Us Or Nothing// Valmis

All The Love I Needed #27

Words: 1111

Ellenin nk:

Katsoin syliini missä minun ja Williamin kädet olivat kietoutuneet yhteen ja kuuntelin korviani syövyttävää hiljaisuutta joka oli laskeutunut pöydän ääreen. Suljin silmäni ja vedin syvään henkeen. "Ellen. Sä tiedät että tää on tosi iso juttu meille mut jos te ootte oikeesti valmiita pitään huolta jostain niin isosta jutusta ku vauva nii eihän muuta voida tehä ku tukee teitä. Mutta mä haluun että te harkitsette tätä kunnolla ettei sulle käy niin et parissa vuodessa sä tajuat menettänees paljon nuoruudestas. Niin käy monelle ja se ei oo kivaa. Mut jos te ootte molemmat varmoja et haluutte pitää sen nii mikäs siinä. Onhan se mustakin kiva ajatus päästä viimein isovanhemmaks, mutta mua ei saa vielä kutsua mummoks." Nostin katseeni äitiini joka hymyili minulle lempeästi ja minä nousin pystyyn ja halasin tätä.

Kun hieman kireä tunnelma oli ohi ja olimme hetken jutelleet kaikesta kuulin kuinka Kristian rökäisi ja sanoi sitten "Mulla ja Emelynilläki ois jotain asiaa ja tää kuuluu eniten teille Ellen ja William" Katsoin nopeasti Williamin kanssa toisiimme ihmeissämme ja käännyimme sitten Kristianiin. "Aateltiin vaa kertoo täs et mä ja Emelyn muutetaan."

Noin viikko myöhemmin:

Istuimme Williamin kanssa sylikkäin sohvalla ja tämä katseli olkani yli kun skrollasin instagramia läpi. "Tääl on yllättävän hiljasta nyt ku Emelyn ja Kristian on poissa ja asutaan täs kolmikerroksisessa omakoti talossa kahestaan." William sanoi kun tykkäilin hauskoista editeistä. "No joo silleen, mut me aina hengataan muutenki meijän huoneessa et oltiin me muutenki silleen koko ajan kahestaan" Minä sanoin ja sitten William sanoi "No mut onneks se lääkäri sano et se vauvan alku on ihan kunnossa ja terve, nii alle vuodessa täällä on ainaki joku pitämässä tätä mestaa melusana." Naurahdin kepeästi ja sanoin sitten "Alle vuodessa, eli noin seitsemässä kuukaudessa jos se myös pysyy terveenä." William puristi minua hieman lähemmäs itseään ja sanoi, "Mä suojelen teitä nii paljon ettei sille voi käydä mitään." Poskilleni levisi pieni puna ja kun Williman katsoi minuun, käänsin katseeni terassille ja yritin peitellä punaani.

Katsoin auringonlaskuun punastuneena kunnes tunsin Williamin lämpimät huulet kaulallani ja tämä paineli hentoja suudelmia pitkin sitä. Laskin pääni nojaamaan taakse päin Williamin olkapäälle. William naurahti ja pisti päänsä olkapäälleni ja sanoi sitten "Älä ees yritä peitellä sun punastumistas. Se on vaan söpöö." Käännyin Williamin sylissä ja katsoin Williamiin joka virnuili minulle. Ristin käteni rinnalleni ja kiljaisin kun William kiskaisi minua lantioltani häntä kohti. Kaaduin melkein tämän päälle mutta sitten tämä viime hetkellä pysäytti minut olkapäistäni, laski minut hitaasti lähelleen ja painoi huulensa omilleni.

Vastasin Williamin suudelmaan ja kun nousin pois Williamin huulilta olin taas aivan punastunut ja William naurahti uudestaan. "Sä punastut liikaa." Löin Williamin rintaa ja katsoin sitten tämän ruskeisiin silmiin joista hohti samaan aikaan sarkastisuus mutta myös rakkaus. Katsoin puhelimestani kellon ja nousin sohvalta. Kävelin keittiöön ja avasin jääkaapin. William tuli perässäni ja kysyi minulta "Mitä sä oikeen teet?" Naurahdin, käännyin katsomaan Williamiin hymyillen ja sanoin sitten "Kokkaan? Meijän on pakko syyä jotai koska muuten meijän vauva kuolee mun sisälle." William naurahti, käveli luokseni, laski kätensä poskilleni ja sanoi sitten "Vaikka se vauva onkin kunnossa ja sä oot toisella kuukaudella, nii sä käytät sitä vauvaa ihan liikaa tekosyynä sun jatkuvaan kiljuvaan nälkään" Naurahdin ja sanoin sitten. "No joo, myönnettäköön, ehkä mä vähän käytän sitä et mä voisin syyä enemmän. Mut nyt on kyl oikeesti aika et me syödään, ja mun pitää täyttää Naksun ruoka kuppi koska muuten sä tuut kerjäämään mult ruokaa sit myöhemmin jos en ala nyt kokkaa."

