Restart my life//IN FINNISH

32.

Kaksi viikkoa kului todella nopeasti. Välillä vietin aikaa Ryanin luona ja välillä olin kotona. Ryan ei oletetusti ole enää koulussa ja huhut ovat oikeastaan paljon pahempia mitä osasin edes odottaa. Minua syytetään Ryanin elämän pilaamisesta ja niin edespäin. Minua alkaa oikeasti hiukan ärsyttää se. Summer ja Jeremy ovat kumminkin puollustaneet minua ja olen siitä hänelle todella kiitollinen.

Tänään on juhlat, enkä malta oikeasti odottaa. Siellä on kaikki minun läheiseni ja minusta on todella mukava kokoontua sillä tavalla. Äitillä on iltavuoro, joten hän tulee hiukan myöhemmin. Sisarukseni eivät sattuneesta syystä kumminkaan siellä ole. Isä jossain vaiheessa muuten korottaisi ääntään ja sitten tunnelma olisi pilalla.

"Mennäänkö jo?" Ryan kysyy ja käännyn katsomaan häntä. Hän katsoo minua toinen kulma koholla ja minä katselen ympärilleni. Olemme edelleen parkkipaikalla ja yhä enemmän ihmisiä lähtee pois. Jostain syystä olen jumittunut tähän yhteen kohtaan, enkä ole noussut autoon. Käytän aivan varmasti idiootilta. Voin lyödä vaikka vetoa.

"Mennään mennään", sanon ja menen autoon. Ryan siirtyy kuljettajan paikalle ja katsoo, kun minä vedän turvavyön kiinni. En ole kertonut Ryanille siitä mitä saan kuulla koulussa. En halua huolestuttaa häntä turhaan. Tiedän, että tämä tulee menemään pian ohi. Ei tälläisen jutut kestä kauaa.

"Mikä sinulla on, Eden? Olet ihan hiton etäinen." Ryan sanoo, kun lähtee ajamaan parkkipaikalta pois. Minä katselen ikkunasta ulos ja mietin, että mitä vastaisin hänelle. Tiedän, että Ryanilla menee nyt todella hyvin, mutta silti. Pidän asian ihan omana tietonani.

"Ei mikään. Minä olen vaan hiukan väsynyt."

****

Viiden aikaan ovikello soi. Minä pomppaan pystyyn ja menen avaamaan sen. Oven takana ovet Summer ja Jeremy, jotka hymyilevät oikein leveästi. Summer varsinkin näyttää innostuneelta, eikä odota minun edes kutsuvan heitä sisään. Summer tulee sisälle ja Jeremy hymyilee huvittuneena takaisin.

"Tule toki peremmälle", sanon nauraen ja osoitan sanani Summerille. Hän kääntyy katsomaan minua, kun riisuu kenkiään, mutta ei sano mitään. Hän kumminkin kiljaisee innostuksesta, kun Bella tulee eteiseen. Hänen pieni saparonsa heiluu, kun Summer rupeaa rapsuttamaan häntä.

Tarkoitus on viedä Bella hoitoon. Meidän piti viedä se jo aiemmin, mutta Ryanin naapuri tulee vasta viiden jälkeen kotiin. Ryan vie sen oikeastaan ihan kohta. Summer tuntuu kumminkin olevan iloinen, kun hän saa nähdä Bellan. Hän on puhunut niin paljon siitä, kuinka haluaisi nähdä Bellan.

"Terve." Ryan sanoo ja huomaan kuinka hän kävelee eteiseen. Hän nappaa ylähyllyltä olevan hihan ja pannan. Se ilmeisesti tarkoittaa, että Bella on lähdössä. Summer nousee seisomaan, kun Ryan puolestaan kyykistyy ottamaan Bellan syliinsä.

"Et kai sinä sitä vielä vie pois? Meillä olisi varmasti todella kivaa yhdessä." Summer sanoo ja rupeaa sitten lässyttämään koiralle. Minä vilkaisen huvittuneena Jeremy, joka hymyilee myös. Hän ottaa kumminkin itse pari askelta eteenpäin ja rapsuttaa Ryanin sylissä olevaa mopsia.

"Pakko viedä. Hän olisi täällä muuten ihmisten jaloissa." Ryan sanoo ja väläyttää Summerille pahoittelevan hymyn. Summer mutristaa hiukan huuliaan ja silittää vielä kerran Bellaa. Ystäväni siirtyvät pois Ryanin edestä, jotta tämä pääsisi viemään Bellan muualle. Ulko-ovella minäkin lähetän koiralle lentosuukon, mutta hän vaan läähättää kieli ulkona.

"Tulen kohta takaisin." Ryan sanoo ja menee ulos. Me siirrymme kolmestaan olohuoneeseen ja istahdamme kaikki sohvalle. Kun Ryan palaa, niin tulen kyllä päästämään hänet tähän istumaan ja istahdan hänen syliin. Niin sitten myöhemmin me säästämme paikkoja ja ei minua muutenkaan haittaa istua hänen sylissään.