Restart my life//IN FINNISH

15.

Päivät eivät ole koskaan menneet niin hitaasti. Kaikki päivät mietin vaan lauantaita ja Ryania. Ja jälleen lauantaita ja Ryania. En oikeasti tiedä, että menenkö sinne vai en.

En ole koko viikon aikana puhunut Ryanin kanssa ollenkaan. Tiistain tunnilta minä suorastaan juoksin pois, vaikka Ryan katsoikin minua merkittävästi.

Tänään on kumminkin torstai, joka tarkoittaa kahta asiaa. Ylihuomenna on lauantai, joka tarkoittaa, että minun pitäisi tavata Ryan. Ja sitten minulla on tänään historian jälkeen tukiopetusta. Se taas tarkoittaa sitä, että jään Ryanin kanssa kahden.

"Mennäänkö launtaina leffaan?" Havahdun Jeremyn kysymykseen ja käännyn katsomaan ystäviäni. He suunnittelevat kiihkeästi lauantaita ja en tiedä mitä sanon heille.

Joko sanon, että minulla on menoa ja menen oikeasti tapaamaan Ryania. Toinen vaihtoehto on se, että menen heidän kansaan leffaan, enkä mene ollenkaan tapaamaan Ryania.

"Voitaisiin mennä sitten minun luokse ja vaikka vaan jutella kaikkea syvällistä. Emme ole tehneet niin pitkään aikaan." Summer sanoo ja on todellakin oikeassa. "Mitä sinä sanot tästä, Eden?"

"Pitää katsoa", vastaan ja saan kaverini vilkaisemaan toisiaan. Minä käännän katseeni takaisin pöytään, jossa lepää uusi postikortti Noahista. Hän kertoo siinä, että ikävöi minua ja tulee pian takaisin.

Hän tulee takaisin viikon päästä. Hän lentää takaisin Amerikkaan viikon päästä, mutta uskon näkeväni hänet vasta silloin maanataina. Hän on varmasti niin väsynyt siihen matkaan, että hän lepää kotonaan.

Olen oikeasti aika helpottunut, että en näe häntä vielä viikkoon. Tarvitsen lisää aikaa. Tarvitsen aikaa itselleni, mutta sitä ei yksinkertaisesti ole - tai on, mutta ei tarpeeksi. On myös mahdollista, että olen tehnyt päätöksen, mutta en suostu vaan hyväksymään sitä. Sekin on hyvin mahdollista.

"Ajatteletko Noahia vai sitä herkkupeppua?" Summer kysyy ja nostan katseeni takaisin heihin. Molemmat virnuilevat typerästi ja minä tuhahdan heille.

"Mitä sinun ja sen seksipommin välillä oikein on?"

"Ei yhtään mitään", vastaan ja kiroan itseni pään sisällä.

Mitä sinä oikein valehtelet? Teidän välillä todellakin on jotain.

"Hyvä on." Summer sanoo ja nostaa kätensä ilmaan. He vielä Jeremyn kanssa virnuilevat toisilleen, mutta minä käännän katseeni takaisin siihen postikorttiin.

Miksi ihmeessä kaiken pitää olla näin vaikeaa?

"Oletko sinä siis tulossa viettämään meidän kanssa aikaa launtaina? Me mennään ostarille heti aamupäivällä ja sitten illalla leffaan ja siitä meille." Summer sanoo ja rupean puremaan huultani. Katselen korttia tuimasti, ihan kuin yrittäisin saada siitä jotain vastausta.

Kolmannen kerran nostan katseeni ystäviini, jotka katsovat minua kysyvästi.

"Voi tulla silloin aamupäivällä, mutta illalla minulla on menoa."

Olen ilmeisesti päätökseni tehnyt.

****

Ryanin tunti kuluu todella hitaasti. En taaskaan kuunnellut yhtään sanaa mitä hän sanoi, koska joudun kumminkin kuuntelemaan häntä vielä seuraavan tunnin.

Vaikka yleensä katselen ikkunasta ylös, niin nyt en tehnyt niin. Minä katseleni opettajaa. Hän melkein koko tunnin nojasi työpöytäänsä vasten ja selitti asiasta. Hän myös kierteli luokassa, enkä voinut oikeasti irrottaa katsettani hänestä. Jos osa näki minut niin varmasti ajattelee, että kuolaan hänen peräänsä.