Us Or Nothing// Valmis

Päätöksiä... #23

Words 1241

Ellenin nk:

"Ellen vittu herää saatana!" Kuulin jonkun huutavan ja pongahdin pystyyn salaman nopeasti. Katsoin Emelyniin ihmeissäni ja tämä katsoi minuun vihaisesti. Haukottelin syvään ja katsoin sitten Emelyniin joka alkoi kiljua. "Mitä vittua muija on jättäny kertomatta!!" Katsoin tähän hetken ihmeissäni kunnes paiskasin kädet kasvoilleni ja tajusin sitten. William oli kertonut...

"Voi vittu!!!" Minä huudahdin ja katsoin sitten Emelyniin joka katsoi minuun lempeästi hymyillen.

"Oon tosi pahoillani! Mä sain tietää vasta eilen ku William tuli kaupasta ja heti sen testin tekemisen jälkeen mä vaa nukahdin ja..." Sanoin hädissäni ja näin kuinka Emelynistä ilme muljahti...

"Testin? Minkä testin??" Eemelyn kysyi ja katsoi minuun hyvin ihmeissään. Silmäni laajenivat ja minä kysyin sitten Emelyniltä "Ööh... Mitä mä oon tänää jättäny kertomatta??" Emelyn katsoi minuun ihmeissään, pudisti päätään ja sanoi sitten "Mä en tiiä missä meijän paistinlastat on, tuli vaa mieleen ku Kris paistaa tuol pekonii ja munia ja no noi palaa koht siihe pannuun kiinni." Naurahdin ajatukselleni veljestäni juoksemassa ympyrää hädissään kiljuen keittiössä palavan pannun kanssa boksereissaan.

Nousin sängyltäni ja lähdin kävelemään alakertaan nauraen... Päästyäni alas, kävelin keittiöön, vedin yhden keittiön lokeron auki ja ojensin Kristianille paistinlastan, tämä käänsi kanamunat ja pekonit ja jatkoi sitten ruuan paistamista. Katsoin Williamiin joka katsoi minuun lempeästi hymyilen ja minun kasvoilleni levisi hymy, jonka väläytin sitten tälle takaisin.

Kävelin keittiön pöydän ääreen Williamin viereen ja katsoin kun Emelyn toi kananmunat pöytään ja perässä tuli Kristian pekoneittensa kanssa. Aloimme syödä puhuen kiivaasti kaikkea mitä haluaisimme tänään tehdä. Syötyäni, minä nousi ylös pöydän äärestä, vein astiani pois ja lähdin huoneeseeni. Istuin sängylleni ja avasin puhelimeni, hetken päästä William käveli huoneeseemme ja istui viereeni. William tarttui käsiini, katsoi syvälle silmiini ja sulki puhelimeni pistäen sen pois. Katsoin tähän hymyillen mutta kun näin tämän ilmeen hohtavan vakavuutta, minun hymyni hyytyi ja katsoin tämän silmiin pelokkaasti.

"Mä tiiän et tää saattaa olla sulle vielä vaikeeta, mutta meidän pitää tehä päätös ton vauvan suhteen." Katsoin Williamiin ja kun tämä lopetti lauseensa, minä suljin silmäni ja vedin syvään henkeen. Tiesin että kyllähän se joskus piti tehdä, en vai osannut ajatella että se pitäisi tehdä näin aikaisin. Avasin silmäni, katsoin Williamin ruskeisiin silmiin ja William aloitti sitten " Me molemmat tiedetään että ollaan liian nuoria mutta..." Tämän jälkeen keskeytin Williamin ja jatkoin Williamin puhetta sanomalla "Mutta siitä tulee varmasti vaikeaa meille molemmille." William hymyili lempeästi ja sanoi sitten "Niin... Eli mi-" William keskeytyi taas kun Emelyn ryntäsi huoneeseemme ja sanoi kipakasti. "William ulos!"

Katsoin ensin Emelyniin ihmeissäni ja sitten käännyin Williamiin, William katsoi minuun yhtä ihmetellen kuin minä tähän ja näin sitten kuinka Emelyn lähti meitä kohti. "No? William, ooks sä kuuro?" William kohotti toista kulmakarvaansa Emelyniille ja sanoi sitten "No siis...Mä kylläkin puhun juuri nyt Ellenille, mun vaimolle täällä, meidän huoneessa." Emelyn pyöräytti silmiään ja sanoi sitten "Oh c'mon... sä tiedät et mä ja Ellen ollaan parhaita ystäviä ja tää on tärkeetä, nii raahaappas se sun persees ulos täältä teidän huoneesta ja anna meille aikaa." William katsoi minuun ja minä hymyilin tälle melkein nauraen ja sanoin sitten "Mene nyt vaan, me ehitään puhuu myöhemminkin."

Emelynin kasvoille levisi iso virne Williamin lähtiessä ja sitten tämä hyppäsi sängylle eteeni huutaen sitten vielä Williamille "Hei vanhus! Sulje se ovi perässäs!" Jolloin kuulimme kuinka Huoneeni ovi pamahti kiinni ja me kiljaisimme jolloin kuulimme Williamin nauravan ja kävelevän alakertaan. Katsoin sitten Emelyniin odottavasti ja tämä sitten aloitti. "Mitä täällä oikein tapahtuu?" Minä katsoin tähän ihmeissän ja kysyin sitten "Kuinka niin?" Emelyn vetiin syvään henkeen ja sanoi sitten "Sä oksentelet kokoajan, William ei anna sun juoda mitään alkoholista, Sä syöt mitä oudoinpia ruokia, sä nukut ikuisuudet ja sit sä selität jotain testistä... Sä käyttäydyt ihan ku sä olisit raskaana, mut me mollemmathan tiedetään et sä oot liian nuori... Vai mitä?" Tunsin kuinka poskilleni lehahti puna ja välttelin Emelynin katsetta.