Us Or Nothing// Valmis

"Mutta?" #26

Word Count: 673

Williamin nk:

"Se on niin tärkeetä et teijän pitäis olla täällä..." Ellen sanoi puhelimeen hieroen käden varttaan ja kuunteli sitten hetken tämän äidinsä puhetta jota me muut emme kuulleet. Ellen käveli ympyrää olohuoneessamme ja puri huultaan hermostuneena. Meinasin kävellä Ellenin luo, mutta Emelyn tarttuin käteeni ja esti minua menemästä. Hetken päästä Ellen sanoi taas. "Eli puolituntia? Okei, nähään sillo, moikka..." Ellen sulki puhelun ja sanoi sitten minulle "Äiti ja iskä tulee tänne noin puolessa tunnissa ja Kris ja Emelyn, ois kiva jos tekin istuisitte siin koska asia kuuluu teillekki. Katsoin Emelyniin joka hymyili lempeästi ja sanoi sitten Kristianinkin puolesta "Joo me tullaan." Ellen hymyili ja käveli vierestäni yläkertaan, katsoin hetken tämän perään ja sanoin sitten "Mä meen tonne ittekki, ilmottakaa sitte ku ne tulee." Kävelin yläkertaan, hypähdin Ellenin viereen sängylle, katsoin tämän läppärin ruutua ja näin tämän varaavan huomiselle läääri aikaa. Otin Ellenin käden ja hieroin sitä. Ellen hymyili minulle, painoi päänsä olkapäälleni ja sanoi sitten, "Entä jos mun vanhemmat ei haluu et pidetään se..." Vedin syvään hekeen, katsoin huoneemme valkoisella tapetilla koristeltua seinää ja sanoin sitten "Ellen, me ollaan jo yli 18, ollaan vastuussa ittestämme, ja jos me molemmat halutaan pitää sen nii ne voi ehkä yrittää muuttaa meijän mieltä mut ei kokonaan estää meitä." Tunsin kuinka Ellen käänsi kasvonsa minuun jolloin käänsin sitten itsekkin kasvoni tähän ja virnistin.

Ellen näytti minulle kieltään minulle ja näin tämän kielessä kimaltelevan kielikorun jolloin sain jonkin sortin flashbacking siihen päivään kun istuin Ellenin kanssa sohvalla pelkkinä ystävinä. Olin jo sillon korviani myöten ihastunut tuohon edessäni istuvaan tyttöön, mutta ajattelin Kristianin hakkaavan minut jollain lapiolla jos alkaisin seurustella tämän pikkusiskon kanssa joten päätin pitää näppini irti hänestä ja tuijottaa vain sivusilmällä kaukaa. "Kuule William, vaikka luultavasti hoenki tätä sulle joka päivä ja sun korvat varmaa pursuu tätä iha liikaa, nii sanon tän silti. Mä rakastan sua William, ihan sikana." Kasvoilleni levisi hymy ja nostin Ellenin kasvoja vielä vähän lähemmäs omiani kädelläni ja kuiskasin sitten, "Niin minäkin sinua" Katsoin hetken Ellenin pähkinänruskeisiin silmiin jotka sulkeutuivat hitaasti ja tunsin sitten tämän hieman rohtuneet mutta silti yllättävän pehmeät huulet omillani. Suljin sitten itsekkin silmäni ja vastasin Ellenin suudelmaan.

"Noni varattu." Ellen sanoi sulkien läheisen lääkärimme nettisivun ja painautui nojaamaan taas minuun. Tämä laski kätensä käsieni päälle jotka lepäsivät tämän vatsalla, kuulin kuinka alakerrassa kuului ovikellon soitto mutta en tehnyt liikahdustakaan mennäkseni alas, saatikaan päästämään Elleniä luotani. Ellen alkoi tehdä jotai sormillani, katsoin tuon käsiin jotka leikkivät omillani ja kysyin sitten "Mitä sä oikeen teet?" Ellen naurahti ja katsoi ovelle kun siihen koputettiin ja sitten se avautui. "Ne tuli nyt, Kristian ja ne istuu jo pöydässä" Emelyn sanoi ja nousimme sängyltä.

Ellenin nk:

Kävelimme portaat alas alakertaan ja tunsin kuinka sydämmeni jyskytti kurkussani. Pysähdyin portaiden puoleen väliin ja hengitin hetken. William otti kädestäni kiinni ja jatkoimme matkaamme sitten alakertaan. Näin jo olohuoneesta vanhempani jotka puhuivat Emelyni ja Kristianin kanssa. Kävelimme keittiöön ja istuimme pöytään vierekkäin. Kaikki pöydän äärellä olijat hiljenivät ja katsoivat meitä. Pian puhuminen jatkui ja minä sekä William täytimme mukimme ja lautasemme kaikilla noilla herkuilla ja juomilla mitä pöydässä oli. Kun olimme puhuneet kaikki kuulumiset lävitse, äitini sanoi varovasti "Hei kulta, se syy et me tultiin tälle oli se sun joku tärkee asias. Mitä sulla oli?" Nostin kasvoni äitiini ja käytin suuni täynä olemista syyksi etten voinut puhua. Käännyin katsomaan terassille mutta näin Williamin ilmeen joka näytti pettyneeltä. Hymyilin tälle ujoti mutta tämän ilme ei muuttunut mihinkään, jolloin nielaisin lopun piirakanpalastani, vedin syvään henkeen ja sanoin sitten. "No siis." Äitini käänsi katseensa minuun ja hiljattain käänsi muutkin.

Tunsin kuinka sydämeni alkoi lyödä kovempaa ja kovempaa ja kuinka vartaloni kuumeni ja poskeni punastui. Tunsin kuinka William laski kätensä pöydän alle, kiskaisi käteni pöydältä mukaansa ja alkoi sitten hieroa sitä. "Mun ois luultavasti pitäny kertoo tästä heti ku sain tietää, mut en viittiny ja sit kaikkee kävi ja sit Anna ryhdisti ja..." Kristian keskeytti minut ja sanoi, "Mene nyt vaan jo asiaan..." Vedin taas syvään henkeen ja sanoin sitten. "Mä oon raskaana, ja me aateltiin pitää se." Käänsin katseeni mahdollisimman nopeasti syliini ja kiedoin kätenin Wiliamin omaan ja rutistin sitä kovaa.

A/N: No? Mitäs pidätte? Mä kysyn nyt teiltä sen et pitäiskö mun skipata Ellenin raskaudes koska niitten arki on aika samanlaista ja pitkäveteistä joka päivä nii aattelin hypätä jonku verran yli en kyl seuraavas luvus mut jossain vaiheessa. Jos mä en nyt saa yhtään vastausta tähän mun kysymykseen nii meen ripustaa itteni puuhun ja annan tän tarinan Donald Trumpin kirjottamaks. (En ny oikeesti) Mutta joo, minkäs lainen joulu teillä oli? Mulla oli hyvä, mun pitää nyt kyl mennä nukkumaan. Moikka!