Us Or Nothing// Valmis

"You'll Be Fine" #24

WORDS 1444

Ellenin nk:

"Joo, no valitettavasti sulta ei kysytty..." Katsoin Williamiin virnistäen jolloin William tönäisi minua hennosti ja sanoi sitten "No entä jos onkin kysytty ennen ku sä ees tunsit mua, ja muutenki entä jos mä olisinki halunnu et sä pidät sen." William naurahti ja kiskaisi minut kainaloonsa. kävelimme olohuoneeseen ja istuimme sohvalle. "No sepä harmillista, sillä Emelyn olisis luultavasti leikannu sun kassis irti jos oisit sanonu ton sen lähellä." William naurahti taas ja käänsi katseensa sitten kattoon. Katsoin tämän kasvoja ja uppouduin sitten tämän ruskeisiin silmiin jotka kääntyivät katosta takaisin minuun.

"No sit se ois, minkä mä sille voin..." William jatkoi ja minä vain hymyilin typerästi katsoen tämän silmiin. Aborttiini olisi vielä pari päivää ja tämä raskaus sai minut kiinnostumaan ja keskittymään mitä oudoimpiin asioihin. "-Mut ei mua silleen kiinnosta. Ellen?" William sanoi ja minä poistuin oudosta transsistani. "Ai, mitä?" Minä kysyin ja tunsin kuinka puna nousi poskilleni. "Sanoin vaan että se mekko olisi luultavasti näyttäny hyvältä sun päälläs, jos se siis olis ees pysyny sun päälläs sen jälkeen ku mä olisin nähny sut siinä, jos sä tiiät mitä mä meinaan" William sanoi ja vinkkasi silmäänsä sitten minulle. "No anteeksi vaan, mut ihan vaa mun onneks sitä mekkoo ei oo enää mulla."

"Ja muutenki, mun sisällä kasvaa joku mikä on sun herra en osaa hallita itseäni syytä että pidä sinä ne sun pervoilus jossain muualla..." Minä jatkoin ja katsoin kuinka rakastamani mies tuhati ja pyöräytti silmiään. "Kuule ite näytät nii hyvältä nii mitä oikeen luulet mus-" Williamin lause katkesi kun huoneen täytti puhelimeni soitto ääni. Käänsin katseeni sohva pöydälle jossa puhelimeni tärisi, minä nostin sen siitä, painoin vihreää luuria ja pistin puhelimeni korvalleni. miksiköhän Anna minulle soittaa?

"Hei?" Minä sanoin puheluun ja kuulin melkein heti Annan pirteän ja yllättävän innostuneen äänen. "Hei rakas! Mä kerron tän nopeesti koska mitä nopeemmin nähään sen parempi, mut siis, mä oon löytäny ittelleni kerranki poikaystävän ja mun mielestä sun pitäis tavata se. Me ollaan muutenki tänää käymässä täällä New Yorkissa nii musta ois ihana jos sä ja William voisitte tulla näkee meitä sillä sun pitää tavata se ja meidän täytyy kertoo kaikki uus toisillemme." Naurahdin ja sanoin sitten "hyvä on, me tullaan käymään, tavataan kello 13.00 siinä Carl's cafeella." Anna kiljaisi onnesta ja sanoimme sitten heipat toisillemme. "Okei, me ollaan menossa Carl's cafeelle kello yheltä tapaamaan Annaa ja sen poikaystävää, okei?" Minä sanoin Williamille ja tämä nyökkäsi.

Pari tuntia myöhemmin kello 11.04

"Mikä sua oikein vaivaa!" Katsoin Williamiin vihaisesti ja tunsin sydämmeni sykkeen otsassani asti. William tuhahti ja käänsi katseensa muualle. "Puhu mulle! Ei noin voi vaan tehä..." William käänsi katseensa minuun muttei sanonut vieläkään mitään. "Mikä on sun ongelmas! Sano mulle jotain!" Minä kiljuin ja kuulin hetken päästä Williamin sanovan "Ellen, vedä syvään hen." Ei, en vedä! Tää on oikeesti tärkeetä..." Minä tiuskaisin Williamin päälle ja näin kuinka Emelyn katsoi meitä olohuoneesta, käänsin katseeni lattiaan ja kuulin sitten kuinka William sanoi "Ellen rauhoitu jos sä nyt saat jonkun raivo kohtauksen nii se vauva voi hangoittua..." "Mua ei kiinnosta, miks suokaan kiinnostaa, ei sil oo mitään välii mitä sille käy, ei me sitä kuitenkaa pidetä, me tapetaan se kuitenki niin mitä väliä." painotin erityisesti tapetaan sanaa sillä tiesin sen sattuvan Williamia yhtä paljon kuin minua. "Viime kädessä suhun sattuu ja sitä minä en halua!" William karjaisi, jolloin minä lähdin pois eteisestä ja juoksin portaat ylös huoneeseemme.

Istun huoneessa hetken yksinäni kunes kuulin oven avautuvan ja näin Williamin oven suu aukolla. William käveli syvemmälle huoneeseen ja sulki oven perässään, tämä käveli luokseni ja istui viereeni sägylle. Nostin katseeni Williamiin ja hymyilin heikosti tälle. William otti käteni omansa lomaan ja hieroi sitä. "Kuule Wil-" lauseeni jäi kesken kun minä kuulin kuinka huoneemme ovi naksahti lukkoon. En tiedä kuka, mutta se joka suunnitteli tämän oven joka oli huoneessamme oli hyvin tyhmä, sillä miksi pistää lukko sisälle että uloskin.