Restart my life//IN FINNISH

25.

A/N: Moi! En oo nyt ees oikein varma, että mitä mun pitäs sanoo. Alotetaan nyt vaikka siitä, että löysin Wattpadin vasta vuos sitten. Siis vuosi sitten! Tuntuu tosin siltä, että olisin ollu täällä ikuisuuden.

Kun rupesin kirjottamaan, niin se oli aivan mahtavaa. Sain vuodatettuu mun tunteet ja ahdistuksen. Tää on mulle kun terapiaa. Siis on ees vaikee kuvitella, että miten paljon tää kirjottaminen ja positiivinen palaute on auttanu mua. Siis aivan valtavan paljon. Sitä on  sanoin mahdotonta kuvailla.

En tykkää yhtään puhua mun tunteista ääneen ja siks tää on ollu tosi hyvä keino. En tykkää puhu perheelle tai kavereille. En yhtään kellekään. Yhteen tarinaan kirjotin aika henkilökohtaisia asioita, mutta päädyin lopulta poistamaan sen.

Mulla on kumminkin tällä hetkellä jotenkin todella paska elämäntilanne. Sen entisen tarinan lukeneet tietää, että mulla on masennus, joka ei oo leikin asia. Se ei kumminkaan riittäny mun mielialan pahentamiseen, vaan myös mun ainut ukki kuoli pari päivää ennen kesäloman alkamista. Tänään sain vielä tietää, että mun yhdellä läheisellä on todennäkösesti syöpä. Kyllä sitä välillä tulee mietittyä tätä elämää. Miten paljon sitä paskaa saa oikein niskaan?

Tän hetkinen mieliala on aika alhaalla. On saanu vuoden ajan kirjotettuu mun olon tänne, mutta nyt se ei taida auttaa. Nyt on niin paljon kaikkea paskaa, että en tiedä mitä tehdä. Tai tiedän sen, että tarinat ei tuu päivittyy yhtä aktiivisesti. Tuun oikeesti tarvitsemaan aikaa itelleni, vaikka tää kirjottaminen auttaa. Asia kumminkin sattuu olemaan näin.

Bad Liar- tarinan lukijat saa kumminkin kohta uuden luvun. En oo ees ihan varma, että millon päivitin sen viimeks.

Toivottavasti tuutte kumminkin tykkäämään tästä luvusta.

Tsemppiä kaikille vastoinkäymisiin.😘

Words: 2145

****

"Anteeksi?" Saan vaan kakistettua ulos suustani. Katson järkyttyneenä edessäni seisovaa naista, joka katsoo minua hymyillen. Hän näyttää olevan varsin tyytyväinen, että sai minut hiljaiseksi.

"Ette tosiaan ole puhuneet Ryanin kanssa tästä. En tosin edes olettanut mitään sellaista", hän sanoo ja heilauttaa vaaleat hiuksensa olkansa taakse.

Minä katselen häntä ja yritän parhaani mukaan prosessoida juuri saamani tiedon. Muistan Ryanin kertoneen, että hän ei oikein halua puhua menneisyydestään, mutta tästä hän olisi voinut mainita. Tämä nainen ei edes vaikuta olevan menneisyyttä.

"Minne sinä oikein jäit? Joudunko minä hakemaan sinut?" Kuulen Ryanin huutavan ja samalla suihku sammuu. Menee hetki ja Ryan tulee pyyhe lanteillaan ulos kylpyhuoneesta. Hänen paljasta rintakehäänsä pitkin valuu vettä, joka näyttää todella hyvältä. Karistelen nuo ajatukset kumminkin pois päästäni.

"Mitä helvettiä sinä teet täällä?" Ryan kysyy ja pysähtyy kuin seinään. He kaksi jäävät tuijottamaan toisiaan ja Ryan näyttää yhtä järkyttyneeltä kuin minä. Blondi puolestaan näyttää olevan oikein iloinen, että sai aiheutettua tälläisen yllätyksen.

"Sinä et enää vastaa minun tai isäsi puheluihin, joten ajattelin sitten lentää tänne", hän vastaa ja minä yhdistän heidät heti. Ryanin isällä on siis jotain tekemistä tämän kanssa.

"Oletko sinä kihloissa? Etkä ole kertonut minulle mitään!" Kivahdan lopulta ja saan molempien katseet minuun.

"Ei. Minä en ole kihloissa, Eden." Ryan sanoo ja saa minut melkein uskomaan. Haluan uskoa häntä, mutta edessäni seisoo elävä todiste.