikka en ookkaa nyt ihastunut", vastaan.

"Mäkin tiedän", Liam huomauttaa.

Joku oma hömppä kommentti:

Lupasin itselleni et suljen silmät vaa hetkeks ja meen sitten kirjottaa. Nukuin sit yli tunnin eli ihme et ees sain tän tänää kirjoitettua.

👭Vanileea👬