Restart my life//IN FINNISH

2.

Irvistän pienesti ja etsin mahdollista pakokeinoa tilanteesta. Selllaista ei kumminkaan ole. En pääse pois täältä. Tai pääsen, mutta hän tunnistaisi minut. Ei voi olla totta. Tästä tulee ihan hirveää.

Laitan käden kasvojeni eteen ja käännän päätäni. Näin hän näkee vaan sivuprofiilini ja käteni. Kuulen hänen huutavan nimiä ja tiedän, että pelini on menetetty. En pääse tästä yhtään mihinkään.

Lopulta kuuluu minun nimeni, mutta minä en tee mitään. Sitten tunnen Summerin tökkäävän minua ja katsovan kummissaan. Minä huokaisen ja kuulen hänen sanovan nimeni uudestaan. Sitten nostan käteni pienesti pystyyn, mutta en todellakaan katso häntä.

Hän on hetken hiljaa ja jatkaa sitten nimien huutelemista. Minä käännyn pulpettiin päin, mutta katselen pulpetilla lepääviä käsiäni. Teen koko tunnin niin, kun hän selittelee koko tunnin tulevasta vuodesta. En enää edes muista hänen nimeään.

Viimein kello soi, enkä muista koska olisin ollut yhtä huojentunut. Nappaan laukkuni ja juoksen luokasta ulos. Viimeisten joukossa tulee ystäväni, jotka näyttävät oikeasti todella hämmentyneiltä.

"Mitä tuo nyt oli?" Summer kysyy ja lähdemme kohti penkkejä. Minun kidutus ei todellakaan ollut tässä. Meillä on koko päivä luokanvalvojan kanssa.

"Ei mitään. Minulle tuli vaan hiukan huono olo - tai olin siis omissa ajatuksissani."

"Siis kumpi?" Jeremy kysyy ja käännyn katsomaan häntä. Mietin hetken ja päätän vastata, että molemmat. Sen jälkeen Summer rupeaa puhumaan, että kuinka kuumaa hän. Minä mietin yhä hänen nimeään. Mikä ihme se oikein oli?

"Mikä hänen nimensä oli?" Kysyn, kun en oikeasti saa sitä millään päähäni. Kummatkin kääntyvät katsomaan minua ja Summer pudistelee pettyneenä päätään.

"Sellaisen hottiksen nimi pitäisi muistaa, Eden. Hänen nimensä on Ryan. Aivan täydellinen nimi, täydelliselle miehelle." Summer sanoo ja pyöräytän silmiäni.

Otan puhelimen esiin ja kerkiän vaan avata sen, kun kello soi. Ei välitunti vielä ole mennyt. Ei voi olla. En halua palata sinne. En kyllä edes tiedä, että miksi se ahdistaa niin paljon. Eihän mitään sattunut. Tai ehkä hän on vihainen? En minä tiedä, enkä haluakaan tietää.

Hän on opettajani ja tulee aivan varmasti puhumaan vanhempiani kanssa. Ja mikä vielä pahempaa..... He ja isä ovat työkavereita! Ei! Entä jos hän puhuu isälle siitä eilisestä "kolarista"? Autolle ei käynyt mitään, mutta silti. Isä rupeaisi arvostelemaan ajotaitojani. Hän tai äiti eivät oikeasti uskalla tulla kyytiini. He kyllä antavat minun ajaa autoillaan, mutta eivät halua tulla kyytiini. Sama se tosin minulle on. He vaan valittaisivat siitä kuinka minä ajan "vaarallisesti". (Olen aika varma, että korttini tulee vielä lähtemään. Lisätään vielä tämä siihen tuhmien listaan.)

"Niin voinko tulla teille tänään yöksi?" Summer kysyy, kun saavumme luokkaan takaisin. Istahdan vanhalle paikalle ja käännyn sitten Summeriin päin.

"Oikeasti?"

"Jep. Meidän pitää tehdä suunnitelma, että miten saan hottis-Charelsin itelleni." Summer sanoo ja minä pyöräytän silmiäni. Tiedän, että tulen häpeämään häntä. Summeria ei pelota flirttailla edes isälleni. Kunpa minäkin saisin samanlaisen itseluottamuksen. (En tosin halua iskeä Summerin sukulaisia.)

"Sinä se jaksat edelleen."

"Hän tai isäsi." Summer sanoo ja minä naurahdan.

"Minä käännän sinulle nyt selkäni", sanon ja käännyn ympäri. Noah on istunut taas viereeni ja minä kurtistan hieman kulmiani. Tällä olisi muita paikkoja. Miksi hän istuu minun vieressäni?