Restart my life//IN FINNISH

4.

Katson miestä tarkemmin ja olen aika varma, että tämä on se äidin entinen ihastus. Hän on ihan varmasti puoliksi espanjalainen. Hän on ihan varmasti se!

"Äiti!" Huudan ja kuulen askeleet huoneestani. Äiti tulee ulos ja katsoo minua. Sen jälkeen hän kääntyy katsomaan miestä edessäni ja äiti on hetken ihan paikoillaan. Lopulta hän rupeaa hymyilemään ja menee halaamaan tätä.

Samalla ovikello soi ja minä käännyn katsomaan äitiäni. Summer ei saa nähdä häntä.

"Äiti. Teidän pitää mennä olohuoneeseen tai jonnekin komeroon", sanon, eikä äiti näytä nyt ymmärtävän, että miksi käyttäydyn kun hullu. "Se on Summer."

"Olet oikeassa. Mennään piiloon."

Minä kävelen ovelle ja työnnän sen auki. Summer seisoo iloisena edessäni ja tulee sisälle. Rauta on edelleen kädessäni ja työnnän sen hänen käteensä.

"Onko teillä vieras?"

"Ei. Mistä sinä niin päättelit?" Kysyn ja Summer osoittaa ulos. Kurkistan sinne ja näen hienon urheiluauton pihassa.

"Onko Charlesilla uusi auto?" Summer kysyy ja lähtee kohti olohuonetta. Minä lähden hänen peräänsä, mutta Summer kerkiää sinne ensin.

"OMG! Kuka hän on?" Summer kuiskaa korvaani ja lähtee kävelemään häntä kohti. Äiti huomaa Summerin ja huvittunut hymy nousee hänen kasvoilleen.

"Miksi ihmeessä teidän taloon tulee kaikki kuumat jätkät?" Summer mutisee kovaa, joka saa miehen naurahtamaan. Unohdin hänen nimensä.

"Nimeni on Adrian ja olen Caran eniten ystävä", hän esittäytyy Summerille ja suutelee tämän kämmentä. Summer kikattaa kuin mikäkin pikkutyttö ja punastuu päästä varpaisiin.

"Vanha ystävä? Sinähän näytät todella nuorelta. Ehkä sinä haluaisit-", Summer aloittaa, mutta minä menen väliin. Rupean kiskomaan häntä olohuoneesta pois. "Nähdään myöhemmin, Adrian!" Summer vielä huutaa.

Minä työnnän hänet lopulta ulos ja pyöräytän hänelle silmiäni.

"Sinun pitää sitten antaa minulle hän-", Summer aloittaa, mutta minä keskeytän hänet.

"Nähdään huomenna koulussa", sanon ja pamautan oven hänen nenän edestä kiinni. Huokaisten kipitän huoneeseeni ja etsin lompakkoani. Haluaisin lähteä jonnekin kahville, mutta onnistun aina hävittämään sen pirun lompakon. Se löytää aina mitä oudoimmista paikoista. Siksi olen nykyään laittanut rahaa aina sinne tänne. Kävelen siis yöpöydälleni ja otan laatikosta hiukan rahaa.

En halua mennä häiritsemään äitiä ja hänen ystäväänsä enää, joten en sano hänelle hyvästejä. Vedän vaan Niket jalkaaan ja lähden ulos. Tiedän, että äiti ei tule tykkäämään tästä, mutta ajan pihasta pois nurmikon kautta. Siihen jäi jäljet, joten isä voi vaikka ajaa samaa reittiä minun paikalleni jos Adrian ei kerkiä lähteä ennen sitä.

Pääsen tielle, mutta kuulen jonkun räksähtävän renkaiden alle. Älä ole mikään kaksosten lelu. Älä ole mikään kaksosten lelu.

Nousen autosta ulos ja huomaan renkaan alla rikkoontuneen muovi mopon. Ei tuo pojille varmaan hirveän tärkeä ollut. Eihän? Kyllä he pärjäävät ilman sitä.

En kerkiä mennä autoon takaisin, kun huomaan isän tulevan. Hän katsoo minua hämmentyneenä ja osoitan sitten pihassa olevaa kallista urheiluautoa. Sen jälkeen näytän nurmikolla olevat jäljet ja isä ajaa niitä pitkin minun paikalleni. Isä sammuttaa auton ja kävelee sitten luokseni.

"Kuka täällä on?"

"Joku äitin entinen ystävä. Adrian", sanon ja isän ilme synkkenee heti.