Us Or Nothing// Valmis

17! #1

/Heips! Joo, mä tiiän mul on toi kiss me harder kesken, mut halusin alottaa myös toisen tarinan ku ton toisen tarinan kirjotus kävi aik tylsäks mut täs ois siis eka osa tät mun uutta tarinaa ja toi tos yllä on Ellen. Williamista tulee joko ens lukuun tai sitä seuraavaan lukuun kuva... N Y T L U K U U N ! ! !/

Tulipa pitkä luku
--------1013 words---------

Ellenin nk:

Heräsin aamulla siihen että kuulin kuinka äitini koputti oveeni hennosti. Mumisin vaustaukseksi, jolloin äitini astui sisälle ja sanoi rauhallisella äänellään "Huomenta Synttärisankari." Katsoin Äitiini kysyvästi, siinä hän oli oikeassa, täytin tänään 17.

Kun äitini oli lähtenyt ulos huoneestani, minä nousin seisomaan karvamatolleni ja katsoin kellooni, 10.00 am, huokaisin. Puin erään mekkoni, harjasin ruskeat pöyheät hiukseni ja lähdin aamupalalle.

Kun istuin pöydän ääreen, tunsin kuinka veljeni kosketti minua olkapäästä. Käännyin katsomaan tähän ja näytinn ehkä hieman hölmöltä kun tämä ojensi lahjan, nimittäin veljeni eli Kristian oli sellaista ihmis kuntaa jotka mielummin kuolisivat kun antaisivat lahjan sisarukselleen.

Kiitin Kristiania ja avasin paketin, siinä oli kuudet uudet kuoret iphone 6s:sääni sekä kahdet liput 1D:n konserttiin. Melkein kiljuin kun näin mitä hän oli minulle antanut. Seuraavaksi äitini tuli luokseni ja ojensi tonnin. Kyllä, olemme niitä rikkaita perheitä joilla on varaa sitten mihin vain.

Kun äitini toi minulle ja veljelleni ruokamme, me sekosimme sillä huomasin ettei lautasillamme ollutkaan ruokaan vaan avaimet??

Nostin avaimet ihmeissäni ilmaan ja katselin isääni ja äitiäni kuin pähkähulluja, kunnes nämä repesivät minun ja veljeni ilmeille. "Mikäs nyt on niin hauskaa" kysyin hieman tympääntyneenä. "Eivät nuo ruokaa ole ja tiedämmesen joten meitä ei tarvitse katso kuin järkensä menettäneitä" isäni sanoi nauraen, piti pienen tauon ja jatkoi sitten "Sillä muutenkin pitelette käsissänne teidän uuden talon avaimia."

"Uu-uuden talon?" Kysyin ihmeissäni ja katson kun isäni nyökkäsi "Kyllä uu-uuden talonne, muu-muutatte tänään" isäni sanoi nauraen matkiessaan tärisevää ääntäni jolloin nyrpistin tälle leikilläni nenääni.

Kristian nyökkäsi ihmeissään. Katselin vanhempiamme ja nousin sitten halaamaan heitä kyyneleet silmissäni, kunnes tajusin kysyä "minnes me muuten muutetaan." "New Yorkkiin" isäni sanoi kuin se olisi jokin itsestään selvyys ja melkein kiljaisin ääneni rikki kun veljeni tipautti haarukkansa pöydälle kilisten.

"New Yorkkiin??!" Veljeni kysyi ehkä turhankin kovaan ääneen. "New Yorkkiin." Isäni vastasi nyökäten. "New Yorkkiin??!" Minä kysyin. "New Yorkkiin." Isäni vastasi taas. "New Yorkkiin!" Huusin veljeni kanssa innoissani "New Yorkkiin." Isäni vastasi nauraen "N E W Y O R K K I I N..." Isäni tavasi vielä kerran leikillään.

Skip viis tuntii:

Istuin autossa hermoillessani veljeni kanssa. Kun vihdoin saavuimme talolle, paiskasi kädet suulleni kun näin se. Kolme sanaa Se oli suuri...

Kävein sisälle taloon käteni koko ajan hipoen sen valkoista maali pintaa. Menin talon toiseen kerrokseen ja varasin heti sieltä huoneen itselleni. Kävin huoneen läpi ja huomasin kun ihmiset alkoivat tuoda tavaroitani huoneeseen.

Aloin rakentaa isäni kanssa valkoista: pöytääni, tuoliani, sänkyäni, lipastoani kappiani sohvaani sekä sohva että televisio pöytääni.

Kun talomme oli sisustettu, huomasin sen olevan aika paljolti valkoinen. Halasin perhettäni sekä kiitin kaikkia ketkä auttoivat.

Kun olin jäänyt Kristianin kanssa asuntoomme kuulin oveen koputuksen ja menin avaamaan sen.

