Us Or Nothing// Valmis

Hengailua Kerrakseen🌺 #28

Williamin nk:

"Moikka!" Ellen huusi ja vilkutti Annalle sekä Jackille jotka lähtivät kotoamme. Menin aivan tyttöystäväni taakse ja kun tämä sulki oven ja kääntyi ympäri tämä kiljaisi ja tönäisi minua hennosti. "William mitä helvettiä? Mä sain sydärin, et sä voi säikäytellä mua tolleen." Naurahdin Ellenille ja kiskaisin tämän kainalooni, Ellen rimpuili minusta irti ja juoksi sitten sohvalle jossa olimme hetki sitten viellä jutelleet Annan ja Jackin kanssa. Katsoin hymyillen lempeästi villisti nauravaan tyttöystävääni ja kävelin sitten tämän viereen.

Ellen hymyili (tai enemmänkin virnisti) minulle ja sitten minä kävelin myös sohvalle ja istuin siihen. "Kuule William hei? Miten sä oikeen jaksat mua, mä oon ku seko linnun poikanen ku se näkee äidinsä madon kanssa. Hullu ku mikä ja rasittava pikkutyttö, ja silti sä vaan jaksat kävellä mun perässä kun mä juoksen jossain?" Naurahdin, hymyilin hetken Ellenille ja sanoin sitten "Just sen takii. Sä oot hullu ku mikä, ryntäilen mihin sattuu, oot ku seko linnun poikanen ku näät mut, mut sä ootki mun söpö linnun poikane, etkä kenenkään muun." Ellen hymyili minulle ja painautui sitten minua vasten. kiedoin käteni tämän ympärille ja kuiskasin tämän korvaan saaden kylmät väreet kulkemaan tämän vartalon läpi "Lupaathan aina olla mun ja vaan mun?" kuulin kuinka Ellen naurahti ja oli juuri sanomassa jotain kunnes ovi kelloon soitettiin.

Ellen käänsi söpön katseensa oveen ja nousi sitten sohvalta, nousin itsekkin seisomaan otin Ellenin kädestä kiinni ja kävelimme sitten ovelle. Kun saavuimme eteiseen, Ellen irrotti kätensä omani lomasta ja avasi sitten oven, ristin käteni rinnalleni ja olin kuin äimäkällä luöty kun näin Jhonin ovellamme. Katsoin tähän ovellamme seisovaan kusipäähän ja valmistauduin mäjäyttämään tältä silmän mustaksi. Kun näin Jhonin kasvot tarkemmin, näin ystävällisen hymyn ja ehkä hieman katumusta. Ellen otti refleksiltään askeleen lähemmäs minua ja kauemmas Jhonista. Viimein joku meistä avasi suunsa "Ellen, oon tosi pahoillani, oon käyttäytyny ku vitun kusipää, aina ku oon törmänny johonki sun tuttuun, ne on katonu muhun ku oisin joku paholainen ja et saattaisin yrittää tappaa kaikki siltä kadulta minä hetkenä hyvänsä." Katsoin Jhoniin kun tämä puhui tuo mystinen boksi kädessään, halusin vain vittuilla tälle pojalle ja käskeä tätä jättämään meidät rauhaan, mutta tiesin että nyt kun Jhonilla näytti olevan tärkeääkin asiaa, Ellen halusi mielummin kuunnella tätä, kun lyödä tätä naamaan ja alkaa vittuilla.

"Mitä sä oikeen meinaat?" Ellen kysyi ja minä katsoin tuohon poikaan joka kerrankin käyttäytyi kuin mies eikä sellainen kusipää joka oli. "Mä tiedän et tää on paljon pyydetty, mut voisinks mä tulla sisälle, ku tää on aika nopee juttu, ja en jaksais käydä sitä tässä ovella?" Ellen oli hetken hilja sanoin sitten, "Tuu vaan." Ellen kääntyi katsomaan minuun ihmeissään ja sanoin sitten "Tää näyttää olevan aika vakavaa, ja vaikka ollaanki yhä vihasii sille, nii ei haluta et koko naapurusto vois vaan kattoo meijän keskusteluu ku jotain vuoden tylsintä tosi tv sarjaa."

Ellen veti syvään henkeen ja väistyi Jhonin edestä joka käveli sitten sisälle taloomme ja otti kengät pois jaloistaan. Käveli Ellenin kanssa olohuoneeseen ja kun Jhon saapui sinne, tämä laski pahvilaatikon pöydälle ja katsoi sitten Elleniin. "Eli siis..." Jhon sanoi vetäen syvään henkeen ja jatkoi sitten. "Meijän eron ja sen kaiken paskan jota sulle tein jälkeen, kaikki on ollu muo kohtaan, ja kattonu mua ihan ku voisin raiskata kenet tahansa ja sit tappaa ne. Mun vanha paras ystäväki on meijän eron jälkeen uhannu hakata mut koska se arvosti sua ja niitä muitaki jota oon satuttanu, halusin vaa sanoo sulle et oon tosi pahoillani mun käytöksestä ja toivon et nyt ku lähen täältä, nii oon ilonen siitä ettet sä vihaa mua." Katsoin tyttöystävääni tämän vierestä ja kasvoilleni levisi hymyn kun näin tämän leppyvän.

