Us Or Nothing// Valmis

Vuosi vuoristorataa #11

/hellö tontut! Juuuuh..... Älkää ny pliis vetäkö herneitä nenää ja lopeta tän lukemista. Ennen ku kukaan ees ehtii kysyä, nii toi otsikko kertoo sen et mä skippaan vuoden näiden elämää, mä tiiän mä tiiän, "buu" ja silleen, mutku niiden elämän kirjottaminen alko käydä tylsäks ku sama rutiini toistu aina. Ellen ja Emelyn ovat nyt siis 18, täyttää kohta 19. William ja kristian on kummatki 21. Ja nyt, eiku lukuun ennenku hakkaatte mut\

Ellenin nk:

Vuosi, nyt oli kulunut kokonainen vuosi siitä kun olimme menneet virallisesti yhteen Williamin kanssa.

William ja Kristian olivat kumpikin vielä jossain mihin olivat kadonneet jo aamulla, minun istuen kotona Emelynin kanssa heitä odottaen. Emelyn oli muuttanut nyt samaan taloon, tietenkin nukkumaan Krisin kanssa ja vieras huoneemme tyhjentyessä.

Kyllä... Kun sanoin tyhjentyessä, meinasin Williamin tulleen nukumaan kanssani, joka meinasi sitä että minulla köh köh meillä oli uusi jumalaisen pehmeä sänky huoneessamme.

Kävin Emelynin kanssa vikaa luokkaamme jonka jälkeen ajattelimme kummatkin pitää välivuoden keskittyen suhteeseemme ja sen jälkeen sitten mietimme että aijommeko suunnata töihin vai jatkaa opiskelua.

"Onko teillä mitään suunnitelmia??" Emelyn kysyi yllättäen minut.

"Suunnitelmia?? Suunnitelmia mille??' kysyin ihmetellen Emelynin kysymystä

Emelyn löi facepalmin, katsoi minuun kuin järkensä menettäneen ja sanoi sitten "No suunnitelmia tietenki teijän vuosipäivälle senkin tönö..."

Hetkinen... Vuosipäivällemme, niinpä tietenkin, sellainenkin oli... Muistin niin tapahtuvan vain jossain Amerikkalaisissa elokuvissa.

"Moi! Me tultiin nyt!" Williamin lempeä ääni kuului eteisestä. "Anna minun ja Krisin hoitaa se niin te voitte vain levätä ja nauttia läheisyydestä." Emelyn vielä lisäsi kuiskaten, minun vain nyökätessä ja kääntyen sitten eteisen suuntaan.

"Hei!" Emelyn huudahti ja suuteli veljeäni.

Luotin Emelyniin ja veljeeni sen verran että annoin näille luvan suunnitella minun ja Williamin vuosipäivän, yllättäen molemmat meistä...

William tuli luokseni katsoen noita kahta muhinoivaa apinaa. William otti kylmät käteni omiensa lomaan, silitteli niitä lämmittäen samalla.

"Miten päivä meni?" kysyin Williamilta, tämän nostaessa lempeät, lämpimät, ja suklaan väriset silmänsä käsistäni katsoen sitten vihreitä silmiäni hymyillen lempeästi.

"Ihan hyvin, väsyttää kylläkin vähän. Entä teillä??" tämä sanoi ja siveli pieniä ympyröitä kämmenilleni tämän peukalolla.

"Hyvin meni, me kokattiin ruokaa, se on yhä uunissa ku haluttiin syyä vast teijän tullessa." sanoin ja sain Williamilta kylmiäväreitä tämän kosketuksesta.

"Mennänkö sitten syömään??" William kysyi minulta kääntyen sitten Emelynin ja Krisin puoleen.

"Juu!" Emelyn huudahti saaden kaikki naurahtamaan ja lähtemään keittiöön sitten porukalla syömään.

Kun saavuimme keittiöön, minä istuin Williamin viereen ja aloin syödä. Kun Emelyn ja Kris olivat ottaneet ruokaa lautasilleen nämä lähti ylös luultavasti suunnittelemaan vuosipäiväämme.

"Mm... Tää on tosi hyvää!" William sanoi ja hymyili minulle rakastavasti. Tämä nojasi lähemmäs minua ja painoi nuo nyt aivan suolalta maistuvat huulet omilleni.

"Ai niin William... Älä pliis nypi mun hiuksia irti mut annoin Emelynille ja Krisille luvan suunnitella meijän vuosipäivän." sanoin ujosti hymyillen ja huulet yhä melkein Williamin huulissa kiinni.

"Miksi suuttuisin?? Ellen, kunhan mä saan viettää sun kaa aikaa nii mulle käy mikä vaan." William sanoi hymyilen.

"Muutenkin, ne ei tuu pystyyn mihinkään niin pahaan..." William jatkoi painaen vielä yhden suudelman rohtuneille huulilleni.

William nousi ylös, vei astiat tiskikoneeseen ja lähti ylös mutta käski minun jäädä alas odottamaan tätä...

Mitä tuo oikein suunnitteli??

Istuin sohvalla ja tunsin yht äkkiä kädet takanani Williamin halatessa minua selkänojan yli.

Näin kun pienessä shokissa oleva Emelyn ja meitä tarkkaileva mutta lempeästi hymyilevä Kristian tulivat alas portaat ja Emelynin käsissä oli joku iso paperi.

"Meidän pitäisi kuulemma mennä ylös" William kuiskasi korvaani seksikkään matalalla äänellään ja sai minut säikähtämään tätä ja saamaan kylmätväreet.

Nousin ylös sohvalta, otin Williamin lämpimän ja käden ja lähdimme kävelemään portaita ylös.

Halusin silti yhä tietää mitä tämä oli mennyt sanomaan ylös.

----------Words 510-----------

/juuh... Siin ois se luku, tuli vaan viel mieleen et sit ku saan 1k lukukertaa nii mä aijon tehä jonkun spessun, aattelin ensin hahmo Q&A mut sit mietin et ei niit kysymyksii varmaa tulis, nii aattelin kysyy teil et pistäkää tonne kommentteihin et mitä haluisitte sit spessuks nyt mörö ja nähään ens luvus (tai kommenteissa)\