Katsoin hetken edessäni seisovaa poikaa joka katseli ohitseni valkoiseen talomme, kunnes tajusin mitä tämä etsi. "Kristian! Joku sun frendeist on tääl ovel!" Huusin ja kuulin kun Kristian rymisteli portaat alas halaamaan kaveriaan.

Juuri kun olin menossa istumaan takaisin keittiön pöydän ääreen, kuulin kliseisen kommentin "kiva kroppa." Jolloin pääti kääntyä ympäri ja katsoa poikaan tympääntyneenä. Juuri kun olin tiuskaisemassa jotai takaisin, veljeni esitteli meidät.

"William, tässä on mun siskoni Ellen. Ellen, täs on mun New Yorkkilainen frendi William kuuden vuoden takaa." Pyöräytin silmiäni ja kättelin pojan kanssa.

Noin vartin päästä pojat lähtivät jonnekkin luultavasti tapailemaan New Yorkkilaisia heruttelevia horoja. Istuin sohvalle tylsistyneenä kja avasin television sillä eihän minulla ollut täältä vielä yhtään ystävää. En kyllä saisikaan jos vain istuskelisin täällä...

Kun televisiosta ei tullut mitään kiinnostavaa, suljin sen, kävelin eteiseen, puin kengät, lukitsin oven ja lähdin etsimään jostain läheltä jotain kahvilaa.

Löydettyäni starbucksin, astuin sisään, kävelin kassalle, tilasin frappen, ja kun olin saanut sen, minä menin istumaan johonkin sohvalle ja aloin käydä läpi somejani.

Hetken päästä kuulin jonkun kysyvän "voiko tähän istua?" Irrotin katseeni puhelimestani ja nyökkäsin kauniille tytölle edessäni. Tämä istuin minua vasta päätä ja sanoi "Hei, olen Emely." Hymyilin Emelyksi esittäytyneelle tytölle ja sanoin "Hei, minä olen Ellen."

Juttelin tytön kanssa ehkä kaksi kolmekin tuntia kunnes tämä kysyi. "Hei! Haluisitko meille niin voin kertoa sinulle kaikkea New Yorkista, koulustamme, luokastamme sekä kaikesta mistä sinun pitää tietää..." nyökkäsin innostuneelle Emelylle ja lähdimme tämän johdolla tälle.

Kun astuin uuden ystäväni huoneeseen, huomasin sen olevan 1D:n julisteita ja siinä samalla tiesin miten voisin korvata tälle kaiken avun. Kun olimme pari tuntia jutelleet vähän siitä sun tästä, kuulin puhelimeni piippaavan taskussani, jolloin otin sen käteeni ja huomasin veljeni viestin että minun täytyisi tulla kotiin jolloin kysyin sen. "Hei anteeksi, anteeksi ihan kauheasti, mut mun pitäis mennä kotiin, ja vaikka kaikki yleensäkkin sanoo et ne ei tiedä miten ne vois korvaa tän sulle, nii mä tiiänkin. Haluisit sä lähtee munkaa ensviikon lauantaina 1D:n konserttiin VIP paikoille??" Kysyin tytöltä ja näin kun tämän silmät alkoivat kiiltää innostusta.

Tyttö nyökkytti varmaankin 101 kertaa, halasi minua, itki ja teki kaikkea mitä normaalit teinit tekivätkin joten halasin tyttöä ja sanoin vielä "tuon sulle lipun huomenna kouluun" jolloin tyttö vielä nyökkäsi ja minä lähdin.

Kun saavuin kotiin, veljeni katsoi minua olohuoneen sohvalta ja kysyi "missäs sinä olit?" Katsoin veljeeni ja vastasin "yhdellä kaverilla, opettelin kuinka olla New Yorkkilainen" naurahdin ja jatkoin sitten "Noh... mutes sulla ja Williamilla??"

"Siinähän se" Kristian sanoi kohouttaen olkiaan ja jatkoi "oltiin sillä ja sit käytiin syömässä" nyökkäsin ja lähdin sitten huoneeseeni, olin rätti väsynyt.

Nousin seuraavana aamuna sängystä jo 6.45 am, sillä kouluni alkaisi kahdeksalta. Harjasin hiukseni, pakkasin reppuni ja pistin erääseen pieneen taskuun sen VIP lipun.

Menin aamupalalle ja kuulin kun haukotteleva veljeni tuli alakertaan. Katsoin tähän ja sanoin "huomenta" tämä katsoi minua ja sopersi jotai joka kuulosti "hyömenwtö." Naurahdin ja lähdin suihkuun.

suihkun jälkeen minä lähdin huoneeseeni, vaihdoin vaatteet, meikkasin ja lähdin kouluun. Kouluun saavuttuani, kävelin siellä hetken ympyrää kunnes kuulin tutun äänen "Hei! Vihdoinkin sä tulit, luulin et sä myöhästyisit ekana päivänäs" Emely nauroi.

Halasin Emelyä ja aloin kaivella lippua taskustani, ojensin sen tälle ja lähdimme kohti koulua sillä kellot soivat...