Us Or Nothing// Valmis

"I love you!" #25

Williamin nk:

Katsoin Emelyniin joka meidä pahaksi onneksemme avasi oven juuri kun Ellen lopetti lauseensa. Näin kuinka Ellenin sisällä alkoi kasvaa pieni paniikki, jolloin minä pyöräytin tämän ympäri ja kaappasin tämän halaukseen takaapäin. Minä kuiskin tämän korvaan rauhoittavia asioita ja tunsin sitten kuinka tämän sydämen lyönnit hidastuivat takaisin normaaliin. Käänsin sitten katseeni takaisin Emelyniin ja hymyilin tälle lempeästi. "Mitä täällä oikeen huudetaan?" kuulin kuinka Kris saapui oven suulle ja pisti kätensä Emelynin olalle ja katsoi meitä.

Hetken päästä Emelynin kasvoille tuli iloinen ilme ja tämä hypäti ympäri katsomaan Kristiania ja sanoi "Kris, arvaappa mitä, me mennään nyt ruoka kauppaan." Sitten Emelyn alkoi työntää Krisiä pois huoneelta ja tämä sulki oven perässään. "Joskus minun teki vain mieli kiittää Emelyniä tämän olemassa olosta" Minä totesi ja kuulin edestäni Ellenin naurahduksen jolloin känsin katseeni takaisin tähän ja tämä painoi itsensä minua vasten. Ellen nosti katseensa minuun ja hymyili jolloin kasvoilleni levisi myös hymy ja katsoin sitten ikkunasta ulos jossa aurinko paistoi. olisimme menossa tapaamaan Annaa ja tämän poikaystävää noin tunnissa joten halusin käydä tämän keskustelun nyt läpi. Halusin olla varma siitä että Ellen halusi tätä ettei tämä jää myöhemmin kiinni elämään josta ei pitänyt.

Olimme vielä hyvin nuoria mutta jos totta puhutaan, olin itsekkin ajatellut moneen kertaan sitä kuinka asuisimme omassa talossamme, ja Ellen kantaisi reppuselässään lastamme joka kiljui kun Ellen leikki lentokonetta. Ellen oli jo kaksikuukautta yli 19 ja sitten kun se syntyisi Ellen joko olisi tai ei 20 vuotta ja minä olisin jo 23. Hymy levisi takaisin huulilleni ja tunsin sitten kuinka Ellen pisti kätensä poskelleni. Käänsin katseeni sitten takaisin alas Elleniin ja tämä kysyi tuolla mitä lempeimällä äänellään "Mikäs nyt noin hymyilyttää?" Naurahdin ja katsoin sitten takaisin ikkunastan ulos.

Emelynin nk:

"Mitä ihmettä siellä huoneessa oikeen oli meneillään?" Kuulin Kristianin virestäni ja nostin katseeni tähän tuotteiden hinnoista. "Ellen ja William kyllä kertoo ku on sen aika, nyt niille pitää vaa antaa aikaa miettii asioita..." Sanoin Kristianille joka tarttui käteeni ja sanoi sitten "Mä rakastan varsinkin tätä piirrettä sussa." Käänsin katseeni takaisin Krisiin ja kysyin sitten "Mitä piirettä?" Kristian pysähtyi kääntyi kokonan minua päin ja sanoi sitten "Tätä piirrettä missä sä jaksat pitää huolta muistaki vaikka tää meidän muutto aiheuttaa meille stressiä." Hymyilin Kristianille ja sanoin "Kiitos..." Kristian painoi otsansa omaani vasten ja sanoi sitten "Kiitos mistä?" Nostin katseeni tähän ja sanoin sitten "Kiitos siitä kuinka sä annant Ellenille ja Williamille aikaa selvittää asiansa etkä oo ylisuojeleva veli Ellenille." Tämän jälkeen minä nousin varpailleni jotta ylettäsin Kristianin pituuteen ja painoin sitten huuleni tämän huulille.

Ellenin nk:

Olin yhä hieman huolissani siitä ettei William ollut vastannut kysymykseeni, mutta en myöskään halunnut hopputtaa häntä tekemään päätöstään liian nopeasti ajattelematta itseään yhtää. Katsoin ikkunasta ulos ja näin kauniin kirkkaan talvisen New Yorkin maisemaan ja kuuntelin Williamin rauhallisia hengähdyksiä. Hetken hiljaisuuden jälkeen, kuulin yllätyksekseni taas Williamin äänen "Ellen, siitä sun aijemmasta, mä oisin valmis todellakin olemaan ton vauvan isä ja se ois ihanaa, mutta ootko sä tästä varma, sillä sä tiedät että mä rakastan sua, ja mä en halua että sä joudut ehkä vuoden päästä toteamaan että sä oot surullinen koska sä menetit paljonkin nuoruudestas" Sydäntäni lämmitti nuo sanat ja puna nousi poskilleni mutta sitten minä sanoin "William, mä en voi sanoin kuvailla kuinka paljon noi sanat merkkas mulle, mutta just sen takia, kaiken sen rakkauden ja välityksen minkä sä oot mun ympärille kasannu, just sen takia mä en vaan pysty ajattelemaan itteäni sellaseen pisteeseen missä mä tappaisin jonkun. Mä en ikinä pystyis tappaa eläintä, kasvia tai ihmistä, enkä varsinkaa sellasta ihmistä joka on meidän kahen tekosia." Poskelleni valui pari kyyneltä joita en jaksanut pyyhkiä pois.