"Jhon, mä voin anta sulle anteeks, mut sun täytyy ymmärtää et se mitä sä teit oli kauheeta ja se et mä annan sulle nyt anteeks on sellasta mitä suurin osa niistä tytöistä ei luultavasti tee, mä myös toivon et sä oot oppinu tekemästäs koska jos mä kuulen et sä oot taas tehny jotain, nii mä pidän huolen et sä kadut sitä." Jhon naurahti ja sanoi sitten, "Lupaan et en tee mitään sellasta enää ja kiitos siit et ymmäärrät ja kuuntelit minua." Ellenin kasvoille levisi hymy, ja tämä kiskaisi Jhonin haliin hymyilin vain vierestä sillä tiesin ettei Ellen tekisi mitään Jhonin kanssa.

Kun tyttöystäväni ja tämän exänsä olivat valmiita halistaan, Ellen viimein kysyi "Mitä tossa bokissa on?" Jhon katsoi boxiin ja tämän ilmeensä näytti siltä kuin tämä olisi kokonaan unohtanut tuon boksin. "Aa toi, en kyl ittekkään tiiä, olin tänää aijemmin kävelyllä ja kuliin ku sun vanhemmat sano et niitten pitäis viiä tää sulle mut niil ei ollu aikaa lähtee tänne asti, nii kävelin sitten vain niitten luo ja tarjouduin viemään boksin ite kun mun piti joka tapauksessa tulla käymään täällä teillä juttelemassa sulle." Jhon käänsi katseensa takaisin Elleniin laatikosta ja sanoi sitten, "Ei ne aluks muhun luottanu mut ku vakuutin niille sen et olin kuiteski tulossa tänne, nii ne anto sen mulle ja kävin sit vaa kotona ja lähin heti matkaan." Ellen naurahti ja sanoi sitten, okei no mä katon sit sen sisälmyksen ku lähet."

Jhon katsoi puhelimessaan olevaa kelloaan ja sanoi sitten, "Oikeestaan mun pitäiski jo lähtee koska oon menossa käymään viel parin tyypin luona." Jhon sekä Ellen nousivat sohvalta ja saatoin Jhonin sitten Ellenin kanssa ovelle Ellen halasi tätä vielä sitten tämä kiitti minua siitä että annoin tälle mahdollisuuden, kiitti Elleniä siitä että tämä hyväksyi tämän anteeksi pyynnön ja sanoi sitten heipat ja käveli ulos talostamme autolleen. Kun Jhonin auto katosi näkö piiristämme, Ellen pisti oven kiinni ja kiljaisi taas jälleen tälleen periinteen vuoksi kun tämä säikähti minua.

Ellenin nk:

Repesin nauruun kun oli rauhoittunut säikähdyksestäni kun pitkä poikaystäväni taas kerrankin seisoi takanani. Williamkin naurahti ja otti sitten kädestäni kiinni ja kävelimme sohvalle. Hypähdin istumaan pehmeälle sohvallemme ja nostin tuon kevyen ison ruskean pahvilaatikon jonka Jhon oli tuonut vanhemmiltani, syliini ja sitten William istui viereeni. Nostin kannen käsilläni ylös ja näin siellä ison kasan mustaa silkki kangasta. Nostin hieman kangasta ylös päin ja huomasin sen olevan mekko, eikä mikä tahansa mekko, vaan yksi mekko josta minä ja William olimme noin viikko sitten tapelleet kun William oli selittänyt siitä kuinka tämä oli pettynyt kun en löytänyt tätä mekkoa mistään kun muutin.

Nousin seisomaan ja juoksin sitten vessaan ja puin mekon päälleni. Kun lantiolta tiukka mekko oli päälläni, minä katsoin itseäni peilistä ja totesin mekon vielä sopivan minulle. Avasin vessan oven ja kävelin sitten Williamin luo. Tämän kasvoille levisi samaan aikaan mitä lempein että myös pervoin ilme ikinä. William katsoi minua kun pyörin mekossa jonka helma liehui kuin kukka tuuleesa. Kun lopetin pyörimisen, William kysyi minulta "Miks en oo nähny sun pitävän päällääs tota mekkoo ikinä? Oisit sillon ollu raskaana paljon aijemmin ku nyt oot." Läpsäsin Williamia rinnalle ja sanoin sitten, tää on se mekko jota en löytäny sillo ku muutettiin ja sit me käytiin sanasotaa siitä sillon viikko sitten, ennen ku tavattiin Jack ekaa kertaa.

William hymyili käveli luokseni tarttui minua lantioltani ja sanoi sitten "Kuule voitko lopettaa sen pyörimisen?" Katsoin Williamiin ihmeissäni ja sanoin sitten, "Miks? Se on kivaa." William naurahti ja sanoi sitten "Että mä voi suudella sua helpommin." Sillä olin huomattavasti lyhyempi Williamiin verrattuna, minä jouduin nousemaan varpailleni, tartuin sitten Williamin hupparin kaulukseen ja kuiskasin sitten "Ei sun tarttee yrittää ku mä oonki askeleen edempänä." Ja painoin sitten huuleni tämän omille.

Words: 1188

A/N: No? Mitäs piditte, ja jos jotkut ei siis älynny, niin toi mekko oli siis se mekko josta Ellen ja William riiteli You'll Be Fine #24 luvun alussa. Sitten, Mitäs pidätte tosta uudesta coverista joka täs tarinas on, muokkasin sitä vähän mut juu. Ai nii, oon muute ilonen siitä et teitä ei kiinnosta hirveesti mun kirjotus virheet, ja niihin kommentteihin, jos jotain kiinnostaa nii se yks joka kommentoi sen et mun pitäis alkaa korjailla mun kirjotus virheitä oli se mun toinen frendi, nii kiitos _SnowPrincess.

Mut juu. Tuun seuraavas skippaa sen pari kuukautta ja kerron sit siin luvun alussa et mitä sen parin kuukauden aikana on käyny, mut siihen asti. Moikka!

~All The Love For You

*Stella