Us Or Nothing// Valmis

Us Or Nothing💫 #30

Words: 705

Emelynin nk:

Istuin käytävällä tuijottaen sen lattiaa väsyneenä. Nojasin Kristianiin joka jutteli äitinsä ja isänsä kanssa ja silitti kättäni. Minua väsytti niin vietävästi että Kristian oli kehoittanut minua mennä nukkumaan ja että tämä herättäisi minut sitten, mutta minä tunnen itseni niin hyvin että jos minua yrittäisi edes herättää, minä potkaisisin sinua ja jatkaisin uniani. En voinut vain ottaa sitä riskiä että nukkuisin sen yli kun parhaan ystäväni lapsi syntyisi ja minä nukkuisin käytävällä. Olimme kaikki niin väsyneitä sillä Ellen heräsi keskellä yötä siihen kuinka tämän nyt synnyttäisi ja sillä olin sanonut Williamille hyvin tarkasti että minut täytyisi herättää kun Ellenin sisällä kasvava pallo tulisi, niin William totteli minua ja päätti sitten herättää minut ja Kristianin keskellä yötä. Kristianin ja Ellenin vanhemmat olivat saapuneet sairaalaan Kristianin soitettua heille ja lopuksi oli tullut myös Williamin vanhemmat, sitten me olimme jutelleet kaikista kuulumisista.

Vähän väliä kun Ellenin ja Williamin huoneesta käveli lääkäreitä sisään ja ulos, nostin katseeni heihin innostuneena mutta sitten he yleensä jatkoivat vain matkaansa ohitsemme ja sai minut taas masentuneeksi. olin tuntenut Ellenin nyt noin 2 ja puolivuotta ja toivoin hartaasti että ellen sekä vauva olisi kunnossa synnytyksen jälkeen. "Emelyn?" Kuulin Kristianin kysyvän jolloin nostin katseeni tähän, nousin istumaan suoraan penkilleni ja venyttelin. Kristian oli juuri sanomassa asiansa kunnes käänsimme kaikki katseemme tuota huonetta kohti jota olimme tuijottaneet nyt kaksi tuntia, sillä sieltä alkoi kuulua korkeaa vauvan itkua.

Hetken päästä huoneesta käveli ulos lääkäri ja kun me kaikki olimme valmiita kävelemään sisään, tämä lääkäri sanoi "Olemme hyvin pahoillamme, mutta huoneeseen ei vielä pääse. menee vielä tovi." Vedin pettyneesti syvään henkeen ja istuimme sitten kaikki takaisin tuoleillemme ja katsoimme lääkäriin joka käveli toiseen huoneeseen. Kristian otti käteni ja sanoi sitten "Mä vaan toivon et ne kaikki kolme on kunnossa." kasvoilleni levisi hento hymy ja katsoin Sandraan ja Jamesiin jotka nyökkäsivät ja James sanoin sitten "Kyllä mä uskon että ne on kunnossa, meille oltais jo ilmotettu jos joku olis menny pieleen." Taas noin puolen tunnin päästä huoneesta käveli ulos lääkäri joka kutsui meitä viimein tuohon huoneeseen. kun me kaikki nousimme seisomaan, lääkäri katsoi minuun ja sanoi sitten. "Olen pahoillani, mutta parhaita ystäviä ei voi vielä päästää sisälle, sun pitäis olla lähempää sukua." Kristian kietoi kätensä niskani ympärille ja sanoi sitten "Emelyn on mun tuleva vaimo ja Ellen on mun sisko, ja must tuntuu et jos te ette päästä sitä sisälle nii Ellen räjähtää." Lääkäri nyökkäsi myöntyvästi ja meidät viimeinkin päästettiin tuonne huoneeseen.

Ellenin nk:

Katsoin sylissäni makaavaa vauvaa jonka silmät olivat kiinni kun tämä nukkui rauhallisesti. En olisi ikinä uskonut näkeväni mitään noin söpöä kuin tuo sylissäni hiljaisesti nukkuva lapseni. Kuulin kuinka ovi avautui ja sisälle käveli Emelyn Kristianin kanssa käsikädessä, äitini mitä kirkkain katse kasvoillaan, Isäni hymyillen, Williamin äiti oman äitin vieressä myöskin hymyillen silmät hohtaen, Williamin isä hymyillen myöskin ja tietenkin se lääkäri. Minun ja Williamin äidit kävelivät lähemmäs minua kuin ketkään muut ja alkoivat heti kysellä kysymyksiä. Minun äitini kysyi innoissaan ottaen askeleen lähemmäs minua "Ootteko miettiny nimee?" En vieläkään katsonut minnekkään muualle kuin käsilläni nukkuvaan lapseen ja sanoin sitten "No tytölle mietittiin Alexia Alexandraa, Sandraa, Alexaa, Alexista tai Alexiina, ja pojille ajateltiin Alexia taas, Alexanderia ja Alexanteria."

Williamin äiti käveli Williamin vierelle ja kysyi sitten "No mitä sukupuolta se sitte on?" Sillä en halunnut ottaa enään katsettani lapsestamme, William sanoi vaihtaen hieman asentoaan sängyn reunalla "Se on poika." Äitini ja Williamin äiti kävelivät luokseni ja äitimme katsoivat hiljaisesti nukkuvaan poikaan jonka silmä luomet liikkuivat hennosti tämän nukkuessa. Noin 3 tunnin päästä, minä, William ja lapsemme olimme yksin jo nyt vähän himmentyneessä huoneessa. Lääkäri käveli yht äkkiä huoneeseemme ja sanoi sitten, "Ellenin pitäis olla täällä vielä yksi päivä, mutta sä William voit kyllä jo mennä kotiin." William katsoi minuun hymyillen ja sanoi sitten "Nähään huomenna, soita mulle ku sut voi tulla hakeen." Sitten William pussasi minua sekä poikaamme otsillemme ja käveli pois huoneesta.

Parituntia myöhemmin, kun lääkärit olivat tarkistaneet Alexin tilanteen ja minä olin pessyt hampaani, minä menin nukkumaan ja katsoin kuinka Alex laskettiin vieressäni olevaan pinnasänkyyn.

Heräsin vain parituntia nukahtamiseni jälkeen siihen kuinka Alex alkoi kiljua, jolloin nostin tämän pois sängystään ja aloin aloin imettää. Kun Alexilla ei enään ollut nälkä, minä laskin tämän syliini ja katselin tämän tummansuklaan värisiä silmiään jotka tämä oli perinyt isältään. Silitin tämän pientä tukka tupsua joka tämän päässä oli ja tämän taas nukahdettua menin itsekkin nukkumaan.

A/N: No mitäs taas piditte? En tiiä pitäiskö mun sanoo tätä juttuu. Oon pahoillani, mut tää oli tän tarinan toka vika luku. En tiiä millon julkasen tä kirjan vikan luvun mut voitte suuttuu mulle tuolla kommenteissa. Ainoo mitä kerron seuraavasta luvusta on se et skippaan sitä vartrn 16 vuotta et Ellen 36 William 38 ja niitten poika 16.

Moikka!

Love you all❤️