Us Or Nothing// Valmis

Se turva, joka vie mukanaan #19

Musiikki tähän lukuun: Just The Way You Are Bruno Mars

Williamin nk:

"Juu... Me tullaan... Joo rakastan sinua" *niinskahdus* "Juu kerron" kuulin sumeasti Ellenin äänen oven toiselta puolelta. Ellen huokaisi ja avasi oven, jolloin näin vain tämän mustan figuurin oviaukolla.

"Huomenta" sanoin ja katsoin kun Ellen laahusti sängyn viereen ja katsoi minun lävitseni tyhjyyteen, nostin tämän sängylle lusikkaan ja silitin tämän lantiota ja tunsin kun tyttö painoi itseään minua vasten.

Naurahdin kun Ellen nappasi käteni ja kietoi ympärilleen. "Meidän pitäisi lähtee tänään San Fransiskoon Emelynin ja Krisin kanssa Annen hautajaisiin ja mä ja Kris muutenki halutaan luultavasti olla meijän perheen luona tukena toisillemme Ellen sanoin jolloin käänsin tämän ympäri, suukotin otsalle ja sanoin hymyillen "mä ymmärrän täysin, lähetään sittenku ollaan kaikki valmiina"

Ellen katsoi minuun hymyillen heikosti ja painoi otsansa rinnalleni minun silittäessä tämän selkää ja pitäessä lähelläni.

--------------------------------

"Lähetäänkö me jo vai?" Emelyn kysyi ja avasi Ellenin auton takakontin alkaen Ellenin kanssa mättämään tavaroita sisään. Katsoin Krisiin joka käveli ulos ja heitti tavaroitaan muiden sekaan.

"Mä voin a..." Ellen aloitti, mutta keskeytin tämän sanomalla. "Et... Sä et aja... Mä voin kyllä ajaa" tämän jälkeen Emelyn ärähti kova äänisesti ja sanoi "ei ei ja ei... Mä tai Kris ajetaan, mä ymmärrän tää on Ellenin auto, mut se ei selvästikkään nyt pysty ajamaan tappamatta meitä. Ja William hei... Se on sun kihlattu ja sä saat sit pitää siitä hyvää huolta säällä ku säällä ja vaikka ootki ystävällinen, mun täytyy nyt vaa sanoo et ei."

Kris käveli Emelynin viereen ja katsoin Elleniin joka näytti sisäisesti kuolleelta, hymyilin Krisille ja lähdin kuljettamaan Ellenia auton takapenkeille. Ellen meni istumaan, minä nousin tämän viereen, tämä nojasi minuun ja niiskahti.

Aavistin heti että tämä taas itki, jolloin minä laskin käteni tämän jalalle ja silitin tätä siitä, kun Emelyn ja Kris tulivat autoon sisälle, pyysin jos voisin yhdistää puhelimeni auton kaijuttimiin bluethootilla.

Sen tehtyäni, pistin rauhallista musiikkia soimaan, jolloin Ellen nukahti nojaten minuun minun kietossani käteni tämän ympärille ja jutellessani Emelynille ja Kristianille koko matkan.

Savuttuamme määränpäähän, minä herätin Ellenin ja autoin tämän ulos autosta. Kun Kris ja Emelyn olivat lähteneet jo sisälle minä katsoin Elleniin ja kysyin, "Oletko sä valmis??"

Ellen nyökkäsi mutta en siltikään päästänyt tätä menemään. "Ellen. Mä ymmärrän sä piilotat tuntees koska se aiheuttais mulle tuskaa, no se on vale. Mä en päästä sua menemään ennen kuin kerrot minulle totuuden." Sanoin ja katsoin Elleniin joka nosti katseensa minuun ja minä hymyilin tälle.

"Kaikki on ihan hyvin, mua vaan harmittaa se et Anne menehty, se oli yks mun parhaista kavereista mun lapsuudessa, se aina vietti mun kaa aikaa, sai mut iloseks, pränkkäs Krisiä, anto mulle karkkia sen säilöstä ja mä vaan haludin aina ku mahollista, mennä sille vaikka kuukaudeks ja vaa leikkiä sen kaa." Ellen sanoi hymyillen minulle hänen silmien kimallellessa kyynelistä ja auringosta.

En sanonut mitään vaan hymyilin vain ja halasin tätä tyttöä. Ellen kietoi kätensä ympärilleni ja nauroi lempeästi. Kun olimme hetken olleet omassa kuplassamme, lähdimme suuntaamaan taloa kohti.