Rakas sydän, älä päästä häntä lähelle

5

"Miten sulla on viime aikoina mennyt?" Liam kysyy multa hymyillen. Mitäköhän hän sanoisi, jos vastaisin täysin rehellisesti? Jos kertoisin, että haluan kuolemaa ja etten jaksa enää. Mitäköhän hän sanoisi? Tai jos sanoisin, että kaikki ahdistaa?

Lakkaisikohan hän puhumasta minulle? Lohduttaisiko hän minua? Alkaisikohan hän pitää minua kummajaisena?

"Ihan hyvin, entäs sulla?" vastaan kääntäen kysymyksen heti takaisin Liamiin. En halua puhua omasta voinnistani.

"Ihan okei", Liam vastaa minulle. Viisitoista minuuttia, niin pitää lähteä. Yhteinen toiminta on shoppailua kauppakeskuksessa.

Nappaan kuulokkeet taskuuni automatkaa varten ja hörppään vesipullosta vielä vettä, ennenkuin me mennään Liamin kanssa aulaan.

Andrew ja Bruno puuttuu vielä, pian jo he tulevatkin toisissaan lähes kiinni liimattuina.

"Noniin, mun autoon tulee James, Liam, Bruno ja Jack. Loput Alexin autoon", Juudas ohjeistaa. Seuraan Juudasta autolle ja istun suosiolla takapenkille, Liam tulee viereeni istumaan.

Tungen kuitenkin kuulokkeet korvilleni ja pistän musiikin täysille. Jos hän puhuu jotain, niin en kuule. Tuijotan ohi vilahtavia maisemia ja mietin, miten kaikki on voinut mennä näin pieleen.

Miten mun elämä on tällaista? Miten kaikki on tällaista? Tuijotan rakennuksia. Olisi helppoa vain hypätä alas jostakin. Ja kuolla, voi miten houkutteleva vaihtoehto kuolema olisikaan.

Auto saapuu kauppakeskuksen pihaan. Kiskon hiukan vastahakoisena kuulokkeet korvistani ja pomppaa ulos autosta. Juudas ei puhu mitään, kun johdattaa meidän ja Alexin porukkaa sisälle. Vasta sisällä hän avaa suunsa.

"Tavataan tässä kahden tunnin kuluttua", se sanoo ja porukka alkaa hajaantua.

"Tuutko mun kanssa jätskille?" Liam pyytää. Minua nolostuttaa hiukan, käytän aina kaikki viikkorahat heti ne saatuani.

"Ei mulla oo rahaa", mutisen nolona, mutta Liam ei näytä olevan moksiskaan.

"Mä tarjoan!" se huudahtaa innoissaan, saaden porukkaa kääntymään katsomaan meitä kohti. Seuraan Liamia jäätelöbaariin.

"Mitä makua sä haluat?" Liam kysyy minulta. Tuijotan eri makuja, kaikki näyttävät hyviltä.

"Suklaata", vastaan.

"Yksi pallo suklaajäätelöä ja yksi pallo mansikkaa", Liam ilmoittaa kassalla.

"Vohveliin vai kuppiin?" Myyjä kysyy.

"Vohveliin", kuiskaan Liamille.

"Molemmat vohveliin", Liam sanoo myyjälle. Myyjä ojentaa annokset meille ja Liam maksaa. Istumme pöydän ääreen niitä syömään.

"Onko sulla muuten sisaruksia?" Liam kysyy yhtäkkiä, kun minä keskityn olemaan näyttämättä vihjailevalta, kun livon jäätelöä epämääräisen näköisesti.

"Joo, mulla on isosisko nimeltä Emily", kerron ja välttelen katsekontaktia.

"Mulla ei oo sisaruksia", Liam kertoo. Nyökkään, vaikka hän on kertonut asian aikaisemmin.

"Sä et muuten koskaan maininnut, että sä oot homo", totean varovasti, tietämättä miten ottaa asiaa puheeksi.

"Et säkään", Liam vastaa, kulmaansa kohottaen. Totta. Kieltämättä hyvä pointti.

"Ei tullu puheeksi", huomautan. Sekin on totta.

"Olisko meiän välit muuttuneet jotenkin?" Liam kysyy kylmän rauhallisesti ja mietin, miten se oikein uskaltaa kysyä tuollaista.

"Ei", vastaan, tietämättä silti täysin varmasti vastausta.

========

Kävelen Lucaksen ohi ja vilkaisen vaistomaisesti hänen puhelintaan. Jähmetyn, kun huomaan tutun profiilikuvan.

"Puhutko sä Nathanille?" kysyn Lucasilta järkyttyneenä. Lucas kääntää hämmentyneenä minuun katseen.

"Mistä sä tiedät mun poikaystävän?" Lucas kysyy multa tylysti. Syntyy hiljaisuus, kun yritän sulatella tietoa.

"Mun eksä, on sun poikaystävä?" kysyn vielä enemmän järkyttyneenä.

"Onko Nathan sun eksä?" Lucas parahtaa. Nyökkään hitaasti. Se taitaa olla yhtä järkyttynyt, kuin mäkin.

"M-miten, miten te erositte?" Lucas kysyy varovasti. Mietin sanonko asian täysin rehellisesti, mutta lopulta päätän tehdä niin.

"Nathan jätti mut tekstarilla, sen mielestä mä olin liian ruma sille", selitän. Lucas näyttää entistä järkyttyneemältä.

"Puhutaanko me samasta Nathanista? Nathan ei ikinä vois tehä noin!"

"Tunnistaisin Nathanin profiilikuvan, vaikka silmät kiinni", vastaan, täysin varmana, että puhutaan samasta henkilöstä. "Milloin te aloitte seurustelemaan?"

"Puoli vuotta sitten", Lucas kertoo ylpeänä, kuin se olisi pitkäkin aika.

"Mikä päivä?" kysyn, koska yhtäkkiä epäilys veloo vatsanpohjassani.

"Kolmas tammikuuta", Lucas kertoo. Tieto iskeytyy vasten kasvojani, kuin nyrkin isku.

"Sä aloit seurustella Nathanin kanssa samana päivänä, kun se jätti mut?" kysyn järkyttyneenä. Tiedän, että Nathan on kusipää, mutta en tiennyt, että niin kusipää.

Lucas näyttää siltä, kuin ei uskoisi sanaakaa mitä sanon.

"Mä tarvin hengähdystauon!" hän ilmoittaa ja katoaa oleskeluhuoneesta, jättäen minut sinne yksinäni.