Us Or Nothing// Valmis

... #12

/hee hee... That's all, nyt... LUKUUUUN!\

Williamin kaunis nk:

Katsoin hymyillen tuota edessäni istuvaa tyttöä joka hyräili one directionin kiss you:ta hymyillen, tämä ompeli yhtä pehmuleluistaan kieli suupielessään.

"Kyllä! Näin ne tekee! Hyvä Kris!" kuulin Emelynin huudon alakerrasta ja sitten hetken päästä portaista alkoi kuulua askeleita kun nuo kaksi nousivat niitä.

"Hei... Me ny siis ollaan päätetty tehä teille tämmöne aarteen metsästys, vaikka no se aarre onki paljon aikuismaisempi." Emelyn huudahti iloisesti ja alkoi selostaa.

"Te siis saatte vihjeitä vähän kaikkialta, jokasessa paikassa on joku ihminen joka antaa teille uuden vinkin ja sit teijän pitää kahestaan selvittää mitä se saattais meinaa." Emelyn jatkoi minun ja Ellenin nyökytellessä ymmärryksen merkiksi...

Noin 15 minuutin jälkeen me jo istuimme autossa ja suunnattiin ensimmäisen vinkin kohdetta mäkkäriä...

Kun saavuimme mäkkärille mietimme vihjettä vielä uudestaan, 'se, missä amerikkalaiset syö niin paljon et niil vois pelaa vaik jalkapalloo... Tästä paikasta voi sen siaan välttää muut ruokailiat ja olla silti sisällä'

Vei se meiltä kummaltakin hetken, kunnes huusimme yhteen ääneen "drive through!"

Ajoimme drive throughiin ja näimme naisen chekkaavan kaikkien rekkarit, kun pysähdyimme naisen kohdalle tämä antoi meille keksit jotka ostimme ja kertoi seuraavan vinkin.

'Miksi sieltä juomaa hakea, kun voi törmätä paljonkin mukavampaan ihmiseen ja löytää ystävyyden niin ainakin kävi E&E:lle..."

Mietimme kummatkin keksejä mussuttaen mitä E&E saattaisi meinata, ja missä muka voi juoda ja tavata randomeita... Ei missään...

"E&E... Mistä Emelyn näitä oikein vetää jostain 'Emelyn ja Empatia' jutuista" Ellen naurahti jolloin minulle valkeni.

"Ellen, missä statbucksissa sä ja Emelyn tapasitte??" kysyin Elleniltä käynnistäen auton uudestaan.

"No siin joka on ihan parin metrin päässä meijän talosta. Kui?" Ellen totesi ja lähdin ajamaan sitä kohti.

"E&E! Sä ja Emelyn hän kutsuitte itteänne pari miljoonaa kertaa E&E:ks ja te ystävystyitte starbucksissa joten tää johtaa sinne." sanoin ja ajoin yhä radion soidessa kohti tuota kyseistä kahvilaa kohti...

"Aa! Niimpä tietenkin! Ollaampas taas tyhmiä, E&E..." Ellen totesi hiljaa ja minä näin jo tämän kahvilan edessämme.

Kun olimme käyneet kassalla ja kuvailleet viimeksi saamemme vinkin, kassatyöläinen oli antanut meille lapun jossa luki 'tätä haamut rakastavat, samoin myös läheiset, joten suojele Elleniä, tai kuolet...

Ellenin yllättävä nk:

'Tätä haamut rakastavat, samoin myös läheiset, joten suojele Elleniä, tai kuolet...'

Emelyn oli ilmiselvästi keksinyt tämän ja suunnannut sen Williamille. Vaikka kuinka itselleni yritänkin vakuuttaa, minä silti tiesin vinkin kertovan hautausmaasta, kello oli 7.30 pm, aurinko oli jo laskeutunut ja kaikki haamut olivat heränneet.

Kyllä... Minä uskoin haamuihin...

"Kuule Ellen, sun ei tarttee pelätä, mä pidän susta huolta ja ei ne suo mun luota vie... Lupaan..." William sanoi ja suuteli minua.

Hymyilin Williamille ja katselin hädissäni metsään joka meni tien vierellä, olin 100% valmiina hakkaamaan joka ikisen pelottavan öttiäisen jonka näin...

Säikähdin Williamin lempeää kättä joka laskeutui säärelleni lämmittämään sitä ja rauhoittamaan minua. Hymyilin lempeästi Williamille joka pysäytti auton hautausmaan lähelle ja nousi pois autosta. Avasin oven tärisevin käsin ja laskeuduin ulos autosta.

William käveli luokseni, kietoi kätensä ympärilleni ja lähti kävellen kanssani hautaus maalle. Osasin jo nyt arvata minne meidän piti mennä joten etsin Emelynin pikkusiskon hautaa.

Emelynin sisko oli hukkunut 5 vuotiaana uidessaan Emelynin perheen kanssa näiden mökillä. Ku löysin haudan, laskin voikukan jonka löysin matkalla haudalle ja sytytin kynttilänkin joka oli ihan haudan vierestä. Näin lapun joka makasi vähän matkan päässä hautakivestä.

'kissat sitä rakastaa, joten sitä niille kernaasti antakaa, tältä sitä useasti saa, joten tänne suunnatkaa...'

"Satama..." Sanoin kuikaten sillä en halunnut suututtaa lepääviä henkiä. Nousin seisomaan haudalta, tartuin Williamin lämpimään käteen ja lähdimme pois hautausmaalta.

Nousin mustaan autoon ja huokaisin helpotuksesta kun auto lähti liikkeelle. "Moi... Mis ootte nyt??" sain Emelyniltä viestin

"Lähettiin just hautaus maalta... Sun siskos haudalta😔 Kohti satamaa" vastasin Emelynille.

"Hmm... Noh pistä mulle sit viestii ku saavutte sinne satamalle nii annan lisää vinkkii." Emelyn pisti ja suljin sitten puhelimeni.

Katsoi kun pelottava metsä maisema muuttui komeaksi auringonlasku maisemaksi merellä ja hymy levisi huulilleni.

Näin kun auto pysähtyi ja minä pistin Emelynille viestiä.

"Okei, nyt kattokaa hetki vaa auringon laskusta ja viettäkää ny saatana vieköö sitä aikaa..." naurahdin Emelynin viestille ja kävelin Williamin luo.

Näytin viestin tälle ja suutelin sitten tätä. Kun olimme noin puolentunnin ajan vain suudellut, katsellut auringon laskua joka oli muuttunut nyt kauniiksi tähtitaivaaksi minä lähetin Emelynille viestin ja kysyin
"No... Mitä nyt??"

Meni hetki ennen kuin Emelyn vastasi mutta vihdoin tämä tuli wappiin ja pisti sitten viestiä.

"Kysy Willamilta mitä se oli tänä päivällä tullu puhumaan meille ja sit vaa anna asioiden kulkea" hymyilin Emelynin viestille, nousin seisomaan ja kysyin sitä sitten Williamilta.

"William... Mitä sä oikeen puhuit Emelynille ja Krisille tänää??" kysyin ujosti Williamin kyykistyessa alas sitomaan höpsösösti auenneet kengän nauhansa.

"En mitään tärkeetä..." William sanoi mutta yllätti minut sitten todenteolla...

Tämä kaivoi taskustaan pienen musta rasian, avasi sen ja kysyi "Ellen Julia Winslow... Tekisitkö minusta maailman iloisimman miehen (ja pervoimman, ja soisit minulle kunnian huolehtia sinua sydämmelläni koko loppu elämämme..."

Hän kosi minua!!