Us Or Nothing// Valmis

Elliam... #22

WORDS: 12O4

Ellenin nk:

"Ugh... Mulla on ihan hirvee nälkä..." Totesin Emelynille joka käänsi katseensa minuun ja totesi naurahtaen. "No niihän sulla viime aikoina onki sattunu oleen..." Näytin tälle kieltä ja Emelyn naurahti taas.

"No mut hei. Kysytääks jätkiltä jos mentäis toho meijän läheiseen Barnyn Berryyn syömään?" Emelyn kysyi ja minä nyökkäsin innostuneena. Nousimme sohvalta ja kävelimme keittiöön missä pojat juttelivat jostain. Meidät nähtyään nämä lopettivat keskustelunsa kuin seinään, katsoivat toisiinsa ja repesivät kepeään nauruun joka lämmitti sydäntäni.

"Noniin... Nyt kun te kaks ootte rauhottunu, nii tultii vaa kysyy et käviskö jos mentäis tänää syömään tonne uuteen Barnyn Berryyn syömään ku meil alkaa olla jo nälkä ja sehä avautu just eilen." Emelyn kysyi pojilta jotka suostuivat. "Olkaa sit puolen tunnin pääst valmiitä nii mennään sinne..." William sanoi ja minä ja Emelyn kiiruhdimme innoissamme ylös pistämään hyvät vaatteet ravintolaan.

Kun olin valmis minä autoin Williamia ja kun tämä oli täysissä pukeissa, minun poskelle vierähti pari kyyneltä ja sen nähtyään William kysyi naurahtaen "Miksi sä itket?" minä katsoin tähän, kiskaisin häet haliin ja sanoin itkuisena "En mä tiedä!" William naurahti ja silitti minua selästä.

Noin 20 minuuttia myöhemmin me kaikki istuimme ravintolan pöydän ääressä jota oli hieman vaikea saada sillä ravintola oli aivan täynä. Kävin listaa läpi ja etsin ruokia jotka sopisivat budjetiini joka ei ollut kovinkaan suuri. hetken päästä William kuiskasi korvaani "Mitäs sä otat?"

"En tiedä vielä kun kaikki on niin kallista ja muutettuani New Yokkiin kaikki ne tuhat lappuset jota äitini oli antanut, oli huventuneet kuin tuhka tuuleen..." Totesin Williamille naurahtaen tämänkin naurahtaessa ja jatkaessaan asiaansa kuiskaten korvaani sillä paikassa oli aika äänekästä. "Ota nyt herran jestas mitä haluut. Mä maksan kuisteski, hyväksyit tai et..." Naurahdin Williamille ja katselin sitten kaikkea mahdollista listalta ja löysin aika nopeasti haluamani.

"Hei, mitä saisi olla?" Ehkä noin 20 vuotias nainen yllätti meidät tilaus lista kädessään. Katsoin Emelyniin ensimmäisenä joka alkoi tehdä tilaustaan jonka tarjoilia sitten kirjoitti listaansa. "Okei, sitten?" tämä taas kysyi ja käännyin sitten Emelynin vieressä istuvaan Kristiaaniin ja tämä teki tilauksensa tarjoilian nyökätessä loppuun. Sitten William teki tilauksensa kertoen että meidän ruuat tulisi erilliselle maksulle kuin Emelynin ja Krisin, tarjoilia nyökkäsi taas.

Sitten tuli minun vuoroni "Minä haluaisin alkupalaksi Sienikeiton ja sitten pääruuaksi tuo kahden ihmisen naudan liha pihvi annos mutta saanko toisen pihvin vähän normaalia pienemmäksi?" Minä sanoin tarjoilian vastatessa kysymykseeni myöntä västi ja minä vastasin vielä pariin yksityiskohtaiseen kysymykseen ja sitten William vielä sanoi. "Ja puna viiniä luultavasti kaikille..." Meidän muiden nyökkäillessä ja sitten tarjoilia kiitti ja lähti keittiöön.

"Ellen? Onko kaikki ihan okei?" Kristian sanoi ja Emelyn ja William katsoivat minuun ihmeissään. Kurtistin kulmiani hämmentyneenä ja totesin sitten ihmeissäni. "On? Kuinka niin??" Kristian veti syvään henkeen ja sanoi sitten "No siis, sä vähän niiku yleensä kierrät sienet ja varsinkin sienikeitot niin kaukaa ku mahollista, ja sit sä otat nykyään ihan järkyttävän kokosia annoksia ja sulla on melkein koko ajan nälkä..." Williamin silmän pyöristyivät hetkeksi kunnes tämä sitten pakotti ilmeen pois kasvoiltaan ja katsoi sitten Kristianiin aivan normaalisti.

Juttelimme sitten aivan normaalisti kunnes ruokamme tuli ja tarjoilia kysyi jos haluaisimme jo nyt viininne mutta pudistelimme vain päitämme ja tämä sitten poistui luotamme toivottaen meille vielä hyvät ruokahalut ja meni sitten tarjoilemaan muihin pöytiin, haistoin keittoani ja aloin lusikoida sitä sitten suuhuni kovalla vauhdilla taanuttaakseni nälän hätääni, Kristian ja Emelyn katsoivat minuun yhä epävarmasti ja William ei katsonut minuun lainkaan.