Restart my life//IN FINNISH

22.

Alle viikon kuluttua en ole vieläkään palannut kouluun. Tänään on keskiviikko ja tasan viikko siitä, kun lähdin aamulla sieltä luokasta ulos. En ole vielä pystynyt palaamaan kouluun, mutta huomenna minun on pakko. Olen alkanut jäädä jälkeen ja äiti ja isä ei enää oikein tykkää tästä. Huomenna minun pitää siis palata.

En ole viikkoon poistunut tästä talosta. Summer ei ole saanut minua shoppailemaan, mutta on käynyt täällä joka päivä. Kuulin äidin juttelevan eilen Summerin kanssa. Äiti haluaa, että Summer kertoisi hänelle syyn tähän tilaan. Summer ei tietenkään sitä kertonut, mutta vakuutti että ole pian oma itseni. Siitä en tosin olisi niin varma.

Näin viikon jälkeen minua sattuu yhtä paljon. Kaikki on aivan samanlaista. En voi itsekään uskoa itseäni. Olen monta kertaa päättänyt, että otan itseäni niskasta kiinni, mutta olen aina epäonnistunut. En tule onnistumaan siinä. Olen niin väsynyt tähän.

Vilkaisen puhelintani, johon on tullut vaikka kuinka monta viestiä. Vietin launtain Jeremyn ja Summerin kanssa, enkä sen jälkeen ole nähnyt Jeremya. Noahia en ole nähnyt sen typerän illallisen jälkeen. Hän on yrittänyt ottaa yhteyttä, mutta en ole nyt sillä tuulella. Pyydän häneltä huomenna antaneeksi käytöstäni - ehkä.

Lasken puhelimen pöydälle ja käännyn kyljelleni. Katselen seinääni ja yritän miettiä, että mitä teen oikeasti Noahin kanssa. Pitäisikö minun mennä hänen kanssaan treffeille vai ei? En tiedä onko se oikeasti järkevää. En edes tiedä, että haluaako Noah sitä enää.

Olen niin helvetin sekaisin.

Puhelimeni rupeaa värisemään pöydälläni ja nappaan sen siitä nopeasti. Näytöllä on parhaan ystäväni nimi ja mietin hetken. Summer on oikeasti piristänyt minua, mutta nyt haluaisin vaan olla yksin.

"Moi", vastaan kumminkin lopulta ja kuulen ystäväni jälleen läähättävän puhelimen toisessa päässä. Vien puhelintani hiukan kauemmas korvasta, koska tuntuu että puhuisin koiran kanssa.

"Eden! Et ikinä arvaa, että mitä on tapahtunut!" Summer huutaa ja minä nousen istumaan. Summerin uutiset voivat olla ei niin merkillisiä, mutta uskon todella, että jotain on tapahtunut.

"No? Missasinko jotain suurta?"

"Noah ja Ryan oli ihan ilmiriidassa!" Summer huudahtaa ja hyppään seisomaan.

"Mitä? Mistä he riitelivät?"

"He huusivat pukuhuoneessa toisilleen, mutta se kuului todella hyvin käytävään. Sinne tuli sitten porukkaa ja lopulta isäsi tuli väliin. Se kuulema koski tulevaa peliä, mutta uskon se koskeneen sinua. Eikö olekin söpö?" Summer kysyy ja minä istahdan takaisin sängylleni.

"No ei ole söpöä. En kumminkaan olisi uskonut heidän riitelevän siellä.Huusiko molemmat?"

"Joo. Olin itseasissa paikalla. Juuri ennen kuin saavuin sinne, niin oli varma että kuulin sinun nimesi. Olen siitä aivan varma. Olimme Jeremyn kanssa ensimmäisiä."

"Okei. Minun pitää nyt kumminkin mennä. Minulla on yksi juttu", sanon ja lyön luurin Summerille nopeasti korvaan. Ei minulla ole mitään juttua, mutta en halua enää kuulla siitä. En jaksa enää puhua. Haluan olla hiljaa ja omassa rauhassa.

****

"Eden." Kuulen kuiskauksen ja rutistan silmäni kovemmin kiinni. Kuulen nimeni uudelleen ja silloin avaan silmäni. Huomaan äidin istuvan sängylläni ja jään katsomaan häntä. "Summer kävi täällä, mutta sanoin sinun nukkuvan. Hän sanoi, että soittaa sinulle myöhemmin."

"Selvä."

"Sinulle on tuolla kumminkin yksi vieres, joka haluaa odottaa sinun heräämistä. En halunnut odotuttaa häntä, joten tuli herättämään sinut", äiti sanoo ja minä nousen istumaan. Hieron hiukan väsyneitä silmiäni ja nappaan sitten puhelimen käteeni. Kello on kohta jo neljä, joka tarkoittaa, että rauha rikkoutuu pian.