Us Or Nothing// Valmis

Äiti ja isä yllättää #15

Ellenin nk:

Kun olimme syöneet kakun minä istuin pöydän ääressä ja juuri kun olin nousemassa pöydän äärestä, minä kuulin kun takanani joku nousi pystyyn ja sanoi

"Ellen... Millon viimeks sä oot synttäreillä ollu ku et lahjojakaan muista..." Emelyn sanoin naurahtaen.

Käännyin katsomaan tähän ja kysyin "onks teil sellaasiiki?? Mä en ees oottanu mitään lahjoja teiltä..."

Tuon sanottuani, Emelyn käveli luokseni, pisti minut istumaan tuolilleni ja katsoi muihin, jolloin kaikki kolme menivät ylös.

Kun olin hetken jo ehtinyt istua, aloin kuulla alas saapumisen ääniä portaista jolloin näin lahjoja kantavan Emelynin, Kristianin ja Williamin tulevan alas...

"Nää kaikki ei sit oo meiltä et jotkut on sun vanhemmilta, jotku luokalaisilta, jotkut Williamin vahemmilta" William punastui tässä "ja sit joitai sun tuhannelt ig seuraajaltas"

Naurahdin Emelynille ja menin sitten auttamaan lahjojen kanssa

Kun saimme kaikki lahjat pöytään, minä hyökkäsin heti Williamin lahjan kimppuun. Avasin tuolla sitruunan keltaisella lahjapaperilla paketoidun paketin ja katsoin sen sisälle...

Paketissa oli ruskea nallekarhu jonka kaulassa oli (nallelle liian iso) hopeinen kaulakoru jonka hopeiseen sydämmeen oli kaiverrettu teksti Ellen...

Nostin nallen paketista jolloin Willian irrotti korun ja pisti sen sitten kaulani ympärille. Katsoin nallea hetken jolloin tajusin mikä sai nallen niin arvokkaaksi.

Pari viikkoa sitten kun olimme olleet torilla ostoksilla, huomasin yhdessä kojussa tälläisen nallen, se oli viimeinen malliaan, jolloin minä osoitin nallea ja kiljuin kuin pikku tyttö, silloin tiesin haluavani tuon nallen...

"Sinä muistit..." kuiskasin ja pari kyyneltä vierähti poskelleni, William pyyhki sen pois ja Emelyn työnsi uuden paketin eteeni.

Pistin nallen syliini ja avasin seuraavan paketin, sen sisällä oli pari kirjaa...

Availin paketteja yksi toisinsa perään kunnes saavuin viimeiseen joka oli vanhemmiltani... Katsoin tuota ruskeaa pakettia jossa oli reikiä, ihmeissäni, avasin paketin kannen hitaasti, ja ennen kuin sain paketin kokonaan auki, syliini hyppäsi labradorinnoutajan pentu.

"Aww! Mi- mitä ihmettä! Koila! Moi moi moi! Oow tää on nii söppänä!" lässytin koiralle joka kiipeili vatsallani...

"Mikä sen nimi on??" William kysyi naurahtaen minulle kun koira vain nuoli kasvojani, tunnistin äänestä heti että Williamilla meni isämäinen käytös jostain syystä heti päälle kun tämä näki koiran.

"En mä vielä tiedä." sanoin alkaen googlata söpöjä koirien nimiä Malla, Lilli, Pena, Rekku, Naksu, Bim...

Naksu... Hmm... Aika yleinen nimi mutta söpö, maistelin nimeä hetken suussani ja sanoin sitten

"Naksu... Sen nimi on Naksu..." kaikki neljä olivat nyt kerääntyneet pelokkaan Naksun ympärille joka haki minust turvaa.

Nousin tuoliltani ylös ja kävelin Naksu sylissäni olohuoneeseen. Silitteli ja rapsuttelin Naksua joka jotenkin huomasi Williami turvanaan ja juoksi tämän luo.

Tai sitten Naksu onkin yhtä pervo kuin William ja huomasi pervouden täsmäävän noissa kahdessa ja juoksi pervoilemaan mieheni luo.

Kun olimme päässeet yli Naksun söpeydestä, minä tilasin taxin ja kun se saapui, sanoimme heipat Naksulle joka oliviety naapureille hoitoon joilla sattui myös olemaan koiran pentu.

Emelyn peitti silmäni jollain ja en sitten nähnyt enään mitään loppu matkan aikana...