William naurahti ja alkoi kattaa pöytää samalla kun Naksu tassutti keittiöön kun kuuli ruokakuppinsa täyttyvän. Kävelin jääkaapille ja otin sieltä kanaa ja kävelin sitten lämpimälle kaapille sulkien jääkaapin matkalla. Nostin kaapista riisiä ja kävelin hellalle. Olin juuri hakemassa kattilaa kunnes ehdin vain kääntyä ympäri ja näin Williamin hymyilemässä minulle ja tämä ojensi minulle kattilaa jota etsin. Hymyilin Williamille, otin kattilan, käännyin hanaakohti, täytin kädessäni olevan kattilan vedellä ja pistin sen sitten kiehumaan hellalle samalla kun minä aloin kaataa siihen riisiä. "Mä oon ihmeissäni siitä kuinka täyteläistä meijän elämä on tähän mennessä ollu, et nyt et nyt kun mitään ei varsinaisesti tapahdu nii tuntuu ku aika ois pysähtyny."

Katsoin Williamiin hymyillen ja pyöräytin silmiäni. "Milles sä oikees silmiäs pyöräyttelet?" William kysyi kun minä vain tuhahdi leikkisesti ja jatkoin kokkaamista ja pistin juuri kanat uuniin. "Ellen??" William kysyi leikkisästi ja minä jatkoin vain kokkaamista hiljaisuudessa. "Kuule jos sä et kohta ala puhuu mulle nii mä joudun kutittaa sua." Jatkoin kokkaamista kuin mitään ei olisikaan tapahtunut kunnes tunsin Williamin kädet ympärilläni ja tämä nosti minut ilmaan. Kiljaisin ja suljis silmäni kun aloin nauraa kovaan ääneen kun William alkoi kutittaa minua, kuulin hetken päästä ovella kiivaan pimpotuksen ja katsoin Williamiin joka käveli eteiseen ihmeissään. En nähnyt mitään mitä tapahtui seinän toisella puolella mutta kuulin sitten Jackin matalan äänen joka sanoi. "Miten se viime viikkoinen meni"

"Ihan ok, ne otti sen tosi hyvin." Kuulin Williamin äänen sanovan. Miksi Jack tänne tuli, mä luulin et se asu Annan kaa. "Hyvä kuulla, missä Ellen on?" Aa tää selittäää, minä ajattelin kun kuulin Annan lempeän äänen. "Se on keittiössä kokkaamassa, onks teil nälkä?" William kysyi ja tuli hetken päästä Annan ja Jackin kanssa keittiöön. "Ellen!" Anna huusi ja juoksi luokseni ja halasi minua kuin olisi luullut minun kuolleen, niin kuin hän luultavasti luulikin minulle käyneen. "Oikeestaan on, syötiin viimeeks aamulla ennen ku lähettiin ja siit on nyt noin kuus tuntii et." Kuulin Jackin sanovan kun he katsoivat minuun ja Annaan. "Mä en oo pahoillani siitä et tultiin tänne ilman lupaa koska sä et ois muute päästäny meitä sisälle. Mä luulin et sut ois pakotettu takasin sun vanhempien luo ja et William ois tapettu!" Annan huudahti ja tämän huuto kaikui talossamme.

"Anna... Mä tiedän et sä olit huolissas mut mä oon kirjaimellisesti sun naamas edessä niin älä pliis huuda." Minä sanoin ja Anna vain pyöräytti silmiään ja istui pöydän ääreen kuin asuisi täällä. Naurahdin vain Annalle ja palasin sitten takaisin kokkaus puuhiin ja maustoin hieman riisejä jotka olivat kohta valmiit. "No? Miten siellä lääkärillä? Miten vauva voi?" Jack kysyi kun tämäkin oli istunut pöytään Williamin mennessä kattamaan näillekkin ruoka astiat. "Se voi hyvin, oon kuulemma jo toisella kuulla joten en mä ainakaan hirveen pitkällä raskaudessa oo." Minä sanoin katsoin nopeasti kanojen tilanteen. "No hyvä, kai me muuten päästään sit sen ristiäisiin??" Anna kysyi innoissaan ja minä vain naurahdin ja kannoin riisin pöytään. "Muuten Ellen hei. Millon te aattelitte mennä naimisiin?" Jack kysyi ja minä käänyin tähän ja sanoin sitten "Ei kuules mitään hajua, ehkä ei millonkaa tai sitte ehkä jopa kahessa viikossa. Onks sil silleen mitään väliä ollaanks me naimisissa vai ei." Hain kanat uunista ja toin ne myöskin pöytään. aloimme kaikki jutella vähän kaikesta ja Jack ja Anna kertoivat tarinoita siitä kuinka Annan mielestä viime viikko oli ihan rauhallinen, ja kuinka Jackin mielestä Anna roikkui tässä kiinni liikaakin.

A/N: Nonni, sori et täs taas kesti, oon ollu tosi kiireinen viime aikoina ja tää tarina on vaa vähän jääny. Tänää löysin vähän lisää energiaa kirjottaa tähän jatkoo. Koulu alkaa khta uudestaan nii mul tulee ehk sillon lisää energiaa kirjottaa tätä koska kirjotan sillon muutenki koulu juttuja. No joo, täs ois nyt vähän tätä näitten perus elämää, kirjotan seuraavanki luvun näitten perus arjesta ja skippaan sit pari kuukautta koska jee. No joo, toottaast tykkäsitte, joten oisko vote? Kiitti ku luit, nähään jossain vaiheessa tulevaisuudessa.