Restart my life//IN FINNISH

29.

"Mitä?" Kysyn, enkä ole uskoa korviani. Isä ei voi tietää. Hän ei saa tietää. Ei vielä.

"No minä olin aika kännissä, kun hän tuli juttelemaan minulle. Selitin sitten kuinka olit koko viikonlopun rakkaasi luona." Summer sanoo, enkä voi uskoa kuulemaani. Isä tulee tappamaan minut. Molemmat vanhempani tulevat. He eivät ole koskaan hyväksyneet valehtelua. He ovat kannustaneet siihen, että pystyisimme puhumaan heille kaikesta avoimesti. Nyt voisin kyllä ottaa sen lentolipun takaisin sinne Los Angelesiin.

"Voi luoja sentään, Summer. Et kai vaan kertonut nimeä?" Kysyn ja Summer pudistaa hitaasti, mutta varmasti päätään. Minä hautaan pään käsiini ja yritän miettiä, että mitä tulen sanomaan isälle. Tiedän kumminkin, että en todellakaan tule pääsemään helpolla. He haluavat tietää, että kenen luona olen oikein ollut. Enhän minä voi sitä heille sanoa. Olen oikeasti niin kusessa.

"Isäsi oli hetken aikaa todella vihainen, mutta rauhoittui sitten. Hän sanoi, että en saisi kertoa sinulle tästä. Siis siitä, että hän tietää tästä. Minä kumminkin päätin, että pakkohan minun on kertoa. Sinun on pakko jotenkin saada valmistutua tulevaan koitokseen."

"Summer ja Eden. Haluaisitteko jakaa asian meille kaikille?" Opettaja kysyy edestä ja kaikkien huomio on keskittynyt meihin. Minä pudistan nopeasti päätäni ja Summer tekee samoin. "Jaaha. Sitten voisitte pitää ne suunne kiinni ja keskittyä opetukseen."

Minä nyökkään ja siirryn katsomaan pulpettiani. Minä tulen selviämään tästä. Tulen keksimään jonkin uskottavan selityksen ja tulen pääsemään pälkähästä. Minun on pakko.

****

Koko päivän välttelin isää ja myös Noahia. Noah tavoitti katseeni pari kertaa, mutta en pysytnyt katsomaan häntä. Summer kertoi, että hän aikoi viedä minut treffeille. En siis pysty vielä kohtaamaan häntä. Ensin minun pitää hoitaa kaikki tärkeimmät asiat eli toisin sanoen vanhempani.

Tällä hetkellä seison isän auton vieressä ja odotan hänen saapuvan. Näprään hermostuneena huppariani ja katselen maata. Laukun olen laskenut auton katolle, koska en jaksanut pitää sitä kädessäni.

Hetken kuluttua kuulen askeleiden lähenevän koulun takapihaa ja pian Ryan tulee näkyviin. Huulilleni nousee pieni hymy, mutta se laskee heti, kun huomaan myös isän. He juttelevat Ryanin kanssa jotain, eikä kumpikaan ensin näytä huomaavan minua.

"Eden", isä sanoo lopulta ja silloin myös Ryan huomaa minut. Tervehdimme toisiamme uskottavasti, vaikka oikeasti haluaisin vaan suudella häntä. Tosin minä en ole itsetuhoinen, enkä halua Ryanin kuolevan koulun parkkiapaikalla.

"Nähdään huomenna." Ryan huikkaa vielä isälleni ja menee sen jälkeen autoonsa. Isä puolestaan avaa auton ovet ja minä nappaan laukun katolta. Meidän välille tulee lyhyt katsekontakti, jonka minä kumminkin rikon. Menen etupenkille ja lasken laukun jalkojeni päälle.

"Summer taisi kertoa", isä sanoo, kun istuu viereeni. En oikeasti edes uskonut, että isä olisi luullut toisin. Kerromme toisillemme oikeasti kaiken. Kai isä sen tiesi. Tosin sitten hän myös tietää, että minulla on ollut koko päivä aikaa miettiä sanomisiani. Tästä ei todellakaan ole tulossa helppoa.

"Joo", minä vastaan lopulta ja isä nyökkää käynnistäen samalla auton.

"Puhutaan sitten kotona", isä vastaa ja lähtee ajamaan parkkipaikalta pois. Minä lasken kädet syliini ja koko matkan tuijotan niitä. En oikeasti tiedä, että pitäiskö minun sanoa jotain. Lopulta päätän kumminkin, että en sano yhtään mitään. Katselen välillä käsiäni ja välillä katselen ikkunasta ulos.

Matka tuntuu menevän todella hitaasti, mutta lopulta me kumminkin ajetaan pihaan. Minä nousen nopeasti ulos autossta ja kiiruhdan sisälle. Äidin auto on pihassa, joten he kuullustelevat minua yhdessä. Tämä on toisaalta paljon pahempi, mutta toisaalta tosi hyvä. Äiti on aina se joka puhuuu kaikeassa rauhassa. Jos tunteet kuumeenvat, niin äiti osaa kyllä hoitaa homman.