Nousin pois Williamin sylistä, ja menin sitten istumaan takaisin Williamin eteen. William katsoi minua silmiini ja tämä pyyhkäisi kyyneleet jotka valuivat poskellani. Williamin käsi jäi poskelleni ja tämä silitti sitä, suljin silmäni ja keskityin vain siihen mitä juuri nyt tapahtui. "No mut jos sä oikeesti haluut pitää sen nii mä olisin enemmän ku ilonen oleen isä" Avasin silmäni ja hymyilin Williamille joka hymyili minulle takaisin. William kiskaisi minut kädestäni hyvin lähelle tätä ja painoi huulensa sitten hitaasti omilleni. Pistin käteni tämän niskan ympärille ja tunsin kuinka William pisti kätensä selälleni ja veti minut lähelleen.

William irtosi hetkeksi minusta ja hymyili, katsoin tähän ihmeissäni ja kysyin "Mille sä nyt taas oikeen hymyilet?" William naurahti ja sanoi sitten, "No siitähän onki jo aikaa ku sä tulit rakaaks..." katsoin Williamiin ihmeissäni ja kysyin sitten "Miten niin?" William otti minua vielä vähän lähemmäs ja kuiskasi sitten saaden kylmät väreet menemään vartaloni lävitse, "se on kai jo alkanu kasvaa, koska en saa sua enää nii lähelle mua ku enne." Puna nousi poskilleni ja painoin huuleni takaisin Williamin huulille sillä en halunnut enään kuunnella tämän höpsöjä puheita.

"Ellen ja William, täs on Jack ja Jack, täs on mun paras ystävä Ellen ja sen poikaystävä, tai siis kihlattu William." Katsoin Annaan hymyillen kun tämä selitti puheitaan kasvot kirkkaina. "Hei." Minä sanoin ja kättelin Jackia joka kätteli sitten myös Williamia ja käänsi sitten katseensa takaisin Annaan. "Muuten hei Ellen, sun täytyy lopettaa sen suklaan syöminen, sä oot alkanu kasvattaa vähän painoo. No mut, mennäänkö vaikka baariin käymään uusia asioita läpi?" Anna kysyi ja minä katsoin Williamiin ja tämä katsoi minuun. "Ööh.. Ellen onko kaikki hyvin?" Anna kysyi ja minä käänsin katseeni sitten takaisin tähän "Enpä tiedä Anna, entä jos me vaan menään johonkin rauhalliseen kahvilaan niin mä selitän siellä. Anna nyökääsi ja hetken keskustelun jälkeen, päädyimme vain menemään tuohon viereiseen Carl's caffeeseen joka näytti rauhalliselta.

"Okei, Ellen, voitko sä nyt selittää mulle mitä oikeen on meneillään?"Anna kysyi ja katsoi minuun huolissaan. Vedin syvään henkeen ja ja tusin kuinka William tarttui käteeni pöydän alla ja puristi sitä hennosti, katsoin nopeasti tähän ja käännyin sitten takaisin Annaan. "No siis... Mulla ja Williamilla meni joku joskus pieleen ja meidän kondomi meni rikki... Ja ööh." Tunsin kuinka Puna nousi kasvoilleni luultavasti kymmenettä kertaa tänään. Käänsin katseeni pöytään ja jatkoin sitten "Ja sit mä tulin raskaaks, me molemmat olttin alussa molemmat sitä mieltä että me tehään abortti, mut sitten ku mä huomasin tän vauvan tuovan mua ja Williamia lähemmäs toisiamme, mä aloin kiintymään siihen ja tänään me sit sovittiin et me halutaanki pitää se." Katsoin takaisin Annaan ja näin tämän kasvoilla mitä lempeimmän sekä iloisimman ilmeen mitä olin ikuisuuteen nähnyt.

Hymyilin pelokkaasti Annalle ja katsoin sitten Jackiin jolla oli kasvoillaan menlkein identtinen ilme Annaan verrattua. "Ellen kaikki on hyvin, kunhan sulla on kaikki hyvin, mut miks et kertonu mulle tästä aikasemmin?" Anna kysyi ja minä vastasin "En mä oikeesti tiedä, tää vauva, William ja muutki on vieny niin paljonaikaa et oo jopa unohtanu mun... Oh no! mä unohin kertoo mun vanhemmille!" Anna naurahti ja nappasi käteni joka lepäsi pöydällä ja sitten tämä sanoi, "Meette nyt vaan kotiin, soitatte sun vanhemmille, ja käytte huomenna lääkärissä kattoo ensinäki näkyyks siin mitään ja käytte poistaa sen abortti ajan." Nyökkäsin Annalle ja tämä kiitti sitä että tulimme tapaamaan häntä ja Jackia. Sanoimme Williamin kanssa heipat heille ja lähdimme sitten ajamaan kotiin.