Us Or Nothing// Valmis

Voi kyllä William pitää susta huolta #18

/Hellöö tontut... Nyt on siis kulunu viikko siitä mitä tapahtu viime luvussa... Et Anna jo lähti ja tälleen ja täs luvus Ellen ja William on kahestaa... Nauttikaa...\

Ellenin nk:

Istuin Williamin kanssa valkoisella sohvalla... Katselimme juuri telkkarista The Ellen showta missä juuri oli haastattelussa 1D. Ellen haastatteli juuri Louisia joistain juoruista...

William sulki television ja minä katsoin tähän kuin 3 vuotias pikku tyttö jolta juuri vietiin tikkari. Minä kuulin vierestäni Williamin kepeän naurahduksen ja tämä nappasi minut syliinsä.

"Miks sä sammutit sen? Siin just haastateltiin Louisia ja se on niist kaikist söpöin!" sanoin ja katsoin ylöspäin Williamin kasvoihin.

"Ei se ainakaan mua komeempi oo..." William sanoi virnistellen minulle ja minä vain tuhahdin kun kasvoilleni levesi virne.

"Niinhän sä luulet" yritin nousta sohvalta ja lähteä keittiöön, mutta William tiukensi otettaan minusta ja kun katsoin taas tähän tämä vain virnisteli enemmän.

"William... Päästä irti" sanoin mököttäen ja ristin käteni rinnalle.

"Entä jos en?" William sanoi ja suukotti korvanlehteäni.

"William!" huudahdin ja William naurahti takanani. William päästi minusta irti ja minä nousin ylös. Keittiöön saavuttuani, minä ehdin avata jääkaapin, kun sitten yht äkkiä kuulin puhelimeni alkavan soida olohuoneessa.

"Hei rouva Winslow... Mitä!!? Voi ei... Otan osaa... Kyllä... Lupaan juu... Ellen! Tulisitko tännen!" Kuulin Williamin puhuvan olohuoneessa, jolloin lähdin suuntaamaan olohuoneeseen puhumaan puhelimeeni.

"Hei?" sanoin puhelimeen ja kävelin takaisin keittiöön.

"H-hei rakas..." äitini sanoi puhelimeen ja havaitsin tämän äänestä surua.

"Onko kaikki hyvin??" kysyin äidiltäni ja istuin pöydän ääreen. Kuulin puhelimesta niiskahduksen, jolloin sydämmeni alkoi pamppailla kovempaa.

"Noh... Parempi sanoa se suoraan kun kierrellä..." äitini sanoi minun valmistuessa pahimpaan.

"Olen niin pahoillani, mutta toivoisin jos voisitte tulla ylihuomenna käymään täällä San Fransiskossa sillä isoäitisi Anne kuoli pari päivää sitten ja hautajaiset ovat silloin..." äitini sanoi, minun kasvoni valahtaessa valkoiseksi ja minun mennessä ihan lukkoon.

"M- Mitä??" kysyin helmiäisten kyynelten valuen poskiani pitkin. Hetken päästä kuulin äitini lempeän äänen.

"Pistä minulle uudestaan viestiä kun heräätte aamulla ja olet saanut hengitettyä... Rakastan sua! Heippa!" äitini sanoi minyn sanoessa heipat äidilleni, tämä katkaisi puhelun ja minä jäin sitten istumaan keittiön pöydän ääreen shokissa kyyneleet yhä virraten poskillani.

Anne mummi oli aina ollut minulle se joka antoi minulle karkkia ilman lupaa jostain karkkikätköstään, lohdutti kun äitini oli jossain muualla, kertoi noloja tarinoita isäni lapsuudesta, opetti ja ennen kaikkea rakasti.

Anne oli ainoa isovanhemmistani jonka minä tunsin sillä kaikki muut olivat joko kuolleet, tai niin pahassa tilanteessa etten ehtinyt ikinä tavata heitä ennen kuin he kuolivat.

Kävelin olohuoneeseen William luo, tämä nousi sohvalta seisomaan ja halasi minua.

Williamin nk:

Katsoin kun nukkuva, posket märkinä oleva Ellen makasi sylissäni tuhisten söpösti. Pidin tyttöä lähelläni ja hymyilin kun tämän luomet liikkuivat hennosti.

Silitin Ellenin pehmeää selkää ja kuuntelin kun tämä tuhisi rintaani vasten. Minä nousin sohvalta varovasti ylös ja lähdin kulkemaan hitaasti yläkertaan Ellen käsilläni.

Kun pääsin portaat ylös, minä kävelin hetken yläkerran käytävällä, työnsin sitten oven jalallani auki ja kävelin minun ja Ellenin huoneeseen sisälle.

Laskin Ellenin sängylle, vedin peiton tämän nukkuvan kehon päälle ja suukotin tätä otsalle. Tämä liikahti hieman, jolloin jäin katsomaan jos tämä heräisi, mutta tämä vain käänsi kylkeään ja jatkoi sitten uniaan.

Naurahdin Ellenille ja suuntasin suihkuun. Avasin suihkun ja tunsin kun hanasta alkoi ryöppyä tuota höyryistä nestettä päälleni. Suihkun jälkeen pesin hampaani, vaihdoin puhtaat bokserit jalkaani ja kapusin sitten Ellenin viereen sängylle.

Vaikka tiesinkin ettei Ellen kuulisi tätä, minä kuiskasin "Mä rakastan sua El... Ja mä lupaan sä tuut selviimään sun mummin kuoleman... Ja mä oon aina sun tukenas... Huonoimpinakin päivinä" tuon sanottuani, minä suukotin tätä otsalle, vedin itseäni vasten, suljin silmäni ja nukahdin...