Us Or Nothing// Valmis

Suruja #4

/Moi! Tää osa on sit noi viikko ton edellisen luvun tapahtumien jälkeen, ja pahoittelut et jatkoo ei oo tullu koska ongelmat... Mutta nyt se on täällä, tuoden kaikki ihanat pervoudet mukanaan joten mitäs minä teitä enää tässä pidättelen, nauttikaa enemmän ku William nauttii Ellenin kiusaamisesta... (Vaikka se ei ookkaa mahollista)/

------ 1050 Words ------

Williamin nk:

Istuin sohvalla Kristianin kanssa ja juttelimme kaikesta hauskasta. Ellen käveli alas, puki ulkokengät, vilkutti meille ja lähti ulos. Jos oikein näin, Ellenin kasvoilla oli jostain syystä surullinen ilme...

"Tiedätkö sä mikä mun siskolla on? Se on ollu yllättävän surullinen aamusta asti..." Kristian totesi ja katsoi kohti ulko-ovea hieman surullisesti.

Pudistin hieman päätäni ja odotin jos Kristian olisi sanonut jotain. "Kuule, älä sä siskostas huoli, se on varmasti kunnossa, ja jos sil on ongelma mistä se kertoo meille, nii me ollaan sen tukena kuolemaan asti." sanoin piristävästi ja katsoin kun Kristian hymyili minulle lempeästi. Harvoin hän sitä teki...

"Jooh... Arvaa muuten mitä? Sä ja El..." Kristian aloitti mutta hiljeni sitten. "Mä ja El mitä?" minä kysyin uteliaasti.

"Ei mitään, unoha koko juttu" Kristian sanoi ja nousi sohvalta. "Minnes matka?" kysyin ihmeissäni kun tämä alkoi pukeutua.

"Kouluun, ei tää meidän hyppytunti kuitenkaa oo mikään hyppypäivä" Kristian naurahti jolloin kävelin eteiseen ja pukeudui itsekkin. Halusin silti palavasti tietää mitä tuo poika oli halunnut sanoa.

Koulun jälkeen Ellen istui jo kotona sohvalla ja puhui jollekkin puhelimessa. Tämä halasi veljeään, pörrötti hiuksiani, pukeutui ja lähti.

Istuin Kristianin kanssa tämän huoneen sohvalle ja katselin kun tämä puhui tyttöystävälleen videopuhelua.

Kun katsoin tabletin ruutua, kuulin kuinka Ellenin lempeä ääni kysyi puhelun toiselta puolelta "kenelles puhut" jolloin punastuin ja näin kuinka Kristianin tyttöystävä lähetti lento suukon Kristianille ja lopetti puhelun.

Kun Kristian sulki tablettinsa, minä poistin punan väkisinkin kasvoiltani ja kysyin sitten "no mitäs tehdään?"

Hetken päästä kuulin kuinka Kristian naurahti minulle ja sanoi "no katotaanko joku elokuva?" nyökkäsin, ja tämä avasi Netflix nimisen apin tabletiltaan ja yhdisti sen televisioonsa.

Kun elokuva loppui, minä ja Kristian lähdimme ulos kävelylle... Kyllä, minä sanoin kävelylle...

Hetken päästä Kristian avasi taas suunsa ja kysyi "kuule, tykkäätsä kenestäkään?" minkä ihmeen sukupuoli leikkauksen Kristian oli tehnyt, ihan tyttö.

"No enpä taija Kris..." valehtelin. Tämä vain nyökkäsi ja hiljeni sitten.

Kävelimme vielä hetken kunnes Kristian lösähti kadun varressa olevaan puiseen penkkiin, istuin tämän viereen ja

"Mitäs mietit?" kysyin kuin Kristian kurtisti kulmiaan. Sitten tämä ravisti päätään kuin olisi palannut jonkin sortin transsista.

"Ai, ööh.. Hä?" tämä kysyi hieman nolona

Pudistin päätäni ja sanoin, "kysyin vaa et mitä mietit..."

"En kummempia" Kristian sanoi ja vaipui taas oman päänsä ajatuksiin.

Sitten näin jotain tuttua, ruskeat hiukset ja hoikat sääret istumassa tien toisella puolella, mutta tytön kasvoja en nähnyt, sillä tämä oli nämä peittänyt käsillään katsoin tyttöön hymyillen, kunnes tajusin tämän tärisevän ja olkien noustessa vähän väliä nopeasti ylös ja laskeutuessa takaisin alas.