Restart my life//IN FINNISH

16.

Kahden päivän jälkeen olen edelleen närkästynyt Summerille. Toisaalta olen ehkä myös kiitollinen. Ilman häntä olisin todennäköisesti menettänyt neitsyyteni luokkahuoneen työpöydällä. Minua kumminkin ärsyttää se, kun asia oli täysin turha. Luulin, että Summerilla oli oikeasti hätä.

Minä tosiaan menin sinne nopeasti ja Summer istui huoneensa lattialla. Hän oli tyhjentänyt koko vaatekaapin lattialle ja hän näytti siltä, että oli täysin eksyksissä. Kävelin huolissani hänen luokse ja pian syys selvisi minulle.

Summer oli vanhempiensa kanssa menossa syömään yhden tuttava perheen kanssa ja heillä on kuulema meitä pari vuottaa vanhempi poika. Summerilla oli vaikeuksia päättää vaatteensa. Hänellä oli vaatekriisi.

Tunnen itseni edelleen tyhmäksi, kun en tajunnut tuota. Summerin ongelmat ovat yleensä aina tuota luokkaa. Se yleensä liittyy vaatteisiin tai poikiin.

"Jäätkö sinä siis Sunmerin luo yöksi?" Äiti kysyy ja siirryn katsomaan häntä. Seison eteisessä laukkuni kanssa ja olen valmis lähtemään.

"Varmaan. Laittelen viestiä", vastaan ja lähden nopsasti ulos. Näemme Jeremyn ja Summerin kanssa kohta ostarilla ja minun jännittää jo nyt. Ei ystäväni minua jännitä, vaan Ryan.

Lähden kävelemään autolleni päin ja saan juuri viestin Summerilta, joka on lähtenyt. Jeremy näyttää jo olevan siellä, joten minä käynnistän auton ja lähden kohti ostaria.

Koko alkumatkan ajan puristan jostain syystä rattia kovaa ja vilkuilen kelloa. Aika tuntuu menevän koko ajan todella hitaasti, enkä tiedä onko se hyvä vai huono juttu. En tiedä olenko vielä valmis näkemään Ryania. Toissapäiväinen tapaaminen on todella hyvin muistissani. Voin vieläkin tuntea Ryanin kosketuksen.

Laitan radioita kovemmalle ja yritän parhaani mukaan keskittyä musiikkiin. Se ei kumminkaan onnistu hyvin. Se menee aivan surkeasti. Ryanista ajatukseni vaeltavat Noahiin ja se saa kulmiani kurttuun.

Totuus on se, että Noah olisi ns. parempi vaihtoehto. Meidän suhteen tiellä ei olisi oikeasti yhtään mitään. Ryan taas.... Hän on aikuinen ja vielä minun opettajani. En kumminkaan voi tunteilleni mitään. En saa päättää sitä. En voi päättää, että mitä tunnen ja ketä kohtaan.

Vilkaisen peilistä takana olevaa harmaata autoa ja tajuan sen olevan Summer. Hänkin on ilmeisesti bongannut minut, koska lähtee juuri ohittamaan minua. Mennessään hän vilkuttaa ja minä pyöräytän silmiäni. Odotan, että Summer palaa kaistalle ja silloin vaihdan vaihteen suuremmalle. Ajan todella kovaa ylinopeutta ja mieleeni tulee heti, että olen jossain fast & furious- leffassa. Ohitan Summerin kepoisesti ja samaa jatkuu melkein ostarille asti.

Minä olen lopulta se kuka pääsee ensin perille. Summerille ei enää nimittäin tullut mahdollisuutta ohittaa minua, joten pääsin ensimmäisenä parkkipaikalle. Summer ajaa autoni viereen ja nousemme samaan aikaan autosta ulos.

"Meidän pitäisi tehdä useammin noin! Tuo oli ihan sika siistiä!" Summer huutaa ja laittaa ovensa lukkoon. Minä teen samoin ja kävelen hänen vierelleen.

"Olisi ollut myös siistiä, jos poliisi olisi sattunut paikalle. Molemmilta olisi lähteny kortit ja olisi tullut kivat sakot", mutisen ja Summer vaan pudistaa päätään. Yleensä Summer olisi sanonut minua tylsäksi, mutta tällä kertaa hän ei tee niin.

"Miksi sinä et siis voi tulla meidän kanssa leffaan ja sen jälkeen meille? Mikä meno sinulla mahtaa olla?" Summer kysyy ja huomaan hänen virnuilevan leveästi.

"Taivas sentään! Hyvä on. Minä menen näkemään Ryania", sanon ja Summer nyökkää tyytyväisenä. Me kävellään kaikessa rauhassa ostarille sisälle ja Summer katsoo puhelimesta missä Jeremy oikein on.