Us Or Nothing// Valmis

❤️"William kiusaa!"❤️ #29

Ellenin nk:

Potkaisu. Minä heräsin ja haukottelin syvään, en ole viimeiseen kuukauteen pysynyt nukkumaan kunnolla jatkuvan lapsemme potkimisen takia. Nostin puhelimeni pöydältä ja kaduin sitä heti, sillä tämä valo joka siitä hohti, halusi ilmeisesti tappaa minut. Tottuessani valoon, näin kellon olevan 4.28 jolloin vedin syvään henkeen, laskin kännykkäni takaisin yöpöydälle ja käänsin katseeni sitten valkoiseen kattoon. Olimme taas paripäivää sitten käyneet lääkärissä tarkistuttamassa Alexin olon. Lääkäri kysyi jos olisimme halunneet tietää lapsemme sukupuolen, mutta kieltäydyimme, olimme molemmat sitä mieltä että halusimme kuulla sen vasta kun hän syntyy. Vauva oli ihan kunnossa, omieni laskelmieni mukaan olin 33 raskausviikolla ja vatsani oli jo kasvanut kivasti. Kuulin Williamin rauhallista hengitystä vierestäni kun tämä yhä nukkui. Käänsin katseeni Williamiin ja kasvoilleni levisi lempeä hymy kun näin nukkuvan Williamin ilmeen. Tuijottelin Williamia niin pitäänkun potkut jatkuivat, ja kun ne rauhoittuivat, minä nousin sängyltä haukotellen ja venytellen pois, kävelin vaatekaapilleni ja avasin sen.

Katsoin kaappini sisältöä todeten ettei puoletkaan vaatteista joita siellä oli mahtunut minulle enään joten nappasin isoimman yömekkoni ja pudotin sen päälleni. Käännyin katsomaan Williamiin joka nukkui raajat levällään sängyllämme. Kävelin alakertaan ja kun näin itseni peilistä, minä naurahdin isolle vatsalleni ja jatkoin sitten matkaani keittiöön. Avasin jääkaapin keittiössä ja katselin siitä jotain jota voisin syödä aamupalaksi jolloin näin purkillisen omenamehua jota olin viime aikoina juonut hulluna. Nostin sen kaapista ja otin sitten myös pekoneita, kanamunia sekä paripäivää valmistamani lettu taikinan. Kaadoin itselleni ison mukillisen mehua ja join siitä ison kulauksen. Juotuani vähän, päätin taas rynnätä vessaan oksentamaan. Oksennettuani itseni tyjäksi, vedin veessan ja puhdistin käteni. Saavuttuani takaisin keittiöön, näin Williamin kokkaavan pannukakkuja sekä kananmunia että myös pekonia. William katsoi minuun ja naurahti.

Kohotin Williamille kulmiani ja kävelin tämän luo ja aloin auttaa tätä kokkauksessa. "Miten voit?" William kysyi ja minä vain kohautin olkiani. "Ootko nukkunu yhtään enempää ku aijemmi?" Käänsin katseeni Williamiin ja sanoin sitten "No en oikeestaan, Alexin potkiminen pitää mua koko ajan hereillä ja kaikki jota syön tulee ulos heti ku se ehtii laskeutuu mun vatsalaukkuun." William katsoi minuun lempeästi hymyillen ja kokkasimme aamupalamme loppuun. Kun olimme valmiita, minä istuin ruokapöydän ääreen ja katsoin Williamiin joka käveli pöytään ruokien kanssa ja istui minua vasta päätä ja aloimme otella aamupalaa. Kun olin saanut letut, pekonin ja kananmunat lautaselleni, olin juuri pistämässä pekonin suuhuni jolloin kuulin ovikellomme soivan. Minä ja William nousimme pöydän äärestä ja kävelimme eteiseen. Avasin oven ja näin veljeni sekä Emelynin hymyilemässä pihalla. Minä siirryin pois näiden tieltä ja veljeni käveli sisälle halaten minua samalla ja meni sitten halaamaan myös Williamia. Siiten tuli Emelyn. Tämäkin halasi minua ja käveli sitten sisälle, suljin oven perässämme ja kun näin poikien kadonneen keittiöön ja Emelynin vain hymyilemässä minulle, kasvoilleni venähti ihmettynyt ilme.

