Us Or Nothing// Valmis

Julkista?? #8

/Hellö tontut! Ok?? Oon seonnu, nyt mul taas on inspist kirjottaa lukui... Nöh juuh... Nauttikaa❤❤/

Ellenin nk:

Katsoin Willamia ujosti ja punastuin...

"Jes!! Tai siiiis..." veljeni sanoin nolostuneena jolloin katsoin häneen ja punastuin vielä enemmän sillä tajusin että minä suutelin Williamia VELJENI edessä...

Nyt en vaan enään voinut sille mitään, jos hän ei olisi ollut siellä nii en minäkään olisi tullut pääsemään takaisin tänne.

Katsoin jalkoihini ujosti hymyillen, jolloin William nosti kasvoni sormellaan ylös, kietoi kätensä ympärilleni, hymyili, siirsi hiukset kasvoiltani ja suuteli minua sitten uudestaan...

Vastasin sudelmaan kunnes kuulin veljeni kröhäisyn vierestämme, jolloin naurahdin käännyin häneen ja heitin häntä tyynyllä...

Veljeni puhelin alkoi soida, jolloin kävelin keittiöön näin siinä Emelynin/veljeni tyttöystävän nimen joten vastasin puheluun ja sanoin

"hei Emelyn!"

"Ai? Hei Ellen, onko veljesi lähellä??" Emelyn sanoi hieman yllättyneenä...

"Juu... Istuu tossa sohvalla... Oota hetki nii annan tän sille..." sanoin puhelimeen

Kävelin veljeni luo. Ojensin puhelimen hänelle ja kävelin sitten Williamin luo...

"Aa... Juu... Mä tuun... Mäkin, heip- juu mäkin rakastan sua❤❤ Heippa..." Veljeni sanoi hymyillen puhelimeen, katkaisi puhelun halasi Williamia suukotti minua otsalleni ja käveli huoneeseensa pakkaamaan...

Hetken päästä veljeni tuli alas pienen repun kanssa, pisti ulkovaatteensa, otti autonsa avaimen avasi oven ja sanoi...

"Hei te kaks rakkauden kaipuus olevaa perunasäkkiä... Mä meen Emelylle yökylään (taas)... Et..."

Hän piti pienen tauon vastaväitteille ja sanoi sitten vielä.

"No... Moikka" Naurahti ja sulki oven.

Katsoimme Williamin kanssa kun auto poistui pihasta ja käännyimme sitten katsomaan toisiamme ujosti...

"Kuu- kuule William... Mun ei pitäny silleen vaan juosta ja hypätä ja sil..."

Jep... En minä taaskaan saanut lausettakaan loppuun kun William jo suuteli minua...

"Kuule hei... Ei siinä oo mitään pahaa... Sä suutelit mua, se on normaalii... Kiitos sun, me voidaan nyt tehä julkisemminki..." William sanoi katsoen ulos ikkunasta...

"Siis... Niiku... Tai, no... Unoha..." sanoin ja katsoin jalkoihini pettyneenä...

Kuulin kuinka William naurahti rennosti vieressäni ja katsoi minuun.

"Tiiät itekki et sul ei oo mitää hävettävää..." hän sanoi ja otti askeleen lähemmäs minua.

Katsoin Williamiin ja otin yhden adkeleen itsekkin taakseppäin leikilläni...

William otti taas yhden askeleen minua kohti ja minä taas otin askeleen taaksepäin, toistimme tätä niin pitkään kunnes olin ihan seinää vasten hirveissä kuumetuksissa...

"Aijaijai..." William sanoi tämän hymyn muuttuessa lähemmäs pervo Jhonin hymyä...

"Taitaa olla kuule paha paikka... Otan yhenki askeleen nii sä et enää pääse minnekkään..." William sanoi sillä pervolla äänellään...

"Se on sitten menoa..." sanoin tein sen ihmeen isän, pojan ja pyhän hengen nimeen... Ristin rinnalleni, ja pinkaisin juoksuun portaikkoon...

Williamin nk:

Se oli nyt sitten menoa, nii'in... El oli juuri pinkaissut minua karkuun jolloin juoksin tämän perää portaikkoon ja saavuimme
ylä-kertaan...

Tunsin itseni taas vihdoin pieneksi 5 vuotiaaksi Williamiksi joka ajoi koiraansa takaa ja yritti saada sen tungettua lenkki pukuunsa...

Kun viimein löysin Ellenin tämän huoneesta, minä tarrasin käsilläni tytön käsiin kiinni vedin minua vasten ja suutelin intohimoisesti...

Tyttö yritti ensimmäiset 7 sekunttia rimpuilla otteestani irti, kunnes luovutti ja kietoi sitten itsekkin sirot kätensä ympärilleni...

Jes! 1 piste Williamille

Irrottauduin tytöstä, hymyilin tälle lempeästi ja siirsin pari, pois nutturasta pudonnutta hiusta, tämän korvan taakse...

"William, mä... Mä olin tyhmä ja heikko ku en estäny Jhonia koskemasta mua..." Ellen sanoi ja katsoi lattiaan

"Mä kyllä yritin mut se oli vaa liian vahva ja mä vaan niin heiveröinen ja heikko..." Ellen jatkoi

"El... Älä sano tollasta, sä vähättelet ittees liikaa... Vaikka sä olisitki heikko ja heiveröinen ulkoota nii mä tiedän että sä oot sisältä voimaa täynnä ja pystyisit sil jopa suoristaan pisan kaltevan tornin..." sanoin naurahtaen lopussa...

Ellen hymähti ja puri alahuultaan...

Minä hypäytin Ellenin aivan yhtäkkisesti ilmaan otin käsilläni tämän jalkojen alta, kannoin pöydälle ja suutelin tätä uudestaan...

Tässä ja nyt, minä osasin kertoa rakastavani tätä edessäni istuvaa tyttöä enemmän kuin mitään muuta tällä synkällä maapallolla...

"Minä lupaan ettei kukaa muu pervo kuin minä koske sinuun enää ikinä" kuiskasin Ellenin korvaan ja jäimme siihen sitten vain halailemaan ja suutelemaan...