Katsoin Emelyniä ihmeissäni ja odotin että tämä ottaisi ulkovaatteensa pois tai jotain mutta ei. Mimulla kesti hetki älytä miksi Emelyn katsoi minua tuolla tavalla ja kun minä viimeinkin tajusin mitä tuo innostuneesti hymyilevä tyttö halusi, minä vain naurahdin ja sanoin sitten hymyillen lempeästi "Saat." Emelyn laski kätensä vatsalleni ja säikähti kun Alex potkaisi. Minä hätkähdin eteen päin, naurahdin ja kävelin sitten nauravan Emelynin kanssa keittiöön ja istuimme poikien kanssa pöydän ääreen.

Katsoin hetken ympärilleni tässä hiljaisuudessa ja sanoin sitten "No? Miks te tänne tulitte, miten elämä ja nii..." Emelyn oli aloittamassa jotain mutta sitten Kris puhui tämän päälle ja sanoi "Elämä menee hyvin, mä ja Emelyn ollaan nyt kihloissa, ja tultiin tänne koska Emelyn uhkas kuristaa mua jos me ei tulla" William naurahti ja minä syöksähdin Emelynin käteen ja kun näin tämän kihla sormuksen, minä kiljaisin innosta ja halasin Emelyniä "No? Onittelut..." William sanoi ja minä irtosin Emelynistä. Katsoin Williamiin ja sanoin sitten "Kuule Kris muuten. Sitten ku sä ja Emelyn meette naimisii, nii mä pidän huolen siitä et sä kohtelet Emelynii silleen ku se ansaitsee tulla kohdelluks." Veljeni naurahti sanottuani tuon ja sanoi sitten "Tällä menolla musta tuntuu et mä ja Emelyn mennää naimisiin ennen sua ja Williamia." Katsoin Kristianiin tuhahtaen ja kuulin sitten Williamin sanovan. "Ei ois yllätyskään vaikka menisitteki, meil on jo tulossa lapsi eikä me olla vielkää naimisissa." Katsoin Williamiin ja sanoin sitten "No meil os varmaan aikaa mennä naimisiin ja elää jos yks ei ois ollu niin innostunu"

William naurahti ja sanoi sitten "Kuule jos yks ei ite antais mulle mahollisuuksii olla sussa kiinni nii sussa ei ehkä kasvais meijän lapsi." Katsoin virnistelevään Williamiin kohottaen kulmiani ja sanoin sitten "Kuule älä sä ees yritä. En mä voi sille mitään et näytän näin hyvältä." William naurahti ja sanoi sitten "Kuule Ellen anna olla, Ollaan molemmat kuitenki onnelisii siitä et Alex tulee oleen meijä elämässä." Katsoin Williamiin ja sanoin " Kuules herraseni, vaikka mä olisinki siitä ilonen, nii miks mä en sai il-" En ehtinyt viimeistellä lausettani ennen kuin William jo oli painanut huulensa omilleni. Säikähdin tätä mutta laskin sitten käteni tämän rinnalle ja vastasin suudelmaan. Hetken päästä William irtosi minusta, hymyili jaaloimme sitten jutella taas Kristianille ja Emelynille

Words: 800

A/N: Nonni, sori et täs taas kesti. Oon eläny omaa elämää (niinku kaikki) ja siin vaa vähän kesti en tiiä jos tää teksi on vähän tökköstä koska oon kirjottanut tätä nyt vähä joka paikassa. Aattelin myös ilmottaa täs et alotan (taas) uuden tarinan ja se on lesbo tarina et jos ette pidä sellasista nii älkää sit lukeko. Mut juu, toottaas tykkäsitte et votetkaa ja silleen. Moikka!